Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pidätkö hulluna sellaista ihmistä, joka juttelee esim. uusille työkavereille kuin vanhoille tutuille?
Kommentit (23)
Minä teen juurikin noin. Ihan siitä syystä, että uuteen työyhteisöön tulo voi olla stressaavaa ja ujoille raskastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän häntä normaalia mukavampana työtoverina, tulee muiden kanssa toimeen ja juttelee kaikkien kanssa. Ottaa siis muut huomioon.
Ihan kivaa ja huomaavaista. Tosin pari kertaa on käynyt niin, että ne heti alkuun kaikkein innokkaimmat tutustujat ovat sittemmin osoittautuneet kaikista pahimmiksi kiusaajiksi.
En pidä välttämättä, mutta pidän rajattomana. Ennakoi vaikeuksia ko. ihmisen kanssa myöhemmin.
Tämä ei ole pettänyt kertaakaan. Tietyt käytöstavat ja niiden noudattaminen ovat hyvä ihmissuodin.
Vierailija kirjoitti:
En pidä välttämättä, mutta pidän rajattomana. Ennakoi vaikeuksia ko. ihmisen kanssa myöhemmin.
Tämä ei ole pettänyt kertaakaan. Tietyt käytöstavat ja niiden noudattaminen ovat hyvä ihmissuodin.
Siis täh, millä ihmeen mittapuulla normaali smalltalk on "rajatonta"? Ap:hän korosti, ettei keskustelu ole mitään henkilökohtaista.
En ole ap, olen itsekin ujo ja hiljainen ihminen, mutta olisi se nyt absurdia jos tavallinen niitä näitä jutustelu olisi käytöstapojen vastaista :D Mitä hittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivaa ja huomaavaista. Tosin pari kertaa on käynyt niin, että ne heti alkuun kaikkein innokkaimmat tutustujat ovat sittemmin osoittautuneet kaikista pahimmiksi kiusaajiksi.
Juu ei ainakaan uutena työntekijänä kannata paljastaa näille hölösuille mitään, koska kaikki mitä kerrot kiertää vanhemmille työntekijöille tai työnantajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä välttämättä, mutta pidän rajattomana. Ennakoi vaikeuksia ko. ihmisen kanssa myöhemmin.
Tämä ei ole pettänyt kertaakaan. Tietyt käytöstavat ja niiden noudattaminen ovat hyvä ihmissuodin.
Siis täh, millä ihmeen mittapuulla normaali smalltalk on "rajatonta"? Ap:hän korosti, ettei keskustelu ole mitään henkilökohtaista.
En ole ap, olen itsekin ujo ja hiljainen ihminen, mutta olisi se nyt absurdia jos tavallinen niitä näitä jutustelu olisi käytöstapojen vastaista :D Mitä hittoa.
Kaksi eri asiaa: a) normaali small talk b) se, että puhuu kuin vanhalle tutulle.
Ihmiseen tutustuminen etenee vaiheittain. Jos alkaa puhua tuttavallisesti heti tavattuaan ventovieraan, ei ole niin sanotusti kaikki muumit laaksossa.
Ei tarvitse uskoa, mutta näin se on ja näin olen välttänyt monta miinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivaa ja huomaavaista. Tosin pari kertaa on käynyt niin, että ne heti alkuun kaikkein innokkaimmat tutustujat ovat sittemmin osoittautuneet kaikista pahimmiksi kiusaajiksi.
Juu ei ainakaan uutena työntekijänä kannata paljastaa näille hölösuille mitään, koska kaikki mitä kerrot kiertää vanhemmille työntekijöille tai työnantajalle.
Mistä tulee kuvitelma siitä, että jutellaan ja kysellään yksityisasioita? Rupattelu on sellaista yleistä eikä utelua. Jos sen kokee uteluna, niin vika on omassa päässä. "Tänään on kiva ilma, tulin fillarilla töihin, joko kohta hiekoitushiekka olisi siivottu pois..."
En voi kyllä muuta kuin nauraa tälle ketjulle. Olen itse tosi äärimmäinen introvertti, ja vielä puhevikainenkin, joten en todellakaan mielelläni hölötä mitään, enkä etsi uusia ystäviä mistään. Silti olen saattanut työpaikalla jutella ohimennen vaikka säästä tai käsillä olevasta kirjasta tai jostain muusta täysin neutraalista aiheesta. Huvittaa tavattomasti, että jonkun ketjussa kirjoittavan kyräilijän mielestä minäkin taidan olla rajaton hölösuu, joka innokkaasti iskee kynteensä pahaa-aavistamattomiin työkavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi kyllä muuta kuin nauraa tälle ketjulle. Olen itse tosi äärimmäinen introvertti, ja vielä puhevikainenkin, joten en todellakaan mielelläni hölötä mitään, enkä etsi uusia ystäviä mistään. Silti olen saattanut työpaikalla jutella ohimennen vaikka säästä tai käsillä olevasta kirjasta tai jostain muusta täysin neutraalista aiheesta. Huvittaa tavattomasti, että jonkun ketjussa kirjoittavan kyräilijän mielestä minäkin taidan olla rajaton hölösuu, joka innokkaasti iskee kynteensä pahaa-aavistamattomiin työkavereihin.
Ymmärrät tahallisesti väärin, syystä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä välttämättä, mutta pidän rajattomana. Ennakoi vaikeuksia ko. ihmisen kanssa myöhemmin.
Tämä ei ole pettänyt kertaakaan. Tietyt käytöstavat ja niiden noudattaminen ovat hyvä ihmissuodin.
Siis täh, millä ihmeen mittapuulla normaali smalltalk on "rajatonta"? Ap:hän korosti, ettei keskustelu ole mitään henkilökohtaista.
En ole ap, olen itsekin ujo ja hiljainen ihminen, mutta olisi se nyt absurdia jos tavallinen niitä näitä jutustelu olisi käytöstapojen vastaista :D Mitä hittoa.
Kaksi eri asiaa: a) normaali small talk b) se, että puhuu kuin vanhalle tutulle.
Ihmiseen tutustuminen etenee vaiheittain. Jos alkaa puhua tuttavallisesti heti tavattuaan ventovieraan, ei ole niin sanotusti kaikki muumit laaksossa.
Ei tarvitse uskoa, mutta näin se on ja näin ole
Joo, tiedän kyllä ihmistyypin ja olen itsekin näppini polttanut rajattoman uuden tuttavuuden kynsissä, joka kertoi nopeasti kaikkia intiimejä asioita itsestään. Mutta aloitus koski ylipäätään juttelua työkavereiden kanssa, ja vieläpä korosti, ettei kyseessä ole mitkään henkilökohtaiset aiheet. Siksi oletan kyseessä olevan nimenomaan normaali smalltalk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset vaan osaa tuon.Kaveri tekee tuota ihan missä vaan,vaikka bussissa.Muutamassa minuutissa juttelee kuin kaverille jonkun tuntemattoman kanssa.Oikeastaan kadehdin taitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kyllä muuta kuin nauraa tälle ketjulle. Olen itse tosi äärimmäinen introvertti, ja vielä puhevikainenkin, joten en todellakaan mielelläni hölötä mitään, enkä etsi uusia ystäviä mistään. Silti olen saattanut työpaikalla jutella ohimennen vaikka säästä tai käsillä olevasta kirjasta tai jostain muusta täysin neutraalista aiheesta. Huvittaa tavattomasti, että jonkun ketjussa kirjoittavan kyräilijän mielestä minäkin taidan olla rajaton hölösuu, joka innokkaasti iskee kynteensä pahaa-aavistamattomiin työkavereihin.
Ymmärrät tahallisesti väärin, syystä tai toisesta.
Enkä ymmärrä. Ap kirjoitti ylipäätään juttelusta, ja ketjun kirjoittajat jostain syystä hyppäsivät heti oletukseen, että juttelu onkin rajatonta utelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivaa ja huomaavaista. Tosin pari kertaa on käynyt niin, että ne heti alkuun kaikkein innokkaimmat tutustujat ovat sittemmin osoittautuneet kaikista pahimmiksi kiusaajiksi.
Juu ei ainakaan uutena työntekijänä kannata paljastaa näille hölösuille mitään, koska kaikki mitä kerrot kiertää vanhemmille työntekijöille tai työnantajalle.
Mistä tulee kuvitelma siitä, että jutellaan ja kysellään yksityisasioita? Rupattelu on sellaista yleistä eikä utelua. Jos sen kokee uteluna, niin vika on omassa päässä. "Tänään on kiva ilma, tulin fillarilla töihin, joko kohta hiekoitushiekka olisi siivottu pois..."
No lähinnä sitä, että jos joku juttelee sinulle tuttavallisesti vaikka olisi smalltalkia, niin saatat helposti luulla että hän on oikeasti kiinnostunut ja luotettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivaa ja huomaavaista. Tosin pari kertaa on käynyt niin, että ne heti alkuun kaikkein innokkaimmat tutustujat ovat sittemmin osoittautuneet kaikista pahimmiksi kiusaajiksi.
Juu ei ainakaan uutena työntekijänä kannata paljastaa näille hölösuille mitään, koska kaikki mitä kerrot kiertää vanhemmille työntekijöille tai työnantajalle.
Mistä tulee kuvitelma siitä, että jutellaan ja kysellään yksityisasioita? Rupattelu on sellaista yleistä eikä utelua. Jos sen kokee uteluna, niin vika on omassa päässä. "Tänään on kiva ilma, tulin fillarilla töihin, joko kohta hiekoitushiekka olisi siivottu pois..."
No lähinnä sitä, että jos joku juttelee sinulle tuttavallisesti vaikka olisi smalltalkia, niin saatat helposti luulla että hän
Ihan uteliaisuudesta, miten määrittelet "tuttavallisuuden"? Minusta tuo esimerkki "tänään on kiva ilma, toivottavasti hiekoitushiekka olisi pian siivottu pois" on suorastaan tuttavallisuuden vastakohta.
-ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kyllä muuta kuin nauraa tälle ketjulle. Olen itse tosi äärimmäinen introvertti, ja vielä puhevikainenkin, joten en todellakaan mielelläni hölötä mitään, enkä etsi uusia ystäviä mistään. Silti olen saattanut työpaikalla jutella ohimennen vaikka säästä tai käsillä olevasta kirjasta tai jostain muusta täysin neutraalista aiheesta. Huvittaa tavattomasti, että jonkun ketjussa kirjoittavan kyräilijän mielestä minäkin taidan olla rajaton hölösuu, joka innokkaasti iskee kynteensä pahaa-aavistamattomiin työkavereihin.
Ymmärrät tahallisesti väärin, syystä tai toisesta.
Enkä ymmärrä. Ap kirjoitti ylipäätään juttelusta, ja ketjun kirjoittajat jostain syystä hyppäsivät heti oletukseen, että juttelu onkin rajatonta utelua.
"joka juttelee esim. uusille työkavereille kuin vanhoille tutuille" Jutteletko vanhoille tutuille yleensä säästä? Itse ajattelen että vanha tuttu on ystävä jolle nimenomaan kerrotaan kaikkea henkilökohtaista eikä mitään diibadaabaa niin kuin naapurin mummolle (vaikka nekin on kovia utelemaan).
En määritä ketään ihmistä hulluksi. Se on minulle vieras käsite.
Tässä teille sitten esimerkki.
Tapasin henkilön a ensimmäistä kertaa. Hän sanoi vitsinä jotakin, mikä oli liian tuttavallista. Meni niin sanotusti kaikkien rajojen yli. Tilanteessa mukana ollut kolmas henkilö otti viisaasti takapakkia ja alkoi vältellä kyseistä ihmistä. Minä en, koska uskon aina hyvään ihmisissä. Nyt minulla on maanvaiva, josta ei pääse mitenkään eroon. Hänen nykyiseen kommunikaatiotyyliinsä kuuluu myös satunnaisesti muiden loukkaaminen. Hän siis puhuu ventovieraille kuin perheenjäsenilleen, välillä liian intiimisti, välillä loukkaavasti, välillä säästä puhuen.
Käytöstavat ovat eräälainen hullusuodatin, niitä noudattaessaan voi tutustua toiseen vähitellen ja kuulostella millainen hän on. Normaali tutustuminen etenee pikkuhiljaa, hitaahkosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kyllä muuta kuin nauraa tälle ketjulle. Olen itse tosi äärimmäinen introvertti, ja vielä puhevikainenkin, joten en todellakaan mielelläni hölötä mitään, enkä etsi uusia ystäviä mistään. Silti olen saattanut työpaikalla jutella ohimennen vaikka säästä tai käsillä olevasta kirjasta tai jostain muusta täysin neutraalista aiheesta. Huvittaa tavattomasti, että jonkun ketjussa kirjoittavan kyräilijän mielestä minäkin taidan olla rajaton hölösuu, joka innokkaasti iskee kynteensä pahaa-aavistamattomiin työkavereihin.
Ymmärrät tahallisesti väärin, syystä tai toisesta.
Enkä ymmärrä. Ap kirjoitti ylipäätään juttelusta, ja ketjun kirjoittajat jostain syystä hyppäsivät heti oletukseen, että juttelu onkin rajatonta utelua.
""joka juttelee esim. uusille työkavereille kuin vanhoille tutuille" Jutteletko vanhoille tutuille yleensä säästä? Itse ajattelen että vanha tuttu on ystävä jolle nimenomaan kerrotaan kaikkea henkilökohtaista eikä mitään diibadaabaa niin kuin naapurin mummolle (vaikka nekin on kovia utelemaan)."
Eikö sellainen kenelle kerrotaan henkilökohtaisia asioita olisi ystävä eikä mikään tuttava?
Minulle ainakin naapurin mummo on "vanha tuttu". Ei mikään läheinen ystävä, mutta onhan tuon kanssa vaihdettu ohimennen sanoja jo yli 10 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
En