Miksi mun elämässä käy aina näin

Tällainen tilanne : esim. Työpaikka,  siellä kuulet monen ihmisen suusta juoruilua miten henkilö x on vaikea/ ärsyttävä/ töykeä.  Mieti mielessäsi että onkohan tuo oikeasti noin kamala ja että onpa jotenkin ahdistavaa ja ilkeää puhua toisesta uudelle tyypille noin. 

Tapaa tämä henkilö x ja huomaa että hän on tosi hyvä tyyppi. Ehkä omalaatuinen, mutta ei millään tavalla ilkeä tai töykeä.  

Musta tuntuu että oon aina erimieltä kuin se valtaosa ihmisistä. Ja koen sellaiset normaaleiksi katsotut tyypit tosi törkeinä ja ahdistavina. 

Mikä homma?