Miksi minusta ei pideta aiti-vauva-kerhossa? Kukaan ei tule piirissa viereen istumaan, kukaan ei alota juttelua, ei puhu vauvallenikaan jne.

Minäkin kävin kerhossa 1,5 vuotta kuuntelemassa kun muut puhuivat yhteisistä tutuistaan. Olivat tunteneet toisensa lastentarhasta lähtien, niin siihen porukkaan oli mahdoton päästä mukaan.

Viime syksynä valta osa vanhoista lähti sitten töihin ja uusia tuli paljon tilalle. Nyt on tunnelma aivan toinen, juttuseuraa löytyy ja viihdyn kerhossa itsekin enkä käy enää vain lasten takia.

Vierailija:

Niillä vanhoilla kävijöillä on omat juttunsa. Mutta sitkeyskin palkitaan, kun vanhemmat kävijät siirtyvät työelämään ja uusia äitejä tulee kuvioihin, niin vähitellen sitä huomaa itse olevansa vanhimpia kerhoilijoita, jolta muut kyselevät vinkkejä.

minä en esim saanut helposti kavereita kun en harrasta miehen mollaamista ja valittamista. kyllästyivät ilmeisesti siihen kun totesin että mies on hyvä ja meillä kaikki ok. enkä edes kehuskellut

kanssaan en myös oikein halua mennä juttemaan.

syy on varmaan se kun olen ylipainoinen, luullaan että tarttuu?

ehkä jotkut ovat ujoja ja arkoja? Onneksi meidän äiti-lapsipiireissä on ihan ystävällistä ja mukavaa porukkaa, suvaitsevaista. Voisitko mennä leikkipuistoihin ja muihin kerhoihin. Toivottavasti löydät mukavampaa seuraa!

Tuntuu nimenomaan, että nämä muut äidit on jotenkin niin eri tyylisiä. Samanikäisiä, jopa vanhempia osa, mutta vielä laihempia lannefarkuissaan, pitkine hiuksineen... Tunnen itseni ihan tädiksi tai rouvaksi heidän seurassaan.



Tuntuvat olevan sellaista hippi-juppi -porukkaa, käyttävät eko-vaippoja ja minun mielestä outoja vaatteita lapsilla, ja matkustelevat Intiassa ja muualla jo heti vauvan kanssa.



Taidan olla liian tavallinen siihen porukkaan. :-(

Vaan yleisen hankalaa on usein päästä mammaporukoihin mukaan.



Lapseni on oikein kiltti ja sosiaalinen ja hänellä kyllä aina riittää leikkikavereita.



Ehkä se on juuri se, että minäkään en hauku omaa miestäni ja valita elämääni. Enkä myöskään kehuskele.



Olen myös miettinyt, että johtuuko tämä siitä, että olen muutaman vuoden nuorempi ja pidän kunnostani ja ulkonäöstäni huolta..? Ei kai tuollaisilla asioilla voi olla niin suurta merkitystä?



Vaan en ole jaksanut ottaa sen suurempaa ongelmaa tästä, koska minulla kuitenkin on paljon ystäviä ja elämä muuten mallillaan. Ihmetyttää vaan.

Ei meidän kerhossa ainakaan kukaan ole vielä kehuskellut millään matkoillaan. Eikä oo lannefarkkuja, niissähän näkyy työmiehen viiva, kun kumartuu nostamaan vauvan lattialta.



Mutta sitten on niinkin, että se piireihin pääseminen vie tosiaan yllättävän kauan. Minä olen käynyt nyt kahdessa kerhossa, missä ravaa samat ihmiset, jo syyskuusta asti, enkä vielä tunne itseäni mitenkään sisäpiiriläiseksi. Niillä vanhoilla kävijöillä on omat juttunsa. Mutta sitkeyskin palkitaan, kun vanhemmat kävijät siirtyvät työelämään ja uusia äitejä tulee kuvioihin, niin vähitellen sitä huomaa itse olevansa vanhimpia kerhoilijoita, jolta muut kyselevät vinkkejä.

Vierailija:

Olen myös miettinyt, että johtuuko tämä siitä, että olen muutaman vuoden nuorempi ja pidän kunnostani ja ulkonäöstäni huolta..? Ei kai tuollaisilla asioilla voi olla niin suurta merkitystä?

Kyllä mun täytyy ainakin tunnustaa etten mene kovin helposti " itsestään huolta pitävän" mamman juttusille koska ajattelen että saan sitten seuraavana päivänä lukea täältä jotain kauhujuttuja itsestäni.

Usein ko naisilla on myös ns asenne

ja kokevat olevansa kovasti toisten yläpuolella,

eli tuskinpa seurani edes kelpaisi.

Mielummin pysyttelen muiden rentojen äitien kanssa,

joille ei esim ole asia eikä mikään tulla pusitoon ilman ripsiväriä (HUI!)

Meidän äiti-lapsi-kerhossa oli aluksi (ja vielä joskus nytkin) sellainen jako, että " vanhat" ja uudet oli omissa ryhmissään. " Vanhoilta" kun jotain kysyin niin tuli yhdensanan vastaus. Me " uudet" taas lätistään ummet ja lammet keskenämme. Lapsellista...

olen käynyt yhdessä nuorten äitien ryhmässä, jossa voi käydä lastensa kanssa. Ja siellä käy eräs äiti, jonka puolitoista vuotias tytär ei ota minkäänlaista muuta kontaktia muihin lapsiin, kuin pahoinpitelemällä. Ei siis tee mitään muuta kuin lyö, tukistaa, tönii, raapii... jopa kerran yksi pieni vauva oli nukkumassa kopassaan ja sitten tämä tyttö meni repimään vauvaa naamasta tyhjä katse kasvoillaan. Olen miettinyt monesti, että miksi joku lapsi käyttäytyy noin. Onko hän kenties psykopaatti, jolka tulevaisuudessa murhaa ihmisiä empatiakyvynpuutteessaan, vai hakataanko lapsiparkaa kenties kotona, tai hakkaavatko vanhemmat kenties toisiaan. Jokatapauksessa en uskalla enää käydä ryhmässä, jos tämä lapsi tulee sinne viellä... Kamalaa...

On tärkeää, että säilytät itsetuntosi.



Olet varmaan liian menestyvä( lue= asiasi ovat hyvin) ja sosiaalinen. On vaikea päästä pporukkaan, jos asiat menee hyvin

tai

sitten, jos asiat menee huonosti ( esim. synnytyksen jälkeinen masennus tai sairas/ koliikkinen lapsi- tai perhe-ongelmia...).



---



Ps. Tsemppiä!

Erilaisuuden sietokyky on monella suomaisella heikko- se ei ole SINUN syysi.



Etsi uusi tukiverkosto tai " siedä" ...

Ja jolla on (pakko myöntää) yleensä aina ripsiväriä, mutta enpä ole ikinä ajatellut sitä sen tarkemmin tai en todellakaan seuraa mitä kenelläkin on päällä ja onko toiset meikittä puistossa/kerhossa.

T: Olikohan 11?

Vierailija:

Kyllä mun täytyy ainakin tunnustaa etten mene kovin helposti " itsestään huolta pitävän" mamman juttusille koska ajattelen että saan sitten seuraavana päivänä lukea täältä jotain kauhujuttuja itsestäni.

Usein ko naisilla on myös ns asenne

ja kokevat olevansa kovasti toisten yläpuolella,

eli tuskinpa seurani edes kelpaisi.

Mielummin pysyttelen muiden rentojen äitien kanssa,

joille ei esim ole asia eikä mikään tulla pusitoon ilman ripsiväriä (HUI!)