¢¾~~Huhtikuisten alkuviikko~~¢¾

No nyt on sitten kahteen kertaan varmistettu meille pino, anteeksi:)

Vihdoin nämä sivut toimivat! Viikon ajan ollut ongelmia siten, että sivut eivät avaudu kunnolla.



Tänään taas oli neuvola, jossa sitä samaa jankkaamista: sf-mitta menee jossain yläkäyrän tuntumassa. Muuten kaikki OK. Vähän ärsyttää kaikki mittaukset, kun kuitenkaan ei ole paino kovasti noussut, ultrassa arvioitiin jopa hieman keskivertoa pienempää vauvaa, sokerirasituksessa jopa matalahkot arvot jne. En jaksais enää mittailla mitään. Neuvolasta on tullut sellainen tieteisprojekti... ja minusta. Huoh. Painoa on tullut ekasta neuvolakäynnistä sellaiset 8 kg, mutta ennen ekaa käyntiä oli varmaan kilo jo kertynyt, eli alkutilasta yhteensä 9 kg. Kevyt ruokalinja jatkuu, ja pitäs yrittää tuonne pakkaseen lähteä päivittäin käveleskelemään.



Meille on hankittu pinnasänky, johon vauva laitetaan nukkumaan äitiyspaketin laatikon sisään aluksi. Varmaan kokeillaan jo alusta asti sitä, että vauva nukkuu lastenhuoneessa kun meillä asunto on sen verran tiivistä tekoa, että kuullaan kyllä inahdukset aika helposti. Ja jos sitä sais itsekin paremmin unen kun ei kaveri ole ihan vieressä tarkkailtavana. Yhdistelmävaunut ostettiin, Teutonia Prestiget. Sitten Brevin hoitotaso/amme- sellainen muovinen kokoontaitettava malli pikkukylppäriin. Saatiin tutuilta lainaan turvakaukalo ja sitteri. Eiköhän me noilla päästä alkuun.



Joku kyseli supistelusta: mulla rauhoittuneet kun sairaslomalla saanut olla ja levätä.



Kivaa alkuviikkoa kaikille!

t. Niinu ja tytteli 30+1

Niin se vaan alkaa 30 meillä huhtikuisilla lähestymään ja jotkut on vissiin jo ylikin : ) Huh huh, alkaa jännittää : ) Ei enää pitkää aikaa.



G: Me hankittiin pinnasänky ja laitetaan sinne äitiyspakkauksen laatikko ja siellä saa pikkuherra sitten nukkua. Pitäisi vaaan jostain löytää sinne äitiyspakkauksen laatikkoon joku kiva reunuste.



Vaatekaappi tuli meille eilen ja oli kivaa laittaa sinne kaikki vaatteet ja muut tavarat.



Vauva potkii kovasti ja la illalla oikein säikähdin,että venyykö mun vatsa ja kuinka paljon,kun tuli ihan " torni" tuohon navan kohdalle,kun olisiko ollut sitten jalka mikä siihen osui : )



Äitiyslomakin alkaa haaamöttää. Mulla alkaa helmikuun puolivälin tienoilla vaikka tänä vuonna en ole ollut töissä ollenkaan,kun selkä ja nivunen vaivaavat.



Hauskaa alkuviikkoa.



T: Magdalenaa ja pikkuherra 27+5

Heipat kaikille taasen! Pakko yrittää tässä ruokiksella heti kuullostella huhtikuisten kuulumisia kun työt pukkaa niin niskaan koko ajan että turha kaiken touhun keskellä etes koittaa ehtiä nettiin:/.

Tosta ensisängystä, varmaankin aika pian/samantien laitetaan pikkuinen pinnikseen, sinne voi vuorata vähän tyynyä tms että tulee tiiviimpi tunnelma. Esikoinen nukkui alkuun muutamat yöt sägyn vieressä vaunujen kovassa kopassa, kun olin niin kipeä etten ois päässy könyämään vauvaa syömään kovin kaukaa. Joten aika näyttää miten sitä kulkee tämän uuden vauvelin kanssa sitten;).

Meillä edelleen se hoitopöytä hankkimatta, alkaa jo poltella et pitäis päästä pesemään vaatteita ja laittelemaan tarvikkeita---isäntä taas lähössä työmatkalle joten en varmaan ainakaan ennen viikonloppua pääse lipastoa/hoitopöytää kattelemaan.

Vointi on edelleen vaihteleva, töissä tuntuu et pää välillä hajoaa kun kiire painaa ja vielä pitäis vaan jaksaa ..... Miten te muut vielä töissä olijat jaksatte stressiä ja kiirettä? Närästys....ei siitä jaksa puhuakaan kun sitä on koko ajan... Viikon päästä olis seuraava neuvola.

Odottelen jo kirjettä kelasta mut eipä ole näkynyt.

Viikon alkua kaikille ja voidaanpas hyvin!!! :)

Inkkarityttö 28+0

Pitikin tuossa juuri kipittää pihalle autoa lämmittämään, kun töissä ei ole mulla sitä lämpötolppaa. Kylmä siis on tullut! Se aiheuttaakin yleistä ärtymystä kun takeista ei mahdu kunnolla päälle enää kuin yksi villakangastakki (ei kovin lämmin näillä keleillä...) ja yksi toinen niin (joku kevyttoppatakki), että silloin tuo hengityspuoli jää vähän heikoksi. Ja koiranomistajana sitä pitää melko monta kertaa päivässä noita pihavaatteita päälleen laittaa! Toppahousihiinkin on joutunut tekemään sellaisen kangasviritelmän, kun ne jäävät n. 20 cm auki... Ja samoin kenkien virittelyn aikana henki ei myöskään juuri kulje. No siinä päivän kitinäosio!



Za_Ka kyseli silmien arkuudesta. Itse olen huomannut saman varmaan nyt viimeisen parin viikon aikana. Yhtäkkiä alkaa silmistä vaan vuotamaan vettä ja muutenkin ovat melkoisen valonarat. Ei kiva.



G: Ensisängyistä. Me ajateltiin siirtyä ihan suoraan pinnasänkyyn. Se tuleekin olemaan meidän kaksiossa ihan meidän sänkyn lähellä (pitää vähän makkaria ensin tyhjennellä, että pinniksen saa sinne edes mahtumaan). Jos tuntuu liian isolta mukelolle, niin sitten laitetaan se äitiyspakkaus pinnikseen ja mukelo sinne. Mutta mitään " alkusänkyä" ei kuitenkaan ruveta ostamaan, vaikka olisihan niitä nättejä kehtoja olemassa :D



Josko siinä olisikin sitten mun päivän anti...



Coltsfoot ja Elsa *tättädädää* rv 30 (29+1, mutta tuo 30 kuulostaa niin paljon paremmalta!!)

Hei vaan piiiitkästä aikaa!



On tainnut pari vkoa vierähtää niin, etten oo kirjoitellut. Lukemassa oon kyllä käynyt, mut jotenkin ei vaan oo ehtinyt kirjoittamaan. Jospa nyt sais muutaman sanan eli mut tuntien tulee kauheen pitkä sepustus:)!



Ihanaa, ku talvi on tullut. Täällä rannikollakin vähän lunta ja lisää parhaillaan sataa. Pakkasta tällä hetkellä n.-12.



Mulla kans supistukset olleet riesana, kuten niin monella muullakin tuntuu olevan. Perjantai oli tosi vaikee päivä ja varasinkin ajan omalle gynelleni. Sain sen kyl vasta 5.2., joten sinne tarttee ootella. Jos oikeen hankalaks menee, niin kyllähän varmaan neuvolalääkärille pääsee aiemmin.



Nyt sit oon yrittänyt ottaa entistä rauhallisemmin ja onkin sit ollut parempi. Istuminenkin aiheuttaa väliin supistuksia, joten ei voi tässä koneella senkään takia kauaa aikaa vietellä. Koirien hoito jäänyt täysin miehelle, ku en voi niitä remmissä taluttaa:(. Jos kävelen ilman koiria, niin supistuksia ei juurikaan tuu, mut heti, ku koirat vetämässä ja tahti vähän reippaampi, niin johan supistelee:(. Uinti ei onneksi oo aiheuttanut suppareita, joten tänään taas hallille pulikoimaan. Pakko jonkinlaista liikuntaa harrastaa, muuten repee pää. Oon normaalisti aika ulkoilmaihminen ja liikkuvaista sortti, joten...



Poika täyttää kohta 2v ja ah sitä uhman ihanuutta, joten senkin puoleen pakko väliin päästä täältä kotoa pois! Muuten ei jaksa. Reilu vko sit pojalta leikattiin kitarisat ja siitä toipuminen onneksi mennyt hyvin. Nyt onkin sit ollut entistä energisempi, huoh!



Joku kyseli ensisängystä. Meillä on kehto, joka on mun vanha. Siinä on sit nukkunut esikoisemme ensimmäisen kuukautensa ja saapi sit nukkua tämä tulevakin. Siitä sit pinnikseen.



Viime tiistaina kävin neuvolassa. Kaikki oli ihan ok. Hemoglobiinikin noussut mukavasti raudalla (122), vaikka otankin vain 3x/vko. Painoa tullut alusta 9,5kg. Sf-mitta oli 24, 6cm oli kasvanut edelliskäynnistä, mutta ihan keskikäyrällä mennään. Neuvolatätkin veikkaili Lilliputtiamme tytöksi:). Saa nähdä sit huhtikuussa, et pitääkö paikkaansa.



Tänään kävin verikokeessa ja pitäis niistä iltapäivällä neuvolaan soittaa. Äitipolilta määräsivät verikokeen kerran kuussa Klexanen takia. Kyllä onkin muuten inhottavaa joka ikinen ilta pistää iteensä:(.



Nyt lähen juomaan teetä ja syömään pullaa:). Mies vapaa päivällä, joten aateltiin herkutella pojan ollessa päikkäreillä. Sit itekin sohvalle huilaan.



Senny ja Lilliputti rv 27+2

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi näpytellä pienen tekstin, lukenut olen kyllä teidän juttuja!



Mulla aika samanlaisia oireita kuin Za_Ka:lla (meniköhän nicki oikein..) eli välillä tuntuu että jalat menee alta ja selkä kenkkuilee. Viime viikolla oli neuvola, ja siellä oli kaikki hyvin. Sokerirasitustestin tulokset oli myös hyvät. Käveltiin sitten esikoisen kanssa neuvolasta kotiin (n.5km) ja illalla oli selkä ja jalat niin kipeät että oli pakko ottaa panadolia et sai nukuttua..

Nenä on hirmu kuiva ja kipeäkin välillä, ja verta valuu aika ajoin. Tarvis ostaa jotain tippoja!



Ensisänkynä meillä on vauvalle miehen suvussa kiertävä rottinkikehto, ja siitä sitten pinnikseen. Esikoinen ei kauaa mahtunut tuohon kehtoon, katsotaan miten tämän toisen kanssa käy :)



Ikävää kun niin moni kärsii kivuliaista suppareista ym. Mulla supistelee myös, tosin ne ei onneks oo vielä kivuliaita!



Sennyltä piti kysyä että selviskö se vuotojen syy koskaan? On mennyt ihan ohi..



Sitten vielä kysäisen teiltä joilla on jo lapsia, ja tiedätte nyt odottavanne eri sukupuolta, niin onko raskaus ollut kovin erilainen? Meillä siis poika 1v3kk, ja tuntuu että raskaus, vatsa ja sykkeet on ihan samanlaiset kuin esikoisestakin. Siksi kaiketi itsellä on poika olo jälleen :)



Jep mutta nyt ruuanlaittoon ja sit tenttikirja käteen!



Voikaahan hyvin ja paksusti :)



Sanna 27+4

Pitäähän se pino pitää etusivulla.



Inkkarityttö kyseli töissäjaksamisesta. Itse olen jaksanut töissä ihan mukavasti (mitä nyt välillä on niitä tuska-päiviä kun selkä tilttaa), tosin kotona illalla sitä on ihan naatti ja ruokakauppaankin pääseminen tuntuu mahdottomalta. Ja viikonloput tulevat kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Mutta pakko sanoa, että jos olisi kovastikin fyysinen työ, niin ei paljon naurattaisi (ramppaaminen alakerran labran ja kolmannen kerroksen työhuoneen välillä on kova saavutus tällä kunnolla, hissiä ei ilkeä periaatteessa käyttää). Ja liukuva työaika on erittäin jees. Itsellä työsopimus loppuukin nyt juuri äitiyslomaksi, joten ehkä sekin jollain lailla motivoi, äitiyslomien jälkeen kun (toivottavasti töitä löytyy) odottaa täysin uudentyyppiset hommat.



Meillä tuo raskaus on tullut vasta tämän vuoden puolella työkavereiden tietoisuuteen ja kaikki nyt ovat superhuolissaan. Koko ajan patistavat istumaan, mitään ei saisi itse nostaa ja kovasti aina vointeja tiedustelevat.



Täytyypä vielä sanoa, että Elsan uuden rytmin mukaan aamulla jumpataan kello viiden maissa, siihen peräti itse herää (tosin sisäinen herätyskello alkaa jo pikkuhiljaa herättelemään siihen aikaan muutenkin...). Toivottavasti sama rytmi ei jatku kun ollaan mahan ulkopuolella. Mulla oli alkuaikaan jotenkin semmoinen fiilis, että ihanaa sitten kun tulee vauva, ei tarvi herätä (ajattelin jotenkin, että mukelo tulsis muhun ja koisii ainakin kasiin) ja lähteä pihalle pilkkopimeällä. Nyt pikkuhiljaa on tullut aatoksii, että meiti voi ihan hyvin aloittaa päivän aina tuolloin kello viisi kuuden yöheräämisen jälkeen. Ja mä kun olisin niin aamu-uninen :)



Voisin vielä heittää jonkinsortin galluppia kehään. Eli oletteko miettineet vielä, kuinka pitkään teillä olisi tarkoituksena olla lapsen kanssa kotosalla?

Itse olen viime aikoina kovastikin pähkäillyt asiaa. Ensialkuun olin ihan sitä mieltä, että kylle se yhdeksän kuukautta saapi riittää. Mutta nyt sitä on jo ajatustasolla venyttämässä kotonaoloa vuoteen. Saapi sitten tietenkin nähdä. Miksei sitä mieluusti olisi kauemminkin, mutta tosissaan, kun on vastavalmistunut ja vakituisen työn hankinta vasta kiikarissa, niin kovin kauaa ei uskalla työmarkkinoilta olla pois...



Coltsfoot ja Elsa edelleen 29+1

Aatun_äippä: Vuodot on onneksi taakse jäänyttä! Kaiken kaikkiaan sitä kesti 7 viikkoa yhteensä eli ihan tarpeeks. Oman gyneni arvio asiasta oli se, että istukka on alussa ollut alempana ja juuri tuolloin rv12 tienoilla kohtu kasvaa vauhdilla ja näin ollen olisi aiheuttanut sitten istukan liikkumista/jostain nurkasta repeämistä. Tästä siis vuoto olisi johtunut. Kuulosti ihan loogiselta ja toisekseen ainoalta selitykseltä minkä vuodolleni sain.



Työhön paluusta: Itselläni ei ole vakituista työpaikkaa, mihin palata. Olen jäänyt tammikuussa -05 äitiyslomalle, esikoinen syntynyt 2/05. Kesällä olin pari viikkoa töissä, kun mies oli kesälomalla. Se riitti ihan hyvin mulle työelämästä. Haaveissa olisi olla kotona siihen asti, et kakkonen ois ainakin pari vuotias. Aika näyttää, et mitä sit on olla kotona kahden kanssa. Muuttuuko mieli matkan varrella. Toki saatan käydä tekeen yksittäisiä keikkapäiviä tai lyhyitä pätkiä ennenkin, mut varsinaista työnhakua en nyt kyllä osaa aateella sitä ennen.



Senny

noihin gallupeihin. Ensi alkuun pistetään vauva äitiyspakkauksen laatikkoon ja se pinnasänkyyn. Jahka vauveli vähän kasvaa niin sitte pistetään pinnasänkyyn. Joku kehto ois aivan ihana vaan en taida sellaista ostaa. Vaikka mies kyllä pelottelee, että ei tämä vauvojen tulo tähän jää :) Taitaa kyllä minun puolelta jäädä.



Minäkin olen miettiny tuota kotona olemista. Alunperin ajattelin, että kyllä sitä nyt vähintään 2 vuotiaaksi asti vauvaa kotona hoidetaan, mutta katsoin kelan sivulta minkä verran maksetaan kodinhoitotukea.. Huh huh. Ei tuommoisella rahalla pysty kotia jämään varsinkin kun on noita elukoitakin, jotka pelkästään kuluttavat eivätkä tuota mitään. Toisaalta voisihan sitä kuvitella antavansa ne ylläpitoon, siis hevoset, mutta kun koskaan ei voi varmasti tietää minkälaiselle ihmiselle lopulta joutuvat ja miten niitä hoidetaan..

Millähän sitä elettiin silloin kun olin työttömänä ja esikoisen kanssa kotona koko sen ajan, että toinen syntyi ja täytti 1,5 vuotta?



Leivänkannikka ja Olivia 29 + 4

Viikonloppu meni reissatessa,ja on kyllä tuo autossa istuminen aika tuskaa.Ja kyllä sen huomaa,kun kaupoissa kävelee,niin väsyy.Nyt ois vaaville sitten vaatelipasto,kunhan sais aikaiseksi koota sen.Voi olla että mies kokoilee sitten mun sairaalassa olon aikana täällä lipastoja ja sänkyä,ja juoksee hankkimassa viimisiä tavaroita=)Suurinosa kyllä hankittu.

Mä olen varmaan pikkusen kanssa 3-vutta kotona,teen kyllä keikkatöitä aina välillä,mutta silloin kun miehen työt antavat myöten,ja mies hoitaa pikkusta.Katotaan nyt.Mikään kiire ei kyllä koko päiväseen työhön olo.En kaipaa sitä hoitoon kuskausrumbaa ja iltoja,kun niin puhki,ettei jaksa kuin kiukutella lapsille=(Ja kerkeehän noita töitä tehä=)

On kyllä ahdistavaa tämä istuminen,vauva niin korkealla ettei henkeä saa=(

Huiskutin 28+6

eka noihin galluppeihin. aatun äippä kyseli eri raskauksista, ja mähän olin ihan varma että tämäkin on poika, oli sykkeet ihan samat ja muutenkin semmonen poika olo kertakaikkiaan. sen vuoksi tyttöuutiset 4d-ultrassa tuli ihan shokkina ja meni ihan useampi päivä sulatella uutisia =)



me laitetaan alustavan suunnitelman mukaan vauva pinnikseen meidän makkariin, mutta niin piti esikoisenkin aikanaan nukkua omassa sängyssä.. ja kun tuo itseasiassa nukkuu siellä vieläkin (siis meidän sängyssä) täytyy vähän pähkäillä vielä sitä ja katsoa sitten kun vauva syntyy.



neuvola huomenna. tästä eteenpäin siellä vissiin käydäänkin sit vähän useammin =) mies sanoo että mulla alkaa olla jo aika iso maha ja itsekin mietin että pärjäänkö näillä paidoilla vielä 10 viikkoa kun nyt alkaa jo paidan helman pituus olla siinä ja siinä.. joten mielenkiinnolla odotan sf-mittaa.



kylkiluut on koetuksella, tämä pikkuneiti potkii jo aika voimalla. yritin pötkötellä sohvalla mutta ihan sama kummalla kyljellä makoili niin sai kyllä tuntea potkuja ja tuuppimista =) hengittäminen istuallaan on kans aika hankalaa, pitää nojata kauas taaksepäin että saa taas henkeä. aika kipakka neiti muutenkin, tuntuu ihan eri luonteiselta kun veljensä.



esikoisella on nyt korvatulehdus joten ollaan oltu vaan sisällä pari päivää. tänään ei enää onneks kuumetta joten huomenna varmaan uskaltaa jo mennä vähän pulkkailemaan =)



huomenna toiseksi viimeinen työpäivä ennen äitiysloman alkamista! vaikka työnantajan puolelta vähän laiton liike olla laittamatta lisää työvuoroja seuraaviin listoihin ennen ä-loman virallista alkamispäivää sairaslomien pelossa (2 saikkupäivää olen pitänyt koko aikana) en nyt jaksa alkaa vääntää kättä vaan nautin yhden ylimääräisen viikon vapaata ja ehkä sitä vois alkaa jo vähän laittaa paikkoja valmiiks vauvaa varten =) tuntuu vaan niin kaukaiselta vielä tuo huhtikuu. kun vaan malttaisi vielä odottaa ;)



mies on korismatsissa ja poika kattoo vielä muumeja ja on niin ihanan hiljaista ja rauhallista..



marie 29+1

Pitkästä aikaa minäkin kirjoittelen:). Galluppeihin: meillä on vauvalle minulla ja sisaruksillani vauvana ollut ihana rottinkinen ensisänky. Patja pitäisi vain ostaa uusi.

Olen ajatellut olla lapsemme kanssa kotona siihen asti kun pikkuinen on noin puolitoista vuotta, sen jälkeen palaan koulun penkille. Mahdollisesti yritän tenttiä muutaman kurssin myös äityislomalla, mutta saa nähdä. Toisaalta olisi ihana olla ihan vain kotona eikä ajatella opiskeluja.



Muillakin on näköjään ollut noita hengittämisvaikeuksia. Itsellänikin välillä erityisesti luennoilla on tuskaista istua. Sitten kun hengittäminen on hankalaa niin yrittää istua hirmu suorassa, jolloin selkä tulee kipeäksi. Vauva tuntuu olevan tosi ylhäällä. Nuo kivut kestää kyllä hymysuin kun tietää että oma pikkuinen siellä mylvii:-).



Minulla on vähän stressiä siitä kuinka kerkiän noita koulujuttuja suorittamaan ennen vauvan syntymää. Vielä olisi muutamia kursseja suoritettava niin ei jäisi niin paljoa sitten viimeiselle vuodelle. Mies on kyllä ihana ja sanoo, että teet ihan oman voinnin mukaan ja että tärkeimmät asiat (vauva ja oma jaksaminen) etusijalle. Se on kyllä totta.



Mukavaa viikonjatkoa kaikille:).



t. Masumme & Junior rv. 27

Vastaanpa vielä muistaessani noihin galluppeihin.

Ensisängystä: Laitetaan vauva aluksi äitiyspakkauslaatikkoon ja pakkaus pingikseen. Esikoisella oli sama tarkoitus, mutta hänpä nukkui ensimmäiset puoli vuotta meidän sängyssä. Saa nähdä miten nyt käy.



Kotona olosta: Mulla on vakityöpaikka, mutta yhtään ei huvittaisi enää palata samaan työpaikkaan. Jos kuitenkin palaan, niin olen kotona varmaan 1-1,5v. Toinen vaihtoehto olisi jatkaa opiskeluja ensi syksynä, en tiedä vaan vielä, että miten lasten hoidon sitten järjestäisi, kun pienempää ei vielä viitsisi päivähoitoon laittaa.



Mulla kans kuivuu nenä ihan hirveesti, aamulla niistäessä tulee usein verta.



Sukupuolesta ei ole vielä tietoa, mutta sykkeistä ja mahan muodosta jos voi jotain veikata, niin toista poikaa veikkailen.



Tänään kävin siellä äitipolilla ja yllättäen vauva olikin kääntynyt raivotarjontaan. En kyllä ollut yhtään huomannut, että hän olisi niin suurta käännöstä tehnyt, vaikka kovasti kyllä mahassa möyriikin.

Kohdunsuu oli kiinni ja tämän lääkärin mukaan myös kiinteä, vaikka terkkarilääkäri sanoi sen olevan jo ajat sitten pehmennyt. Ihan normaalikokoiseksikin erikoislääkäri vauvan arveli, vaikka täällä siis häntä pidetään normaalia isompana. Kokoarvio tällä hetkellä on 1,7kg. Vauva vastasi viikkoja ja vaikka vähän supisteleekin, niin lääkärin mukaan uskallan mennä normaalisti töihin keskiviikkona. Kotielämään on jo niin tottunut, että pitää oikein ottaa niskasta kiinni, että alkaa työarki taas luistamaan :) Kovin on erilaisia nuo lausunnot täällä omassa neuvolassa ja äitipolilla, mutta eiköhän äitipolin erikoislääkärin sanaan kuitenkin voi luottaa.



Puhuttiin myös vähän esikoisen synnytyksestä ja aika jännä juttu, vaikka olen sitä monta kertaa jo mielessäni kelannut ja muillekin siitä monesti puhunut, niin nyt kun paikalla oli synnytyksessä ollut kätilö, Ja paikka lähes sama, niin kun aloin synnytystä miettimään ja siitä puhumaan, niin ihan väkisin meinasi kyyneleet tulla silmiin ja tuntui etten pysty puhumaan koko asiasta. Onneksi mies ei ollut mukana, muuten olisin varmasti pillahtanut itkuun. Synnytyksen jälkeen sitä ei käyty sairaalassa läpi, joten mulle oli jäänyt siitä sellainen kuva, että en itse osannut ponnistaa tai tehdä oikeastaan mitään oikein. Nyt lääkäri kuitenkin rauhoitteli, että vauvan pää oli silloin ollut vähän väärässä asennossa ja itse en siinä oikein enempää olisi voinutkaan tehdä. Käski valmistautua hyvillä mielin uuteen alatiesynnytykseen. Enkä olisi kyllä sektiota halunnutkaan.



Piti vielä kysyä noista suppareista. Pystyttekö te laskemaan kivuttomien suppareiden väliä, vai tuleeko ne ylipäänsä teillä aaltoina. Mä oon ihmetellyt, kun jos olen lenkillä, niin siellä kyllä huomaan supistukset ihan selvästi, ne tulevat sillain aaltomaisesti. Mutta esim iltaisin kotona, maha saattaa olla ihan kova ja painava koko illan. Kaikki kyyristyminen on hankalaa ja olo muutenkin raskas. Onko teillä muilla tällaista tunnetta, vähän kuin supistaisi pari-kolme tuntia putkeen? Tai näitä ei kai voi lukea suppareiksi ollenkaan, mutta mistähän tällainen tunne johtuu?



Huh tulipa taas sepustusta! Mutta voikaahan paksusti ja nauttikaa ihanista talvisista pakkaskeleistä!



terv Joikkuli 30+2

Täällä muuan äiti, joka on kovasti lueskellut teidän kanssasisarien juttuja, muttei ole pariin kuukauteen saanut aikaan kirjoitella. Gallupeista ensin:

Sängystä :Meillä kaksi vanhinta tuli suoraan sairaalasta pinnasänkyyn. Huomasin, että vauvaa rauhotti, kun sen ympärille kääräisi jotakin, ettei siis sängyn reunoihin ollut kovin pitkä matka. Esikoisella käytin rullalle käärittyä kylpypyyhettä, toisella sellaista lotsolotso-pehmomatoa, jonka kiepautin lapsen ympäri niin että jalkojen kohdalle jäi tyhjää. Kolmas muksu nukkui meillä ekat viikot parivuoteen päädyssä ylimääräisessä vaunukopassa (tuolien päällä, ei siis lattiatasossa). En raaskinut vielä laittaa pinnasänkyyn, vaikka matkaa ei olisi ollut miedän sängystä kuin 6 metriä. Oli ihanaa, kun vauveli oli ihan lähellä meitä. Neljännelle pinnasänky on valmiina, saa nähdä, päätyykö sinne vai...

Raskauksista: Mulla on kaksi tyttöä ja poika ja nyt on ultran mukaan tulossa poika. En ole huomannut, että tyttöraskaudet tai poikaraskaudet olisivat olleet erilaisia. Joka raskaus on ollut erilainen, kuten jokainen synnytyskin.

Kotona olemisesta: olen ollut kotona nyt kuopuksen syntymästä eli kesästä 2005. Aion olla kotona ainakin syksyyn 2009, eli siihen, kun tämä masuasukki on jo melkein 2,5v. Se ikä tuntui kahden isomman kanssa juuri oikealta laittaa lapsi päiväkotiin. Mulla ei ole vakkarityötä, vaan yritän valmistua tän vuoden aikana, joten saa nähdä mitä töitä sitten löytää parin vuoden päästä.

Navasta joku kertoi... Mulla on kans ollu joka raskaudessa napa silleen törröllään, ja olen joskus jollekin kaverillekin sanonu, että mulla on nyt jo se lippanapavaihe menossa.

Supistuksista: Ihan samalla lailla mulla noi supistukset tuntuu. Välillä tuntee yksittäisinä ja just iltasin monesti saatta olla tosi pitkään koko vatsa ihan kivikova. Mulla alkaa kyllä sitten yleensä jonkin ajan päästä se kivistäminen sen verran ärsyttämään, että käyn pötkölleni. Silleen helpottaa.

Jaksamista kaikille sairaslomalaisille ja toivotaan, että ne mukelot vielä hetken pysyisivät majassaan,

marinoX rv 29+2

Meillä olikin totiset paikat viikonloppuna, kun mulla rupesi lauantai-iltana levossa polttamaan alaselkää ja polttelun " kruunasi" tämän raskauden ensimmäinen kunnon aito kivulias supistus, joka sai minut ihan itkemään ja säikähtämään, että nytkö tässä jo tuli lähtö.Mieskin oli ihan hädissään ja patisteli pakkaamaan sairaalalaukkua valmiiksi.



Päästiin kuitenkin tällä kertaa säikähdyksellä ja totesin, että kenties jätän tältä talvelta pulkkamäet väliin, sillä olin esikoisen kanssa viime perjantaina reilun tunnin melko " rajussa" pulkkamäessä....



Galluppeihin voisin vastailla, eli vauva tulee nukkumaan pääasiassa minun vieressäni sängyssä, ainakin ensimmäiset viikot mutta kyllä esikoinenkin laitettiin aika pian aina syömisen jälkeen omaan pinnasänkyynsä, minun viereeni nukkumaan. Kapaloinnin ajattelin opetella, jotta pikkuinen tuntisi olonsa mahdollisimman turvalliseksi aina kun ei ole minun lähelläni.



Olin aikonut jo esikoista odottaessani olla kotona 3 vuotta mutta 1,5 vuoteen jäi tuolloin kotiäitiys. Tosin nyt on hieman eri tilanne, kun on saanut maistaa karua 6-18 arkea ja kiireisiä aamuja yms...eli mahdollisimman pitkään olen ajatellut olla kotona, koska tosiaan lapset ovat pieniä niin lyhyen ajan ja töitä puolestaan saa sitten paiskia loppuelämänsä. Tosin itse olen sellainen luonne, että tarvitsen kotiäitiyden vastapainoksi jotakin aivojumppaa ja omia menoja eli mahdollisesti opiskelen jotakin kotona olon ohella.



Ai niin, saatiin tänään tieto, että päästään muuttamaan isompaan asuntoon jo heti huomisesta alkaen. Tämä tietää tietysti sitä, että olen myöskin nettipimennossa helmikuun alusta mahdollisesti yli pari viikkoa...ARGH!



Täytyy varmaan ravata vaan kaupoissa ostelemassa kaikkea kivaa uuteen kotiin, jotta selviän pahimmista vierotusoireista.



Sitten vielä juttua siitä kaaauan sitten kertomastani työasiasta, joka riitautui viime vuoden puolella. Asiat ovat nyt edenneet liittojen välisiksi neuvotteluiksi ja tällä hetkellä odottelen vain tietoa noiden neuvottelujen tuloksista.



Että tällaista jorinaa tällä viikolla, poistun tältä viikolta höpisemästä ja pistäydyn vielä ennen kuin " yhteys katkeaa" ensi viikolla.



Hyviä vointeja kaikille isomasuisille!



Beatitude & Eemeli rv 32 (31+0)

Hei,



vastauksia ensin gallupeihin:



Sängystä: Tarkoitus olis laittaa pikkuinen pinnasänkyyn alusta alkaen. Esikoisen kanssa sänkyä " pienennettiin" itsetehdyllä " käärmepötkylällä" , jollainen taisi olla jollain muullakin käytössä, eli jalkopäästä auki ja muuten kierretty vauvan ympäri.



Kotiin jäämisestä: En ole vielä päättänyt kuinka pitkäksi aikaa kotiin jään, mutta jos taloudellinen tilanne sallii (tai laitetaan sallimaan ;D), niin mahdollisimman pitkään. Ihan esikoisen myötä keräämien kokemusten perusteella. Hän oli 1.2 kk kun aloitti tarhailut ja täytyy sanoa että aika raskas on tämä syksy ja talvi kaikkineen ollut. Vaikka positiivisiakin asioita on kertynyt, niin silti vaisto sanoo, että pikkuisen paikka on kotona. Mieli avoimena kuitenkin, sillä haluan olen luonteeltani sellainen että otan elämän kokemukset kerrallaan, enkä ala suunnittelemaan kovin pitkälle asioita jos en tiedä asioista tarpeeksi. Pomohan tuo kyseli heti raskaudesta kuultuaan hoitovapaa-asioista ja käski soitella heti kun tiedän... Siinäpähän saa odotella soittoa, ilmoitus tulee sitten viimeistään 2kk ennen aloittamista.



Toinen lääkärineuvola takana ja vähän harmittaa, kun sokeriarvot näyttäisivät olevan koholla. Joudun uudestaan sokerirasitustestiin ensi maanantaina ja sitten katsotaan jatkoa. Luultavasti ainakin ruokavalion muutos odottaa, mikä ei kyllä sinänsä haittaa. Harmittaa kun esikoisesta huolehdin aikoinaan kovastikin mahdollista raskausdiabetestä ja sokerirasitustestin tuloksetkin alitin rimaa hipoen. Nyt toisesta sokerirasitustestin tulokset olivat paljon paremmat ja silti tilanne on nyt tämä. No, maanantaina selviää sitten enemmän. Selvyyden vuoksi sokeri näkyi ensin pissassa, sitten mitattiin verestä. Arvo oli selvästi koholla, vaikka syömisestä oli jo kulunut kolme tuntia.



Muita neuvolaterveisiä: Paino noussut yhteensä nyt noin 8 kiloa. Verenpaine 117/75 (taisi vähän nousta tuon sokeriasian takia mittaustilanteessa), HB 117 (laskussa), SF mitta 29. Vauvan sykkeet 145. Paikat kiinni. Viimeksi vauva vielä oli poikittain, eipä tullut kysyttyä oliko kääntynyt, mutta potkujen perusteella veikkaisin että poikittain köllöttelee vielä.



Kolmas lentsu tämän raskauden aikana jo tulossa. Toivottavasti lähtee yhtä nopeasti kuin alkoikin. Yhdessä antibioottikuurissa oli ihan tarpeeksi jo.



Soppeleita vauvan potkuja kaikille ja rauhallista äitiysloman alun odotusta.



Terkuin Ghattis ja Hedelmä 30+2

Ihana kun on pikkupakkanen ja vähän,luntakin maassa. Tosin harmittaa kún ei pysty menemään ulos tekemään lumitöitä/kävelemään kun heti rupeaa supistelemaan. Aika kuluu äääärettömän hitaasti sairaslomalla :/



(.) Neuvolassa kävin aamulla; hb oli laskenut jälleen nyt 108 ja mies toikin töistä tullessa aamulla heti rautavalmistetta joten pitää ruveta popsimaan taas, sf-mitta oli huikea 29cm eli yli käyrien mennään neuvolatäti meinasi että poitsun asentokin voi vaikuttaa (tällä hetkellä petärilassa pää pitkänä mun kylkiluissa:/ ), verenpaineet edeelleen alhaiset..kaikki muu olikin hyvin. Painoa tullut nyt n. 9 kg.



Mua vähän arvelluttaa tuo sukupuoli asia kun äitipolilla sanoivat että poika olisi tulossa mutta kaikki tuntuu jotenkin niin erilaiselta kuin esikoista odottaessani (poika) ja näyttäis noi kaikki vanhankansan höpinätkin tyttöä..itelläni on ihan tyttö olo. Noh muutama kuukausi niin asia varmistuu :)



G: meillä esikoinen ei suostunut nukkumaan äitiyspakkauksessa joten sai suoraan aloittaa pinniksestä.Saa nähdä miten tämän vaavin kanssa menee. Alakerrassa meillä on käytössä sellainen pyörillä kulkeva mun vanha rottinki sänky.



Selkäkivuista: mulla ollut kanssa aika moisia ajoittain..lääkäri meinasi että noidan nuoli kyseessä. Välillä otan panacodin joka auttaa itselläni paremmin kuin panadol. Huomenna varaan ajan fysioterapiaan kun sitä kovasti lääkäri suositteli.



Hauskaa viikon jatkoa!!!



Sanna ja poju rv 27+1

Nyt pitää tulla nopeasti kysymään että onko muilla kokemusta seuraavasta: Eli tämä sama on toistunut jo useita kertoja. Eli kun olen jo nukahtanut tai nukahtamassa (illalla/yöllä) niin herään kovaan vatsakipuun ja vatsa on ihan kovana (ei kuitenkaan mielestäni supistele). Tämän seurauksena istun aina " naistenhuoneessa" noin tunnin ja pakki ihan sekaisin. Mistä ihmeestä johtuu?? Onko kenelläkään vastaavanlaista?? Ja tosiaan kun tämä on aina yöllä tai myöhään illalla.. Ens vkolla neuvolalääkäri, pitääpi kysyä sieltä myös.



Nyt takasin tentinlukuun, vointeja kaikille :)



Sanna 27+6

Aatun äipälle. Ei oo mulla tollasta kokemusta.. Maha/kylki tulee kyllä oikeelta puolelta kipeeksi, jos en vaihda kylkea pitkään aikaan. Mutta kipu kyllä hellittää sitten heti.



Nukkumis galluppiin: Sama kuin useammalla, eli äityispakkauslaatikkoon ja laatikko pinnasänkyyn. Siitä sitten kun pikku neiti kasvaa niin laatikko pieneksi käyville vauvanvaatteille komeroon.. :)



Tänään kävin neuvolassa ja taas oli virtsassa kysymysmerkillä valkuaista. Nyt siis jo kolmannen kerran. Joudunkin viemään labraan yövirtsan ja tsekkaavat onko ok. Nyt verenpaine 132/72 ja sf 29. Painoa tullut 6kg. Hb noussut 120, jee. Rautaa pitää vielä syödä.



Supisteluja tulee aina kun kävelen pidempää tai jos lapsoset eivät anna istua hetkeäkään.. Meillä siis 4 ja 1v. vilkkaat pojat. Tänään esikoinen tarhassa aamupvän ja nyt kerkiänkin pienemmän nukkuessa istua ja käydä netissä. Kyllä tuntuu että jokainen hetki kun pystyy istumaan rauhassa on luksusta. Meillä tosiaan aikamoista hulinaa pojilla. Pienempi on nyt keksinyt että hänpä pääsee kiipeämään, niin sitähän kiivetään. Keittiön pöydällä, olohuoneen pöydällä ja sohvilta on makeeta liukua käsinojan päältä alas. Hirvittää välillä, kun en millään kerkiä joka paikkaan salamannopeasti. Mutta näin. Hengissä ollaan vielä kaikki.



Voikaahan hyvin ja pitäkää masuasukeistanne huolta!



Terkuin Ramsas rv32