Onko muita, joilla on sellainen työyhteisö jossa puhutaan ja tehdään vain työasioita? Viihdyttekö siinä?

Pidän. Ihanaa!

Tykkään kyllä että puhutaan muutakin, ehdottomasti.

Oi, tuo olisi aivan ihanaa!

En itsekään halua olla vapaa-aikana työkaverien kanssa tekemisissä enkä välitä käydä virkistyspäivissä, mutta kyllä normaaliin työyhteisöön kuuluu, että edes jotain muutakin pystytään puhumaan kuin pelkkää työasiaa. Onhan se nyt ihan normaalia ihmisten välistä kommunikointia, että voidaan vaikka puhua niistä lomasuunnitelmista tmv. Varsinkin lounaalla todella rasittavaa, kun jotkut jatkavat työasioista jauhamista senkin aikaa kun itse haluaisi edes pienen breikin niistä.

Olisi unelmien työ.

It-alan etätyöt on juuri tämmöisiä.

Töissä töitä ja vapaalla muita juttuja.

Meillä on pieni ala ja kaikki tuntee toisensa. Asiat kiirii sekunnissa koko Suomen läpi näin kärjistetysti. Esim. vieressä istuvan kollegan hyvä kaveri on töissä eräällä asiakkaalla, ja niinpä meillä kahvipöydässä tiedetään tarkkaan sen toisen työyhteisön sairaudet, erot, muutot ja reissut. Pari kertaa on käynyt niin, että olen ollut sairaslomalla esim. kun satutin polveni ja mulle soittaa joku puolituttu asiakas ja kysyy tyyliin että no joko polvi parantui. Yyh, en kerro enää kellekään yhtään mitään. 

Aikaisemmin oli sellainen työpaikka ja pidin siitä että keskitytään työhön, jopa lounaalla, eikä tarvitse tehdä mitään heidän kanssa vapaa-ajalla. Pakollisista virkistäytymisjutuista lähdin aina ensimmäisenä pois ja ajoin pitkiäkin matkoja kotiin yöksi ja seuraavana aamuna takaisin ettei minun tarvitse istua iltaa kuuntelemassa niiden juttuja.

Minua ei kiinnosta tippaakaan jonkun lapset ja mitä ne nyt taas on tehny tai mitä harrastavat ja sitä samaa jankataan sitten loputtomasti joka lounaalla. Saati sitten jo ne jotka on jo isovanhempia kun ne näyttelee niitä muksujen kuvia ja mitä vaateita ostivat jne, evvk. Vaikka pidän koirista, en jaksa kun jotkut jauhaa ihan kokoajan mitä niiden koira teki eilen, ihan kun pikkulasten kanssa juttelisi. 

Tämänhetkisessä työpaikassa taas kaikki puhuu omia tai jotain "säästä" lounaalla. Tai kyselevät viikonlopputekemisiä tai lomasuunnitelmia. Väistän aina kysymykset parhaani mukaan ja heitän jotain ympäripyöreää ja jatkan juttua muuhun aiheeseen tai käännän huomion siihen joka tykkää puhua itsestään. En voi sietää sitä että ihmiset kyselee kun toinen ei kerro oma-aloitteisesti. Minusta se on moukkamaista käytöstä ja osoittaa huonoa tilannetajua. Jos joku ei kerro oma-aloitteisesti mitä tekee lomalla niin ei pidä kysellä, se on merkki siitä ettei halua mainostaa omia juttujana. Saati sitten se kun uudelta taloon tulleelta ihmiseltä kysellään vuoden kuluttua että onko sulla lapsia.... no voi hyvää päivää, eikö pidä ymmärtää että jos se ei ole puhunut jo vuoteen niistä lapsista niin joko a) sillä ei ole niitä tai b) se ei halua puhua niistä. Hiton maalaisjuntit.

Tein tietoisen valinnan nykyisessä paikassa, en puhu mitään omista asioista. 

 

Ja hyvä niin, olen suht uusi ja säännöllisesti työnnetään junan alle aivan yllättäen. Helpompi lähteä heti, kun löydän muuta. 

 

Aiemmassa paikassa puhuttiin paljonkin ja jäi hyviä ystäviä, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia.

Olen nykyään sellaisessa työpaikassa ja se kyllä syö viihtyvyyttä ja sitoutumista. Minulla ei ole juuri mitään henkilökohtaista sidettä työkavereihin, parista lähimmästä tiedän asioita tyyliin missä asuvat ja onko perhettä. Toisaalta on myös mukavaa kun yksityiselämä ja työelämä eivät sotkeudu mitenkään ja kun suljen läppärin, minun ei enää tarvitse olla työkavereihin yhteydessä.

 

Olin aiemmin työpaikassa, jossa meitä oli aika vähän ja tunsimme toisemme hyvin. Olen edelleen yhteydessä suurimpaan osaan entisistä työkavereista ja osa heistä on ihan parhaita ystäviäni. Kyllä tällaisessa ympäristössä oli motivoivampaa työskennellä.