Mummo kieltää lapsenlapsia tulemasta yökylään
Ilmoitti, että käymään saa mennä, mutta yökylään ei saa tulla. Muutenkin siellä tiukat säännöt. En ole lapsia sinne enää vienyt, nyt itkee että minä olen ilkeä. Vanhimmat lapset muutaman kerran elämänsä aikana siellä olleet yötä, nuorimmat ei ikinä. Lapsia ei todellakaan ole hänellä hoidatettu. Ei ole koskaan halunnut viettää lasten kanssa aikaa, muut asiat tärkeämpiä.
Kommentit (61)
Ehkä aloittaja oli ei-toivottu avominiä, sekö on kivi joka kengässä hiertää ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tässä on, että nuo samat mummot alkavat jossain vaiheessa valittamaan kun kukaan ei tule käymään.
No eikai kukaan halua mennä mihinkään natsimummolaan katsomaan ihmistä, jota ei edes tunne. Veikkaan että tulevaisuudessa on paljon yksinäisiä vanhuksia.
Miten nukkuessa oppii jonkun tuntemaan. Omat lapseni tuntevat mummonsa todella hyvin ja ovat hyvin läheisiä, vaikka eivät ole koskaan yötä siellä olleetkaan.
Mietin samaa eli miksi lapsen kanssa pitää päästä yöpymään, jotta oppisi tämän tuntemaan. Minusta tuollainen ajattelu on sairasta!
Kyseessä siis ex avopuolison äiti. Tässä selitys. Omaa äitiä ei tietenkään lapsista erotettaisi. Äiti ei lapsia kuitenkaan omista. Yleensä lapsilla on mös isä, ja hänelläkin saattaa olla mielipide asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa mummon olla rauhassa. Itsekään en halua kotiini ketään, enkä tosiaan ruikuta, että tänne pitäisi jonkun tulla. Jos joskus en enää pärjää kotonani niin minulla on kyllä varaa maksaa hoivakodille.
Säästyy rahaa kun ei tarvitse kustantaa aikuisten kakaroiden elämää. Ei näille yyhhoo äideille vanhemmat ole muuta kuin tulonlähteitä ja elättäjiä. Huolimatta siitä millaisen häpeän ovat aviottomine isättömine lapsineen jo tuottaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oma tupa, oma lupa. Ei meillekään kukaan tule kutsumatta yökylään. Oli kuka hyvänsä. Jos ei jaksa niin ei jaksa. Jos ei halua niin voi voi.
Eihän tässä puhuta kenestä tahansa vaan omista lapsista ja lastenlapsista.
Ne omat lapset ovat kylläkin ainakin toivottavasti aikuisia..ei tietenkään välttämättä. Ei kaikista koskaan tule vastuullisia aikuisia, vaan moni tarvitsee äitiä ja isukkia vielä kolmikymppisenäkin.
Emme mekään ole tervetulleita. Puhumattakaan joulusta tms. että saisi sinne mennä edes käymään. Nähdään ehkä kerran vuodessa. Toisen sisarukseni lapset sen sijaan ovat erittäin tärkeitä ja saavat kaiken tuen. Jopa naapurien lapset ovat tärkeämpiä kuin minun lapseni, ja niille kannetaan minun lapseni lelutkin.
Meillä lapset on tervetulleita, mutta miniä ärsyttää. Sohvalla löhöää ja näpyttelee puhelinta. Ruokapöytään pääsee kyllä ensimmäisenä ja osaa itselleen ottaa välipalaakin, mutta ei edes lapsilleen anna samalla.
Ei minunkaan vanhemmat ota lapsiani koskaan yökylään. Käydään me kuitenkin siellä kylässä muutamia kertoja vuodessa. Kuuntelen aina silmät suurina, kun äitini selittää ystävilleen ja sisaruksilleen, miten "hoitaa" minun lapsia ja ne käy yökylässä.
Lapset eivät koskaan käy siellä ilman minua ja minä huolehdin heidän kaikista tarpeista siellä ollessa. Esikoinen on ollut "yökylässä" tasan se yö kun kuopus syntyi muutaman tunnin, ja kerran molemmat, kun itse jouduin akuuttileikkaukseen. Olihan siinä aika apua kyllä, kun jopa 20h putkeen jeesasivat näin 12 vuoden aikana....
Vierailija kirjoitti:
Käyttö jouluna. Sillä sipuli.
Joulu on perhejulha.
Anopit tuppaa varsinkin miesten äiteinä karsastamaan exiä ja lapsia, varsinkin jos pojalla on uusi perhe. Ne poikarakkaat tuppaa nonesti avautumaan puolisostaan äireelle ja äireet puolustaa poikiaan aina.
Tästäkin sen taas näkee.. vain isät lapsiaan rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tässä on, että nuo samat mummot alkavat jossain vaiheessa valittamaan kun kukaan ei tule käymään.
No eikai kukaan halua mennä mihinkään natsimummolaan katsomaan ihmistä, jota ei edes tunne. Veikkaan että tulevaisuudessa on paljon yksinäisiä vanhuksia.
Miten nukkuessa oppii jonkun tuntemaan. Omat lapseni tuntevat mummonsa todella hyvin ja ovat hyvin läheisiä, vaikka eivät ole koskaan yötä siellä olleetkaan.
Mietin samaa eli miksi lapsen kanssa pitää päästä yöpymään, jotta oppisi tämän tuntemaan. Minusta tuollainen ajattelu on sairasta!
Ei kai se yöpyminen sinänsä, mutta silloin yhdessä vietetty aika on pitempi ja lapset tottuvat isovanhempien seuraan.
Eräällä kaverillani on sama ongelma. Mummo ei halua ketään yökylään. Ei näe mitään ongelmaa siinä, että itse asuu 500 km päästä lapsenlapsista ja olettaa että vanhemmat lapsineen ajelee sinne mummon luo päivävisiitille. Kuka ihan täysjärkinen haluaa ajaa 1000 km?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tässä on, että nuo samat mummot alkavat jossain vaiheessa valittamaan kun kukaan ei tule käymään.
No eikai kukaan halua mennä mihinkään natsimummolaan katsomaan ihmistä, jota ei edes tunne. Veikkaan että tulevaisuudessa on paljon yksinäisiä vanhuksia.
Miten nukkuessa oppii jonkun tuntemaan. Omat lapseni tuntevat mummonsa todella hyvin ja ovat hyvin läheisiä, vaikka eivät ole koskaan yötä siellä olleetkaan.
Mietin samaa eli miksi lapsen kanssa pitää päästä yöpymään, jotta oppisi tämän tuntemaan. Minusta tuollainen ajattelu on sairasta!
Sairasta? Aika erikoinen käsitys mikä on sairasta. Minusta hienoa jos isovanhemmat haluavat silloin tällöin ottaa lapset yökylään. Vanhemmat saavat pienen tauon ja lapsikin saa vähän vaihtelua.
Toki ymmärrän myös ettei kaikilla ole syystä tai toisesta edes mahdollista otta lapsia yöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa mummon olla rauhassa. Itsekään en halua kotiini ketään, enkä tosiaan ruikuta, että tänne pitäisi jonkun tulla. Jos joskus en enää pärjää kotonani niin minulla on kyllä varaa maksaa hoivakodille.
Säästyy rahaa kun ei tarvitse kustantaa aikuisten kakaroiden elämää. Ei näille yyhhoo äideille vanhemmat ole muuta kuin tulonlähteitä ja elättäjiä. Huolimatta siitä millaisen häpeän ovat aviottomine isättömine lapsineen jo tuottaneet.
Mitä ihmettä höpötät? Tiedän useita hyvintoimeentulevia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole auttaneet aikuisia lapsiaan rahallisesti mitenkään, itse kuitenkin olettavat saavansa apua aina kun on tarvetta.
Mummolle tulee joku vakipano yökylään viettämään aikuisten ihmisten laatuaikaa keskenään, ei siellä kitiseviä lapsivieraita kaivata. Sorry.
Yökyläilystä on kovasti vaivaa. Petien tekoa, lakanapyykkiä, ehkä tulee pissat , nukkumaanmenoshow,. aikainen aamuherätys, ehkä yöheräämisiä. Ruuan kanssa konstailua. Ei sitä joka mummo jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tässä on, että nuo samat mummot alkavat jossain vaiheessa valittamaan kun kukaan ei tule käymään.
No eikai kukaan halua mennä mihinkään natsimummolaan katsomaan ihmistä, jota ei edes tunne. Veikkaan että tulevaisuudessa on paljon yksinäisiä vanhuksia.
Miten nukkuessa oppii jonkun tuntemaan. Omat lapseni tuntevat mummonsa todella hyvin ja ovat hyvin läheisiä, vaikka eivät ole koskaan yötä siellä olleetkaan.
Mietin samaa eli miksi lapsen kanssa pitää päästä yöpymään, jotta oppisi tämän tuntemaan. Minusta tuollainen ajattelu on sairasta!
Oletko hieman erikoinen? Onhan se nyt ihan selvää, että jos nähdään pari kertaa vuodessa parin tunnin ajan, niin ei siinä samalla tavalla opi tuntemaan kuin että jos vietetään hieman pidempiä aikoja yhdessä?
En oikein ymmärrä nykyajan isovanhemmuutta. Monille lapsenlapset tuntuvat olevan vaan jonkinlainen pätemisen väline, facessa kehuskellaan miten oli taas kiva päivä lastenlasten kanssa, vaikka tosiasiassa piipahdettiin vaan pikaisesti kahvilla.
Meillä on käynyt niin, että anoppi hoitaa meidän lapsia ja ottaa mielellään yöksikin ja vielä shoppailee lasten kanssa. Ihan huippua kertakaikkisesti.
Omat vanhempani taas eivät tunnu haluavan kuin kehua tutuilleen lasten lasten saavutuksilla, mutta koskaan ei ole mitään hoitoapua tullut, antavat sentään rahaa lasten tileille. Oman lapsuuden perheeni luona ei koskaan voi ottaa rennosti kun on aina pelättävä että sanoo jotain väärin tai pienin lapsi erehtyy valittamaan ruuasta (jolloin mummo aloittaa mykkäkoulun tms.) Tunnelma on aina jotenkin kiristynyt. Jatkuvaa ärsyttävää naljailua (jos ei muusta niin valittavat miten huonosti siivosin teininä tms.)... En yllättäen jaksa olla siellä kuin hetken ohikulkumatkalla
Onko muilla omien vanhempien kanssa vastaava "ahdistunut tunnelma"
M38
Eihän tässä puhuta kenestä tahansa vaan omista lapsista ja lastenlapsista.