Miten koulupolkua pitäis muuttaa,että nuori vois tietää,mitä oikeesti haluaa tehdä isona?

Vierailija kirjoitti:

Opinto-ohjaukseen ja nivelvaiheisiin paukkuja. Myös huomioitava, että perhetausta vaikuttaa hyvin paljon tulevaisuuden näköaloihin. Esim itse kasvoin pitkäaikaistyöttömyyden keskellä ja ylipäätään työnteko tuntui vieraalta ajatukselta ja ammateista tiesin lähinnä kaupan kassan ja opettajan, kun eipä sitä muitten kanssa tekemisissä ollut. Lisäksi kotona kannustettiin lähinnä kotiäidin uralle. Eli opettajilta ja opoilta silmät auki ja erityisesti haahuilevat ja ne joilta tukea kotona puuttuu otettas haaviin.

Ihan uteliaisuudesta: mikä sinusta sitten isona tuli?

Vierailija kirjoitti:

Opinto-ohjaukseen ja nivelvaiheisiin paukkuja. Myös huomioitava, että perhetausta vaikuttaa hyvin paljon tulevaisuuden näköaloihin. Esim itse kasvoin pitkäaikaistyöttömyyden keskellä ja ylipäätään työnteko tuntui vieraalta ajatukselta ja ammateista tiesin lähinnä kaupan kassan ja opettajan, kun eipä sitä muitten kanssa tekemisissä ollut. Lisäksi kotona kannustettiin lähinnä kotiäidin uralle. Eli opettajilta ja opoilta silmät auki ja erityisesti haahuilevat ja ne joilta tukea kotona puuttuu otettas haaviin.

Nuorella itsellään tulee olla motivaatio, sitä ei voida kaataa ulkopuolelta syliin. Opettaja ja opo miettivät sellaisia tylsiä asioita kuin osaaminen ja työllistyminen, siksi luku- ja kirjoitustaidottomalle ei suositella lääkärin opintoja, vaikka ihonväristä saisi lisäpisteitä.

No ainakin että pääsee uudelleen kouluun jos keskeytyi. Tai helposti kouluun sisälle. Osa voi haluta aikuisiltakoulutusta, jos ei kestä päiväkoulua. Onko myös graafista alaa ja erikoisaloja. Sen jälkeen ehtii käydä vaikka toisen. Jos linjalla oletetaan että tulija osaa jo kaiken valmiiksi, miksi. Eikö kouluun mennä oppimaan se asia tai ne. Ettei ole liian vaikea linja. Linjoilla pitäisi myös miettiä miksi seisotaan painokoneilla, jos ala on graafinen, ellei suuntaudu painokoneille. Sen sijaan tarvittaisi jo kunnollisia kirjan kansia jostain. Muotoilussa ja arkkitehtuurissa myös osa on ei-fyysisiä ihmisiä, osaa paremmin piirtää kuin laskea. Käytäntö näkyy enemmän jos tutkii tilaa huoneissa, suuntia ja mitä huonoja aiempia ratkaisuja ei valita ja mikä taas toimi.

Ei sitä tarvitse siinä vaiheessa tietää eikä tarvitsisi edes lukiossa, enemmän yleissivistävää lukioon. Ja vaikka mahdollisuus venyttää opinnot neljään  vupteen sulavasti jos huomaakin tarvitsevansa vaikka pitkän fysiikan. Ylipäätään nelivuotinen lukio nykyisellä työmäärällä ei olis huono

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opinto-ohjaukseen ja nivelvaiheisiin paukkuja. Myös huomioitava, että perhetausta vaikuttaa hyvin paljon tulevaisuuden näköaloihin. Esim itse kasvoin pitkäaikaistyöttömyyden keskellä ja ylipäätään työnteko tuntui vieraalta ajatukselta ja ammateista tiesin lähinnä kaupan kassan ja opettajan, kun eipä sitä muitten kanssa tekemisissä ollut. Lisäksi kotona kannustettiin lähinnä kotiäidin uralle. Eli opettajilta ja opoilta silmät auki ja erityisesti haahuilevat ja ne joilta tukea kotona puuttuu otettas haaviin.

Ihan uteliaisuudesta: mikä sinusta sitten isona tuli?

Eipä oikein mikään. Opiskelin tradenomiksi, kun en nyt muuta keksinyt, sittemmin kaikenlaista tietojenkäsittelystä kasvatustieteisiin ja ilmanvaihtoasentajaksi. Töissä olen koko ajan ollut näpyttelemässä jotain edellisiin liittymätöntä ja nyt työttömänä. Kaksi lastakin sain, oikein rakkaita ovat, mutta kotiäitiys ei todellakaan ole mun juttu. Olisi alunperin varmaan kannattanut joksikin asentajaksi opiskella ja siitä sitten insinööriksi, mutta tuohon aikaan ainakin meillä päin ei tuollaiset olleet naisten hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opinto-ohjaukseen ja nivelvaiheisiin paukkuja. Myös huomioitava, että perhetausta vaikuttaa hyvin paljon tulevaisuuden näköaloihin. Esim itse kasvoin pitkäaikaistyöttömyyden keskellä ja ylipäätään työnteko tuntui vieraalta ajatukselta ja ammateista tiesin lähinnä kaupan kassan ja opettajan, kun eipä sitä muitten kanssa tekemisissä ollut. Lisäksi kotona kannustettiin lähinnä kotiäidin uralle. Eli opettajilta ja opoilta silmät auki ja erityisesti haahuilevat ja ne joilta tukea kotona puuttuu otettas haaviin.

Ihan uteliaisuudesta: mikä sinusta sitten isona tuli?

Eipä oikein mikään. Opiskelin tradenomiksi, kun en nyt muuta keksinyt, sittemmin kaikenlaista tietojenkäsittelystä kasvatustieteisiin ja ilmanvaihtoasentajaksi. Töissä olen koko ajan ollut näpyttelemässä jotain edellisiin liittymätöntä ja n

No on sinulla sitten sekä koulutusta että monipuolista osaamista. Varmasti vielä työllistyt!

Opinto-ohjausta voisi kyllä parantaa. Oma opo lukiossa ehdotteli lääkäriä ja opettajaa, kun olin hyvä koulussa ja luma-aineet kiinnosti. Omasta mielestäni ne olivat mielikuvituksettomia valintoja. Joku opiskelija TKK:lta oli esittelemässä linjaansa, ja päädyin opiskelemaan sinne. En nyt sano, että olisin vieläkään kovin mielikuvituksellista uraa luonut, mutta eipä ammatti nyt ihan jokaisessa lastenkirjassa tule vastaan...

Pitää tehdä sitä missä on hyvä, se mitä haluaa voi olla sitten harrastus.

Hyvä kysymys. Jotkut ihmiset, kuten minä, kypsyvät hitaasti. Ei minulla ollut lukion aikanakaan vielä mitään mielenkiinnonkohteita tai visiota siitä mitä haluaisin tehdä työkseni isona.

Vahvimmat kouluaineet minulla olivat matematiikka, fysiikka ja kemia. Ajattelin sitten mielestäni loogisesti, että kannattanee opiskella insinööriksi. Ei minulla kuitenkaan ollut mitään mielenkiintoa, taipumuksia tai harrastuneisuutta tekniikkaa kohtaan. Nyt jäkikäteen katsottuna tuntuu ihan älyvapaalta valinnalta. Tutkinto tuli kuitenkin suoritettua, mutta päivääkään en ole tutkinnonmukaista työtä tehnyt.

Mielenkiinnonaiheita alkoi löytyä vasta reiluna parikymppisenä ja varmaan olisi tullut tehtyä toisenlaisia valintoja, jos olisi ollut enemmän kypsyyttä lukioikäisenä.

Lukio loppuunsuoritettu ei mene hukkaan. 

Yle koulukone 2024  amis vai lukio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opinto-ohjaukseen ja nivelvaiheisiin paukkuja. Myös huomioitava, että perhetausta vaikuttaa hyvin paljon tulevaisuuden näköaloihin. Esim itse kasvoin pitkäaikaistyöttömyyden keskellä ja ylipäätään työnteko tuntui vieraalta ajatukselta ja ammateista tiesin lähinnä kaupan kassan ja opettajan, kun eipä sitä muitten kanssa tekemisissä ollut. Lisäksi kotona kannustettiin lähinnä kotiäidin uralle. Eli opettajilta ja opoilta silmät auki ja erityisesti haahuilevat ja ne joilta tukea kotona puuttuu otettas haaviin.

Nuorella itsellään tulee olla motivaatio, sitä ei voida kaataa ulkopuolelta syliin. Opettaja ja opo miettivät sellaisia tylsiä asioita kuin osaaminen ja työllistyminen, siksi luku- ja kirjoitustaidottomalle ei suositella lääkärin opintoja, vaikka ihonväristä saisi lisäpisteitä.

Ei saa lisäpisteitä

Mulla oli näin keväisin koulupolku järven ympäri, talvella suoraan yli.  Kesällä fillarilla tietä pitkin.

Pois ensikertalaisuuskiintiö

Ei tarvitse muuttaa mitenkään. Lapset olkoon lapsia niin pitkään kuin mahdollista. Työuraa ehtii miettiä myöhemminkin.

t. 40v, joka vasta tänä vuonna valmistui alalle, jonka töitä oikeasti haluaa tehdä (olin kyllä töissä aiemminkin)

Pääsykoemalli takaisin (poistaa turhat paineet lukiolaisilta) ja ensikertalaisuuskiintiö pois (mahdollistaa opintoalan vaihtamisen paremmin). 

Eipä sitä muuta tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tarvitse siinä vaiheessa tietää eikä tarvitsisi edes lukiossa, enemmän yleissivistävää lukioon. Ja vaikka mahdollisuus venyttää opinnot neljään  vupteen sulavasti jos huomaakin tarvitsevansa vaikka pitkän fysiikan. Ylipäätään nelivuotinen lukio nykyisellä työmäärällä ei olis huono

Onhan siellä psykologiaa, filosofiaa, historiaa, maantieto, yhteiskuntaoppi, kielet, uskonto, matikka, fyke, biologia, terveysoppi. Mitä väliä meneekö lukiossa 3 vai 4 v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekemällä alanvaihdosta helpompaa, esim. ensikertalaiskiintiöt pois. Muuten koulupolku korkeakouluihin asti on hyvä, sillä töitä kyllä ehtii tekemään elämänsä aikana.

Juuri tämä, alanvaihdosta pitäisi tehdä helpompaa. Nuorienkin olisi varmasti helpompi sitoutua hoitamaan edes joku koulutus loppuun, vaikka ei tuntuisi niin omalta, kun tietää mikään ei ole lopullista.

Itse olen aivan kuiviin imetty asiantuntijatyössä ja kolme viimeisintä vuotta on mennyt puhtaassa selviytymistaistelussa. Suoriudun työstäni nippa nappa ja kaikki vapaa-aika menee siihen, että yritän jotenkin saada itseni työkykyiseksi. Kaikki oma elämä on kutistunut ahdistuneeseen odottamiseen, kun joutuu taas avaamaan työkoneen. Puhelimen ääni saa niin voimakkaan reaktion, että välillä oksennan.

Haluaisin vaihtaa alaa johonkin tavalliseen duunarihommaan, mutta mitenkäs hankit edes sen a

Kultaisen häkin teit itse. Moni muu opiskelee vastaavassa tilanteessa töiden ohessa eikä valita. Asunnon voi myydä.