Ennen kiinnosti käydä näyttelyissä ja tapahtumissa, nykyään ei yhtään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä tykkäät. Nyt. Älä menneisyyden identiteetin perusteella.

Jännä juttu miten identiteettikin voi vaihtua. Välillä tuntuu että olin ennen ihan eri ihminen...

Ei ap

Minulla myös, oli aika ennen 40 ja sen jälkeen. Ennen ramppasin kaikissa tapahtumissa. Nyt tuijotan lintuja ikkunasta onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa enää luontoa. Olen siellä köyhyyksissäni niin paljon ravannut, että maku on mennyt. Kokeilen ehkä kahviloita seuraavaksi.

Ymmärrän. Itselläni myös luonnossa eväät ja termari mukana ei edusta rentoa vapaa-aikaa, vaan muistuttaa ajasta kun ei ollut rahaa eikä muuta paikkaa. Asuin luvatta miesystävän luona ja vuokraisäntä saattoi tulla ilmoittamatta käymään. Pakoilin siksi päiväsaikaan ulkoilmaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa enää luontoa. Olen siellä köyhyyksissäni niin paljon ravannut, että maku on mennyt. Kokeilen ehkä kahviloita seuraavaksi.

Jotenkin näin. Minä olen pusikosta kotoisin, elin keskellä metsää ensimmäiset 20 vuotta. Olen myös suorittanut oman osuuteni Vaatimattomasta Erämökkeilystä ja kansallispuistoretkeilystä. Lappikin on koluttu. Ei - en voimaannu luonnossa, ahdistaa jo ajatuskin nysvätä reppua/rinkkaa kasaan. En halua savustua nuotiotulilla, enkä yöpyä nahkeassa teltassa pahimmillaan peseytymättä jos ei satu hyvää telttapaikkaa. Kaikki on nykyisin Ihan Liian Vaivalloista. 



 

Niin ne mielenkiinnot elää kun ikääntyy. Itseä kiinnostaisi vielä jotkut tapahtumat, mutten jaksa nähdä ihmisiä. Jätän sitten vaan käymättä. Ennen kuljin paljonkin keikoilla ja keikaroimassa.

Mä kävisin kovin mielelläni taidenäyttelyissä mutta kun kaikki on niin kallista niin ei pysty, perusarki maksaa nykyään ihan sikana ja se näyttelyreissu: 

junaliput Helsinkiin ja takas monta kymppiä, hotellihuonetta ei taida alle satasen löytyä, syöminen veisi monta kymppiä 

eikä sinne näyttelyynkään ilmaisiksi pääse sisälle

ja ihan työssäkäyvä olen mutta ei oo kyl varaa lähtee Ateneumiin tai Sinebrykofin museoon nättejä tauluja kattelee 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä tykkäät. Nyt. Älä menneisyyden identiteetin perusteella.

Jännä juttu miten identiteettikin voi vaihtua. Välillä tuntuu että olin ennen ihan eri ihminen...

Ei ap

Minullakin oli ennen niin tärkeitä harrastuksia, jotka nykyään inhottavat. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä tykkäät. Nyt. Älä menneisyyden identiteetin perusteella.

Jännä juttu miten identiteettikin voi vaihtua. Välillä tuntuu että olin ennen ihan eri ihminen...

Ei ap

Minulla myös, oli aika ennen 40 ja sen jälkeen. Ennen ramppasin kaikissa tapahtumissa. Nyt tuijotan lintuja ikkunasta onnellisena.

Täytin pari vuotta sitten 40. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin ne mielenkiinnot elää kun ikääntyy. Itseä kiinnostaisi vielä jotkut tapahtumat, mutten jaksa nähdä ihmisiä. Jätän sitten vaan käymättä. Ennen kuljin paljonkin keikoilla ja keikaroimassa.

Minä saatoin mennä tapahtumiin ihmisten vuoksi. Kävin myös erilaisissa keskustelujutuissa ja oikein hakemalla hain vuorovaikutusta. Nyt jään kotiin, koska en jaksa ketään. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama, paitsi että luontokin tympii. 

Ohis, mutta miksi luonto tympii?

Saa laittaa mun puolesta ohiksiakin. Kertokaa vaan, miten muutkin kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama, paitsi että luontokin tympii. 

Ohis, mutta miksi luonto tympii?

Saa laittaa mun puolesta ohiksiakin. Kertokaa vaan, miten muutkin kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet?

Siis Ap

Mulla on aivan samanlaista. Olen pohtinut, että johtuuko koronavuosista, systeemiin palaaminen tuntuu raskaalta ja myös tarpeettomalta. Haastavinta tässä on, että olen liiankin tyytyväinen elämääni pienissä piireissä, töissä, kotona ja joskus luonnossa. Mutta sitten kun käyn jossain muualla, niin tavallaan herään taas eloon ja aivot raksuttaa ihan eri tavalla. Lähteminen on hirmu vaikeaa, kun jääminen on niin mukavaa. Ei ole motivaatiota edes tylsistymisestä. 

Onko tää sun blogi/päiväkirja? Ei kuule kiinnosta mitä sä huseeraat pitkin päiviä. Ihme narsistinen vanha äm. mä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama, paitsi että luontokin tympii. 

Ohis, mutta miksi luonto tympii?

Saa laittaa mun puolesta ohiksiakin. Kertokaa vaan, miten muutkin kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet?

Siis Ap

Ennen kiinnosti matkustelu. Nykyään ei kiinnosta yhtään. Kauhea vaiva ja sitten perillä rampata nähtävyyksistä, etsiä ruokapaikkoja jne. Ja olen siis reppureissannut ja tehnyt itsenäisesti matkoja. Ehkä sitten joku täysihoito seuraavaksi ettei tarvitse poistua hotellilta, mutta siinäkin ärsyttäisi ne kaikki muut ihmiset. Ei siis maksa vaivaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama, paitsi että luontokin tympii. 

Ohis, mutta miksi luonto tympii?

Saa laittaa mun puolesta ohiksiakin. Kertokaa vaan, miten muutkin kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet?

Siis Ap

Ennen kiinnosti matkustelu. Nykyään ei kiinnosta yhtään. Kauhea vaiva ja sitten perillä rampata nähtävyyksistä, etsiä ruokapaikkoja jne. Ja olen siis reppureissannut ja tehnyt itsenäisesti matkoja. Ehkä sitten joku täysihoito seuraavaksi ettei tarvitse poistua hotellilta, mutta siinäkin ärsyttäisi ne kaikki muut ihmiset. Ei siis maksa vaivaa.

Ap

Täysin sama kokemus. Aiemmin tuntui, että elämä pilalla, jos ei matkustanut ulkomaille vähintään kolme kertaa vuodessa. Nyt ei nappaa yhtään....

Samat fiilikset, olen 42.

Vierailija kirjoitti:

Onko tää sun blogi/päiväkirja? Ei kuule kiinnosta mitä sä huseeraat pitkin päiviä. Ihme narsistinen vanha äm. mä. 

Kiitos kun kuitenkin pidit kommentillasi ketjua ylhäällä! <3

Mieluummin taidenäyttelyt museot teatterit musiikkiesitykset ja muu kuin puiseva talousmetsä ja kylmässä tai itikoiden purtavana värjöttely 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää sun blogi/päiväkirja? Ei kuule kiinnosta mitä sä huseeraat pitkin päiviä. Ihme narsistinen vanha äm. mä. 

Kiitos kun kuitenkin pidit kommentillasi ketjua ylhäällä! <3

Ilo on minun puolellani <3!

Sama vika täällä. Muutettiin pari vuotta sitten maalle. Aluksi pelkäsin, että tylsistyisin kuoliaaksi ja alkaisin hetikohta kaivata takaisin kaupunkiin. Vielä mitä! Enää ei voisi vähempää kiinnostaa brunssit, afterworkit, museot ja näyttelyt. Toki ne on kivoja joskus, kuten kesälomalla. Mutta nykyarjessa pidän eniten siitä, että voi vain olla ja vaikka katsella ja kuunnella lintuja. Käydä kävelyllä metsässä ja laittaa keväisin perunoita kasvamaan. Lämmittää takkaa ja kolata lumia. Ikää on 40, se lienee selittävä tekijä. 😄

Nyt kun asiaa mietin, niin kiinnostuksen kohteeni ovat tosiaan muuttuneet näin lähempänä viittäkymppiä. Matkustaminen ja yökyläilyä vaativa vierailu tuntuu vaivalloiselta ja väsyttävältä. Sen sijaan kulttuurin harrastaminen on lisääntynyt. Asun tosin pääkaupunkiseudulla ja tarjontaa riittää. Voi treffata ystäviä pari tuntia museossa ja takaisin kotiin. Myös yksin on ihan kiva käydä. Museokortti on todellakin hintansa väärti. Luonto ei ole ikinä ollut mun juttu. Päin vastoin. Yhtään ei voimaannuta, eikä lataa akkuja, pelkästään alkaa ahdistamaan pysähtyneisyys ja oman päänsisäinen jorinan kuuntelu.