Voiko 10v. päättää ettei halua olla missään tekemisissä toisen vanhemman kanssa?
Lapsella on aina ollut etäinen suhde isään, lähinnä siksi että isä asuu kaukana eikä heillä oikein koskaan ole ollut sellaista yhteyttä. Kun lapsi syntyi ja oli pieni jäi kaikki aikalailla minun hoidettavaksi. Mies teki jo silloin reissutyötä ja eikä isyys ehkä muutenkaan ollut sellaista kuin oli ajatellut. Erossa lapsi jäi asumaan kanssani.
Tähän saakka lapsi ln tavannut isää silloin tällöin, mutta nyt on ilmoittanut ettei halua enää tavata, eikä suostu edes puheluihin. Yritn kysellä totta kai miksi näin, mutta ainoa vastaus on en halua.
Kommentit (35)
No sen verran tiedän että lapsen yhden kaverin perheessä on samantyyppinen tilanne, lapset ei tapaa toista vanhempaa, ja käsittääkseni vanhemmat käy oikeudessa taistoa lasten asioista. Olisiko lapsi keksinyt kaverin tilanteesta sen että hänkään ei tapaa isää?
Ap
Sitä ei kukaan täällä palstalla voi tietää, mikä lapsen ajatuksen takana on. Sinun pitää vaan jutella hänen kanssaan ja lapsen isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voihan lapsi tietenkin niin päättää. Sitten on aikuisten asia miettiä, mitä asian kanssa tehdään.
No kymmenvuotias ei kyllä voi.
Isällä oikeus tavata lasta.Tahtoi lapsi sitä tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Voihan lapsi tietenkin niin päättää. Sitten on aikuisten asia miettiä, mitä asian kanssa tehdään.
Tehdä mitä? Ei sitä kukaan voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Isällä oikeus tavata lasta.Tahtoi lapsi sitä tai sitten ei.
Ei muuten lain mukaan ole. Lain mukaan vain lapsella on oikeus tavata vanhempaa. Toisaalta laki ei velvoita vanhempaa tapaamisiin.
Ei kai sinne sitten voi väkisin mennä, eikä väkisin soitella. Aikuisena voi olla että yhteys palautuu tai jo aiemmin. Voisi sanoa ettei tarvitse tavata, mutta haluaisit kuulla vain muuten mielipiteet mikä johti tähän, että ymmärrät sen vielä paremmin. Syy voi olla hyvä, vaikkei osaa sanoa mikä se on. Jos syy sanotaan, sitä ei saisi tuomita, vaan miettiä syvemmin. Jokin ei tunnu lapsesta hyvältä. Eikö toimittukaan lapsen ehdoilla, oliko pakotusta isältä ja se alkoi ällöttää? Onko isä vaativa tai kiivas? Ei kai isä ole tarttunut lapseen kovakouraisesti, ei? Meneekö isän aika muuhun elämään tai kumppaniin. Lapsella on oikeus elää erillistä elämää isästään ja vahvistaa omaa elämää muualla.
Täytyyhän siihen olla joku painava syy, ettei halua tavata omaa isäänsä ikinä.Ensimmäisenä tulee mieleen hyväksikäyttö.
Sitä lapset eivät meinaa millään uskaltaa kertoa kenellekään.
Lähinnä haluaisin siis tietää asian juridisen puolen, voiko tästä seurata jotain jos lapsi pysyy kannassaan?
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä haluaisin siis tietää asian juridisen puolen, voiko tästä seurata jotain jos lapsi pysyy kannassaan?
Ap
Lasta kuullaan ikä huomioiden. Joskus kyse voi olla lähivanhemman yrityksestä vieraannuttaa lapsi toisesta vanhemmasta ja silloin ei ole lapsen etu kuulla lasta.
Jos lähivanhempi suhtautuu positiivisesti tapaamisiin ja tukee ja kannustaa lasta tapaamaan toista vanhempaa, niin harvoin on isoja ongelmia. Toki päihteet, mt-ongelmat tai agressiivine käytös toisella on hankala asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan lapsi tietenkin niin päättää. Sitten on aikuisten asia miettiä, mitä asian kanssa tehdään.
Tehdä mitä? Ei sitä kukaan voi pakottaa.
Suostuuko isä pitämään vaikka taukoa tapaamisissa/yhteydenpidossa, jos lapsi näin haluaa? Voidaanko tehdä yhdessä molempien vanhempien kanssa jotain? Yrittääkö isä jututtaa lasta vai onko parempi jos äiti hoitaa sen? Halutaanko lasta pakottaa tapaamisiin vai miten olisi paras toimia? Tarvitseeko lapsi ulkopuolista keskusteluapua?
12v kysytään erossa kumman luona haluaa asua. Minusta kannattaisi keskustella isän kanssa mitä mieltä hän on . Ehkä pieni tauko tekisi hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Lasta kuullaan ikä huomioiden. Joskus kyse voi olla lähivanhemman yrityksestä vieraannuttaa lapsi toisesta vanhemmasta ja silloin ei ole lapsen etu kuulla lasta.
Jos lähivanhempi suhtautuu positiivisesti tapaamisiin ja tukee ja kannustaa lasta tapaamaan toista vanhempaa, niin harvoin on isoja ongelmia. Toki päihteet, mt-ongelmat tai agressiivine käytös toisella on hankala asia.
Minulle on varsin ok että lapsi tapaa isäänsä, kannustan häntä siihen ja autan järjestämään matkustamisen jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
12v kysytään erossa kumman luona haluaa asua. Minusta kannattaisi keskustella isän kanssa mitä mieltä hän on . Ehkä pieni tauko tekisi hyvää.
Kuka kysyy? Ei meiltä kukaan kysynyt mitään kun vanhemmat erosi.
Voi, koska eipä poliisitkaan tule sitä lasta väkisin hakemaan isänsä tapaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä haluaisin siis tietää asian juridisen puolen, voiko tästä seurata jotain jos lapsi pysyy kannassaan?
Ei.
Mutta äidillä on kyllä velvollisuus tukea lasta siinä, että yhteys isään ei katkea kun käsittääkseni ei kuitenkaan ole kyse mistään väkivallasta tmv mikä tietysti muuttaisi tilannetta.
Kyselisin siis syitä ja ehdottaisin vaikka toistaiseksi harvempia/lyhyempiä tapaamisia.
Isähän käytännössä kostaa lapselleen sen, ettei isyys ollutkaan sellaista, kuin hän oli ajatellut. Hän on ollut välinpitämätön, ja on itse ulkoistanut itsensä lapsen elämästä, eikä se ole jäänyt lapselta huomaamatta. Tuollaista syytä voi olla aikuisenkin vaikea pukea sanoiksi. Siksi minusta en halua on ihan hyvä syy.
Viranomaiset eivät kai kysele perään, jos heidän kanssaan ei ole yhteydessä? Toisaalta jos isää ei kiinnosta, hän tuskin ryhtyy oikeusteitse hakemaan tapaamisia.
Voihan lapsi tietenkin niin päättää. Sitten on aikuisten asia miettiä, mitä asian kanssa tehdään.