Maksatteko 20-30-vuotiaiden lastenne menoja/kuluja?
Olen itse 24-vuotias mies ja seurustelen 27-vuotiaan naisen kanssa. Taustamme ovat hyvin erilaiset. Oma perheeni on duunaritaustainen, ja kotona ei koskaan annettu mitään. Töitä tehtiin kovaa jos jotain halusi. Ja itse piti se työ tehdä. Tyttöystäväni perhe taas on rikkaita, ja ovat tottuneet siihen että perheen äiti ja isä maksavat paljon asioita lapsilleen. Vaikka olisivat jo aikuisia. Nytkin tyttöystäväni sai isältään kalliita vaatteita, kampaajakäynnin, äiti maksaa puhelinlaskun, kuntosalilaskun esimerkiksi. Välillä he lähettävät rahaa muutenkin. Ruokaan, lääkäriin yms. Miten teillä? Maksatteko lapsienne kuluja ja mihin ikään asti? Enkä sano tässä että mikään vaihtoehto olisi oikea tai väärä. Uteliaisuutani vain kyselen.
Kommentit (29)
En osta syntymäpäivä-, joululahjoja, yms vaan ostan tarpeeseen.
Kunpa nää nuoret oppisivat mahdollisimman varhain ottamaan vastuun omasta elämästään.
Maksamme korkeakoulussa opiskelevien lastemme puhelinlaskut, junaliput, kun käyvät kotona sekä lääkäri- ja lääkekulut. Ostimme molemmille astioita, huonekaluja ja pyykkikoneet, kun muuttivat omiin koteihin. Ostamme myös heille ruokaa, kun käymme opiskelupaikkakunnalla. Jos ovat taloudellisesti tiukassa paikassa, tietävät meidän auttavan. Myös meitä on nuorina autettu kotoa, kun olemme muuttaneet opsikelemaan.
Eipä juurikaan.
Opiskelijakin käy töissä joten ei ole meidän lompakolla.
Toki kun tulee käymään kotona/lomapaikassa saa ruuat yms ja jos mennään hänen luokseen maksamme ruuat ravintolassa.
kyllä maksan, tytär 27 vuotta. Maksan, koska minulla varaa ja hänellä vielä pienet tulot, ja itseänikin omat vanhemmat aikoinaan avustivat, kunnes omat tulot sitten nousi sen verran, että oli itsellä jo varaa kaikkeen tarvittavaan.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nää nuoret oppisivat mahdollisimman varhain ottamaan vastuun omasta elämästään.
Itse olen lapset hankkinut ja aion tukea heidän opintojaan, jotta ei tartte velkarahalla elää opiskellessa.
Meillä poika 23 v on tosi tarkka rahan käyttäjä ja pyytää jos tarvii apua. Harvoin pyytää ja vaatteita ym. Käyttötavaroita ostan joululahjaksi. Näin ollaan sovittu. Tulot on pojalla pienet mutta pärjää kyllä.
Omat lapset pärjää omilla rahoillaan. Ja haluankin, että oppivat arkeen kuuluvat laskunsa maksamaan ja ymmärtävät rahan käytön. Jos annan rahaa, niin johonkin kertaluonteiseen juttuun. Vaikkapa uusi sänky tms.
Aion auttaa lastani taloudellisesti ja muutenkin niin kauan kuin minussa henki pihisee. Olen itse saanut aina apua omilta vanhemmiltani. Muistan ikuisesti kun rahat on olleet tosi tiukalla ja nälkä oli karmea. Sitten on tullut äidiltä helpottava viesti jossa kertoi laittaneensa 50 euroa tilille. Näitä kertoja on ollut lukemattomia. En voi mitenkään ymmärtää ihmisiä jotka eivät halua auttaa omaa lastaan tiukan paikan tullen, olettaen siis että olisi varaa auttaa eikö rahat taatusti kuluisi päihteisiin tmv.