Kirjoittamani runo
Kuin varjo yöllä, hiipien hiljaa, Diabetes vaanii, valvoo ja pilaa. Verensokeri heilahtelee, ylös ja alas, Keho taistelee, väsymys ja jännitys.
Nälkä ja jano, jatkuvaa kumppania, Insuliini piikki, elämän symfonia. Mittarin ääni, tulos ja tuskat, Diabetes, se ei anna armoa.
Elämässä sotilas, joka marssii, Päivästä toiseen, taistelut jatkuu. Ruokavalio, liikunta ja huolehtiminen, Diabetes, se vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta.
Mutta vaikka varjo ympärillä piilee, Toivoa löytyy, ystäviltä ja läheisiltä. Yhdessä kulkien, taakka kevenee, Diabetes, sen voittamiseen löytyy keinoja.
Vaikka tietää, että elämä ei ole helppoa, Diabetes ei määrittele koko kohtaloa. Voima ja rohkeus, niitä löytyy sisältä, Diabetes, sen kanssa voi elää ja voittaa.
Runo hävisi. Haluan teiltä mielipiteitä, mitä pidätte kirjoittamastani runosta, jonka aion esittää eräässä runotapahtumassa.
Kommentit (30)
Runosi ei anna armoa, omia sanojasi lainatakseni. Mutta vitsihän tämä olikin?
Ei sillä, jos pyydetään kirjoittamaan runo, 99% ihmisistä kirjoittaa jotakin tuontapaista.
Vierailija kirjoitti:
Runosi ei anna armoa, omia sanojasi lainatakseni. Mutta vitsihän tämä olikin?
Ei sillä, jos pyydetään kirjoittamaan runo, 99% ihmisistä kirjoittaa jotakin tuontapaista.
Millä tavalla runo ei mielestäsi anna armoa?
Se on kliseinen ja lattea. Siitä puuttuuu oivalluksia, koukkuja, mielenkiintoa herättäviä näkökulmia ja rakenne. Sitä tarkoitin.
Runossa pitää olla tunne ja järki. Lisäksi kuperkeikka sanojen avulla.
Diabetes ei ole mikään varjoista hiipivä vihollinen. Se on vajavuus insuliinin tuotannossa, osa ihmistä itseään.
Kolme parempaa aloitusta:
Diabetes on patalaiska muuli...
Insuliiniii!! Missä sinä taas olet, en jaksa nyt leikkiä piilosta??
Olethan sinä piikki lihassani, mitä sitä kiertelemään.
Aluksi luulin vitsiksi. Mutta oletko siis tosissasi?
Jos nyt tuota yrittäisi lähteä kohentamaan, niin ensiksi pitäisi poistaa suorat viittaukset insuliiniin ja diabetekseen ja latteimmat kielikuvat. Oikea runo ei väännä rautalangasta.
Vierailija kirjoitti:
Aluksi luulin vitsiksi. Mutta oletko siis tosissasi?
Jos nyt tuota yrittäisi lähteä kohentamaan, niin ensiksi pitäisi poistaa suorat viittaukset insuliiniin ja diabetekseen ja latteimmat kielikuvat. Oikea runo ei väännä rautalangasta.
Ei, kyseessä ei ole vitsi, vaan runo. Aion lausua tämän runon runotapahtumassa ja halusin kommentteja siitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi luulin vitsiksi. Mutta oletko siis tosissasi?
Jos nyt tuota yrittäisi lähteä kohentamaan, niin ensiksi pitäisi poistaa suorat viittaukset insuliiniin ja diabetekseen ja latteimmat kielikuvat. Oikea runo ei väännä rautalangasta.
Ei, kyseessä ei ole vitsi, vaan runo. Aion lausua tämän runon runotapahtumassa ja halusin kommentteja siitä.
ap
Se sopii kyllä diabeetikkojen kokoukseen luomaan toivoa ja nostattamaan henkeä. Runotapahtumaan se ei ole riittävän omaperäinen eikä oivaltava.
Lahkeeseen pakkaa
märkää kakkaa
Ah, ihanaa, ripuli!
pitää pestä pipuli.
Kun ei ole akkaa
pitää panna avotakkaa
himo ei koskaan lakkaa
vaikka tattia hakkaa
eturauhanen kohta sakkaa
ostan alkosta lakkaa,
ligööriä ziiz
Söin sokeria jonnin aikaa
Rasvaa, lettua, maun taikaa
Nyt haimani mun raikaa
Voi mitä sainkaan aikaan
Piikki lihaan, pillerit kitaan
Tiedän nyt missä meni vikaan
Liikun, laulan, lyllerrän
Ihan ok vielä pyllerrän
Vierailija kirjoitti:
Söin sokeria jonnin aikaa
Rasvaa, lettua, maun taikaa
Nyt haimani mun raikaa
Voi mitä sainkaan aikaan
Piikki lihaan, pillerit kitaan
Tiedän nyt missä meni vikaan
Liikun, laulan, lyllerrän
Ihan ok vielä pyllerrän
Tää on hyvä :D Apn runo on minustakin ok diabetes kokoontumiseen, mutta runoilijaksi ei tuolla aleta. Kovin suoraviivainen sanailu, rautalangasta väännetty mitä halutaan sanoa. Runon salaperäinen monitulkintaisuus ja taidokas sanoilla leikittely puuttuu kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Runon aiheena on siis diabetes.
ap
Enpä olisi arvannut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Runon aiheena on siis diabetes.
ap
Enpä olisi arvannut
Ap ei taida olla penaalin terävin kynä
Lapsellani on diabetes, enkä koe sitä kovin raskaaksi. Lasta se kyllä kuormittaa. Voisin lapsen näkökulmasta kirjoittaa hänen ajatuksia.
Miksi juuri minä? Miksei haimani jaksa? En minä halua olla rikki. Haluan olla kuin muut, syödä ilman neuloja, uida ilman sydämen tykytystä, haukata leivästä samaan aikaan kuin muut.
Haluan olla vapaa, en kantaa kehossani muovisia osia. Miksi juuri minä?
Kertooko runosi 2-tyypistä?
Mielestäni runo on ok diabeetikkojen kokoukseen tai lehteen.
Runon aiheena on siis diabetes.
ap