Eronneen miehen rehellinen eropäiväkirja Instassa, mitä mieltä?

Minullakin kiinnostaisi tietää mitä oikein tapahtui. Saiko liikaa negatiivista palautetta yksityisviesteillä vai mikähän tuli. 

 

Jotain ei pää kestänyt. 

Faija on palannut entistä katkerampana. Nyt väittää jo kuulleensa "lähes tuhat" erotarinaa. Uskoo ken tahtoo... 

Tämä äijä on niin ailahtelevainen, ettei pysty edes somesta pitämään taukoa ilman tilin lakkauttamista. Voi apua... 

Draamaa. En kestä miten syyllistää eronneita ja lyttää hänelle toisenlaista näkökulmaa antavat kommentoijat.

Siis niin kauheaa luettavaa taas tuo miten syyllistää eron ottaneita! Teksti tekstiltä pahemmaksi mennyt ja lopputulemana on erittäin helppo ymmärtää, miksi vaimo otti tästä kaverista eron. Saa nähdä tekeekö paluun... Luulen, että on jäänyt someen koukkuun kuitenkin jollain tasolla. 

Selvästi kännipäisiä vuodatuksia... 

Ei kiinnosta.

Mutta voisin katsoa juuri eronneen 22v salitytön instapäiväkirjaa, kun se voimaantuneena näyttää kuinka sillä on edelleen aivan mahtava perse.

Kannattaako seurata tätä tyyppiä?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen. Rehellistä puhetta.

En usko että on rehellinen. Ihan hupaisa välillä kylläkin on.

Siis tämähän teki paluun eilen. Nyt 7 tuntia sitten tuli päivitys, että tänään lakkauttaa tilin. Kiitos kaikille blaa blaa.

Ex-vaimolle tilin kautta viimeinen viesti: KYLLÄ OLEN PIPARIA SAANUT.

"Miten tutustuin Oulussa asuvaan mukavaan naiseen kenen kanssa koin ennen näkemätöntä yhteyttä. Mikä lopulta hautautui kanavan alle.😞 Jyväskylässä asuva hieno nainen kenen kanssa suutelin ensimmäistä kertaa avioeron jälkeen. Ne silmät ja se hymy!

Ja monen moneen muuhun kohtaamiseen joita alussa oli.



Valitettavasti kovinkaan moni noista ei kantanut edes tähän päivään saakka. Mikä menee täysin minun piikkiini.



Onneksi Vantaalla tapaamasta naisesta tuli varmasti ihminen kenen kanssa pidämme jatkossakin yhteyttä ja löysin jopa paikallisen naisen kenen kanssa viestittelemme päivittäin kavereina.



Eli jotain jäi käteen tästä someilmiöstä.



Pidän kanavan yllä huomiseen kello 15 asti, jonka jälkeen tämä siirtyy historian kirjoihin ja keskityn juhannuksen viettoon poikieni kanssa. Kalastusta, kokko ja Kaksi Tornia!"

Vierailija kirjoitti:

Onpa tapa työstää eroa. Ilmeisesti on aikaa rakennella lego-dioraamoja. 

Terapiakirjoittaminen käy hyvin miehillekin. Toki julkisuuteen kirjoittaminen poikkeaa Suomen normeista, mutta yhtä hyvin esim. mieskirjailija voisi työstää traumaansa romaanilla tai novellilla. 

Kauankohan tauko kestää? Tämä tyyppi on niin creepy. Millaista arki on ollut eksällä hänen kanssaan? Selkeästi ei ole kykeneväinen opiskelemaan tai vaativampaan työhön, mihinkään mikä vaatisi pitkäjänteisyyttä.

Puheet ei vastaa tekoja. Vuoroviikkofaijan loukatessa toista ihmistä: "ei ollut tarkoitus, vaan hänet ymmärrettiin väärin." Käytännössä siis peruu sanansa ja vastuuttaa lukijan vaan tyhmäksi- joka ei ymmärtänyt. Todella toksista. 

"Eroaminen tapahtuu aina tarpeeksi hyvästä syystä."

Oho. No ei takuulla tapahdu. Kaikki ihmiset eivät ole oikukkaita tuuliviirejä.

Vierailija kirjoitti:

"Eroaminen tapahtuu aina tarpeeksi hyvästä syystä."

Oho. No ei takuulla tapahdu. Kaikki ihmiset eivät ole oikukkaita tuuliviirejä.

Se ei ole muiden määriteltävissä tapahtuuko ero tarpeeksi hyvistä ja painavista syistä tai ei. Oman exäni mukaan hylkäsin hänet ja aiheutin sen että lapset joutuvat asumaan eroperheissä. Eron tullen tiedusteli vanhemmiltani olenko mahdollisesti saanut jonkin mielenterveyden häiriön tai iskun päähäni joka selittäisi. Kaikki muut ympärillä olivat kuitenkin todistaneet miten lukuisten yhteisten vuosien ja muutaman lapsen jälkeen mies ilmeisesti ajatteli minun olevan nalkissa ja uskalsi vetäytyä osallistuvasta vanhemmasta sohvalle makaamaan, karkasi autotalliin sekä harrastuksiinsa. Lastenhoito rajoittui lasten kanssa palloiluun ja muuhun mukavaan tekemiseen josta piti. Alkoholi alkoi maistua enemmissä määrin ja lopulta koko perheen elatus jäi kontolleni miehen päättäessä että yrittää harrastuksellaan työllistää itsensä. 

Mies ei edelleen vuosienkaan päästä ymmärrä miksi jätin kaltaisensa mainion miehen ja jaksaa nurista miten pilasin hänen ja lapsien elämän itsekkäästi. Sillä ei ole väliä että olin onneton työjuhta ja mies oli lapsi katraan jatkeena joka otti antamatta mitään. Ja kaikki keskustelut aiheesta torpattiin ja käännettiin jotenkin minun syyllistämisekseni. 

Joo, olen lähtökohtaisesti sitä mieltä että avioliitossa tulee yrittää ja kääntää jokainen kivi, mutta yhtälailla päätöksen olla yhdessä ja ennenkaikkea haluta olla yhdessä tulee olla molemminpuolinen. Avioliiton ja yhteisen perhe-elämän kivijalka on toimiva parisuhde. Ei se niinkään toimi että toinen laittaa kaikki omat tarpeensa toissijaiseksi vain jotta saadaan perheyksikkö pidettyä kasassa kaikin keinoin. 

Avioliitossa tulee yrittää ja kääntää jokainen kivi ihan alusta asti eikä jäädä sohvalle makaavaksi vapaamatkustajaksi, joka ottaa parisuhteesta ja vanhemmuudesta vain kermat kakun päältä ja jättää toisen huolehtimaan kaikesta muusta. 

Turha sitä enää eron hetkellä on vinkua, että jättäjän pitäisi vielä yrittää ja tehdä kaikkensa kun itse ei ole laittanut tikkua ristiin vuosien saatossa. 

Vuoroviikkofaijakin kertoi olleensa kahden vuoden ajan sohvaan juuttunut, kiukutteleva, muita syyttelevä nahjus. Ja silti ero muka tuli puskista. 

Ex-puolisosi on narsistinen kuten tämä vuoroviikkofaija... 

Jatkan vielä omaan kommenttiini sen verran ettei eroprosessissa koskaan päästä vaiheeseen jossa saadaan järkevästi sovittua käytännön asioista ja tehtyä asiat yhteisten lasten etua ajatellen jos jää liian kauaksi aikaa katkeroimaan eroa. Jos ero tulee ja on asuttu erossa kuukausia, on maito jo läikkynyt. On jätetyllekin parasta yrittää kaapia elämänsä palasia takaisin sen sijaan että jää jumiin exän vihaamiseen. Ero on fakta joka ei muuksi muutu, sen jälkeen täytyy pelata parhaalla mahdollisella tavalla niillä käsissä olevilla korteilla. Pitkäaikainen syyllistäminen ja viha ei palvele ketään, ei tuo exää takaisin eikä edes hyvää mieltä. 

Vuoroviikkofaijan mukaan erot johtuu somesta ja infoähkystä ja eron ottaminen on huonoa käytöstä. Seeeelvä. Käsi ylös, kuka on saanut somesta kipinän eroon?

"Se ei ole muiden määriteltävissä tapahtuuko ero tarpeeksi hyvistä ja painavista syistä tai ei."

Eikö tästä seuraa, että kuka tahansa voi erota koska tahansa mistä syystä tahansa ja pulinat pois? 

Olet skaalalla itsenäinen-sitoutunut lähes puhtaasti edellistä. Et voi kuitenkaan mitenkään yleistää tätä arvonaailmaasi kaikkiin ihmisiin, edes Suomessa. Saati globaalisti.

Ero ei saa olla itseisarvo kuten jotkut naiset täällä väittävät. Silloin myös mikä tahansa (ainakin laillinen) käytös olisi moraalista.

Vierailija kirjoitti:

"Se ei ole muiden määriteltävissä tapahtuuko ero tarpeeksi hyvistä ja painavista syistä tai ei."

Eikö tästä seuraa, että kuka tahansa voi erota koska tahansa mistä syystä tahansa ja pulinat pois? 

Tottakai jokainen voi erota niin halutessaan. Avioero myönnetään Suomessa ihan vain hakemalla. Jopa Koraanissa ero sallitaan mikäli molempia miellyttävä kompromissi ja vallitseva tilanne ei ole mahdollinen. Ero on negatiivinen asia ja lopputulema mutta parempi kuin onnettomassa avioliitossa kitkuttelu. Sitä kutsutaan kulissiavioliitoksi ja useissa tilanteissa ei ole mitenkään mahdollista palata alkuasetelmaan jossa asiat oli vielä molempia miellyttävällä kannalla. Terveisin se jonka ex ei vuosienkaan jo kuluttua hyväksy sitä että otin avioeron ja joka yritti viimeiseen asti anella, kiusata ja kiristää takaisin liittoon kanssaan. Vetosi myös siihen korttiin että suhteessa ei ollut fyysistä väkivaltaa tai muutakaan yleisesti hyväksyttävää isoa eron syytä, joten olen pinnallinen ja impulsiivinen ihminen joka ei ajattele exän tai lasten etua ollenkaan. Hänen mielestään minun olisi pitänyt hänen kanssaan keskustella, keskustella ja keskustella sekä laittaa perheyksikkö kaiken etusijalle vaikka se vaatiikin minulta uhrauksia. 

Jankkasi tätä laulua todella kauan, mutta tuolla logiikallaan sivutti täysin sen ettei hänen kanssaan voinut keskustella sillä hän takertui epämääräisiin sivuhaaroihin ja käänsi keskustelun syyllistämiseksi. Noista keskusteluista tuli todella huono, ahdistunut ja lannistunut olo. En kokenut oloani kuulluksi vaan mies keskittyi selittämään minulle miksi hänen tapansa ajatella on se oikea tapa ja minun puoleni aina viallinen. Miehen mukaan minun olisi pitänyt jatkaa liitossa onnettomana ja mukautua, vaikka mies oli itse valinnut poteroitua asemaan jossa hän eli minun elätettävänä, osallistui valikoivasti kotitöihin ja lastenhoitoon sekä joi paljon alkoholia. Menin naimisiin erilaisen miehen kanssa eikä miehellä ollut aikomustakaan skarpata. Tajusin tuossa kuviossa myös että yhteiselo oli aiemmin ollut sujuvampaa sillä olin myötäillyt miestä enemmän ja olin eläneet elämää hänen ehdoillaan. Kun sitten olin jostain omaa mieltä, hän ei hyväksynyt asiaa tai sitä että minulla oli omia mielipiteitä. Myös erotessa hän ei hyväksynyt eron johtuneen hänestä vaan etsi syitä muualta, esim. mahdollisesta kaatumisesta tai eronneista ystävistäni joita syytti siitä että he olivat manipuloineet minutkin ottamaan eron. Tosissaanko olet sitä mieltä että tuollaisessa tilanteessa tulisi silti vaan jatkaa avioliittoa ja kontrollin alla oloa onnettomana kun rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole?

Ymmärrän kyllä että entiselle aviomiehelleni vallitseva tilanne oli ideaali liitossamme mutta myös tuo täysi sokeus minun tyytymättömyydelleni oli käsittämätöntä. Jos nykyinen mieheni haluaisi erota minusta vaikka sen takia että silmieni väri tekee hänet onnettomaksi, olisi pakko vaan päästää menemään. Olisihan se hölmö syy, mutta terve ja kunnioittava, tasa-arvoinen suhde perustuu sille että molemmat haluaa toiselle hyvää. Ei vain itselleni. En haluaisi mieheni olevan kanssani väkisin jos se tekee hänet onnettomaksi.