Yliopistoon 29-vuotiaana

Ainoa keino päästä seniorina mukaan porukkaan on nimenomaan juoda noiden teinien kanssa. Nykyteinit eivät taida osata edes juoda, joten en tiedä miten nykyään kuuluu toimia. Itse olin vanhemmasta päästä kun koulttauduin uudestaan aikuisena.

En käynyt yliopistoa vaan amk:n edeltäjän teknillisen oppilaitoksen. Luokallani oli meidän parikymppisten lisäksi useita viisikymppisiä, 90-luvun lamassa työpaikkansa menettäneitä ammattimiehiä ja joku nainenkin. Hyvin tultiin kaikki keskenämme juttuun ja osallistuttiin opiskelurientoihin.

Hyvin sopeutuu. Itse pääsin yliopistoon 32-vuotiaana, eikä ollut mitään vaikeuksia päästä joukkoon. Sitsit ja muut ryypiskelytilaisuudet eivät innostaneet, mutta tavallisissa hengailubileissä ja tapahtumissa kävin muiden mukana.

Muistanpa omaa vuosikurssiani Helsingin yliopistolla, ryhmämme oli tiivis, suurin osa 20-30 - vuotiaita, mutta joukossa oli pirteä 66-vuotias muori, joka piti elämänviisauksillaan meidät kaidalla tiellä. Ei tunkenut mukaan illanviettoihin, mutta puolet hakeutui hänen seuraan ihan luonnostaan päivän aikana. Hyvin meni ja hän valmistui enemmistön kanssa samana keväänä.

Olen kolmekymppinen tohtoriopiskelija, ja kun joskus teen huvin vuoksi kursseja yliopistolla, joilla on myös enemmän uusia nuorempia opiskelijoita, ei miltei kukaan luule minua vanhemmaksi tai muutenkaan välitä moisesta. Siinä vaiheessa, kun opiskelijoilla alkaa olla 22-24 v mittarissa, niin ihan vain aikuisia ovat kaikki ja hädin tuskin pystyy erottamaan vaikka ap:n ikäisestä. Harvemmin yliopistolla on mitään teinimeininkiä muutenkaan, vaan ihmiset käyttäytyvät verrattain kypsästi, vaikka olisivat hädin tuskin lukiosta päässeet. 

Yliopistossa on enemmän aikuisia opiskelijoita kuin voisi kuvitella. Joku 29v ei siellä edes pistä silmään, kun siellä on myös nelikymppisiä ja viisikymppisiä opiskelijoita. Tai näin ainakin Helsingin yliopistossa. 

Itsellä on toka vuosi menossa ja mietin etukäteen, että onko liian outoa mennä sinne lasten sekaan näin viisikymppisenä. Mutta meidän osastolla (vai onko se tiedekunta?) lähetettiin fukseille jo ennen opintoja sellainen kysely, minkälaiseen fuksiryhmään haluaa ja siellä oli yksi 30+/alanvaihtajille tarkoitettu ryhmä. Tuo oli se porukka, mikä itselle on tullut paremmin tutuksi, mutta toki muihinkin on tutustunut opintojen puitteissa, kun on ollut pienempiä opetusryhmiä ja jotain ryhmätöitäkin.

Läheskään kaikki eivät kävele suoraan lukiosta opiskelemaan ja nykyisin on alanvaihtajiakin paljon. Aika monella tuntuu olevan joku muu maisterintutkinto suoritettuna aiemmin, mutta olen tavannut myös ammattikoulun käyneitä opiskelijoita, jotka tulevat myöhemmin yliopistoon. 

Minä en käynyt ollenkaan niissä fuksisyksyn ryyppäjäisissä, mutta meillä oli oman fuksiryhmän kanssa monenlaisia tapaamisia, joiden aikana pääsi tutustumaan ja ekana syksynä yhteisiä kursseja oli paljon, joten nähtiin toisiamme usein myös luennolla ja lounaalla.

Niiden nuorimpien opiskelijoiden kanssa menee helposti äiti-moodi päälle. Heidän joukossaan on myös oman lapsen tuttuja, mikä on sekä todella omituista että myös mukavaa.

Kyllä sieltä opiskelijoiden joukosta löytyy kaikille samanhenkistä ja samantyyppisessä elämäntilanteessa olevaa seuraa!

Olet varmasti nuorimmasta päästä. 

Et todellakaan tule olemaan vanhin. Minun aikaan oli mies 42 v. ja nainen 55 v. samoilla luennoilla.

No mä olen 57v ja pääsin just dippainssikouluun. En nyt sitten oikein minäkään tiedä vieläkö sitä viittis...

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sopeutuu. Itse pääsin yliopistoon 32-vuotiaana, eikä ollut mitään vaikeuksia päästä joukkoon. Sitsit ja muut ryypiskelytilaisuudet eivät innostaneet, mutta tavallisissa hengailubileissä ja tapahtumissa kävin muiden mukana.

Entä jos haluaa pimpulaa?