Miten selvisitte tyhjän pesän syndroomasta?

Vierailija kirjoitti:

Olihan se haikeaa, mutta kun aika kului, sitä rupesi ymmärtämään, miten hauskaa on jälleen asua kahden kesken.

Kahden kesken? Mikäs tyhjä pesä se sitten on?

Aloittajan kuvaama tilanne edessä 1-2 v päästä. Miettinyt, että iso elämänmuutos se on. Ollaan eletty tyttären kanssa tosi tiiviisti - vaikka omaakin elämää molemmilla on. Viihdytty aina hyvin yhdessä, ja varmasti keskiarvoa enemmän vietetään aikaa yhdessä. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että toinen vanhempi ei ole ollut läsnä. Huolestuttavaa olisi, jos lapsi ei lähtisi omilleen ja pärjäisi itsekseen - tämän ajatuksen olen ajatellut kantavan siinä elämänvaiheessa. Ja mikäli ei mitään yllättävää muussa elämässä tapahdu, niin työ ja ystävät, harrastukset + muut menot pitää mielen virkeänä. Ajatellut lisäksi, että omilleen muuton jälkeen se yhteinen aika on varmasti "laadukkaampaa", kun silloin ollaan eri tavoin läsnä ja arjen askareet ja kinastelut ei samalla tavalla enää näy yhteisesti vietetyssä ajassa :)

En varmaan joudu selviämäänkään, koska opiskelijoiden tuet heikkenevät ja järkevän asunnon löytäminen vaikeutuu.

Joo, kaikesta voi valittaa... Eiköhän toi asia kuulu elämään luontevasti!

En kärsi tollaisesta ku oon aina (aikuisena) asunut yksin. Vuosi vuodelta vaan helpompaa enkä edes osaa kuvitella et asuisin jonkun kanssa kimpassa.

N32

En jäänyt tyhjään pesään vaan muutin pienempään asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

En kärsi tollaisesta ku oon aina (aikuisena) asunut yksin. Vuosi vuodelta vaan helpompaa enkä edes osaa kuvitella et asuisin jonkun kanssa kimpassa.

N32

Tyhjä pesä on poikasten (lasten) lähtiessä. Ei kai tämä mikään outo sanonta ole?

Vierailija kirjoitti:

En kärsi tollaisesta ku oon aina (aikuisena) asunut yksin. Vuosi vuodelta vaan helpompaa enkä edes osaa kuvitella et asuisin jonkun kanssa kimpassa.

N32

Tyhmä. Eihän tässä sinun näkemystäsi kysyttykään vaan äitisi (ja isäsi) tuntemuksia.

Vielä edessä, ehkä piankin, tiedän että sattuu, varsinkin jos joutuu kauas lähtemään. Tuo ainokainen, rakas lapseni. Mutta elämä, se menee eteenpäin eikä viivy menneessä.

Ei pienintäkään ongelmaa eikä tämä huusholli ole tyhjä vaikka lapset ovat muuttaneet omilleen 3-22v sitten:)

Kuopus yöpyi to-pe matkalla lentokentälle ja yhden lapsen perhe oli eilen syömässä. Koko muu sakki viikko sitten sunnuntailounaalla. 

Kuopus lomailee mun kanssa toukokuussa 10pv ja syksyllä 2 vkoa etelän kodissamme ja muu porukka 10pv kesäkuussa. 

Ihanaa vaan että ovat löytäneet oman elämän, puolisot ja saaneet lapsia. Nautin elämästäni mieheni kanssa ja muutaman kk vuodessa ihan yksin:)