Miten nykyaikana pidetään lapselle kuria oikealla tavalla?

En kyllä haluaisi että lapseni pelkäisi mun raivoa 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tilanne, että masennukseni takia en jaksa pitää lapselle oikein mitään rajoja vaikka haluaisin niin paljon, että sydän itkee verta. Apua on haettu perheneuvolasta mutta laihoin tuloksin. Jos mun pitäisi antaa rangaistus jostain, en jaksa ottaa puhelinta pois kun en yksinkertaisesti jaksa ottaa vastaan sitä paskamyrskyä ja pysyä asiallisena. Onko pienempi paha että vanhempi päätyy raivoamaan kohtuuttomasti tuossa takavarikointitilanteessa, kun ei kykene pysymään aikuisen tasolla, vai se että jättää rankaisematta? 

Olen harkinnut lasun tekemistä itsestäni, ei tästä tule mitään. Tämäkin keskustelu on kuin iskuja lekalla vatsaan, kun luen näitä miten muut pitää kuria ja tiedän että niin minunkin pitäisi lapseni hyvinvoinnin takia tehdä. Mut resurssit on nolla. Käyn töissä, huolehdin että on ruokaa ja vaatteita ja harrastukset ja kohtuusiisti koti, muuhun en kykene.

Raivoo kunnolla takaisin. Meni vuosi kun opeteltiin ja nyt ei raivoa, on ihan kiltti. Ja raivosi ennen vain minulle, eli äidilleen. Ei koskaan uskaltanut ulkopuolisten läsnäollessa käyttäytyä sillä tavalla, ei edes itkeä. Raivot osasi pidätellä ja itkut kun oltiin muualla kuin kotona. Kotona oli ilkeä, ja ei totellut. Aloin raivoomaan ja purkamaan siihen kaiken mitä se purki muhun. Aiemmin vain itkin hiljaa, sitten aloin voimaantumaan. Nyt kunnioittaa äitiä(!) ja tottelee koska pelkää mun raivoa. Ei tarvitse tuntea oloaan voimattomaksi eikä masentuneeksi enää. Vuosi meni, mutta tulokset on loistavia! Myös meillä isä ei ole kuvioissa.

Ja joskus tuntuu, että äänen pienikin korottaminen on nykyään liikaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä esimerkki niin saat ohjeita, ei yleispätevää ole muuta kuin oma malli.

No tuolla aiemmin mainitsin, että käyttää luvatta kalliita meikkejäni toistuvasti, vaikka on puhuttu ja perusteltu ja on ollut puhelin takavarikossa ym. Hänellä on omiakin meikkejä ja riittävästi.

Ap

Puhelimen takavarikoiminen ei ole yhteydessä meikkien käyttämiseen luvatta. Seurauksena pitäisi olla jotain, millä lapsi joutuu korvaamaan sinulle meikit, joita hän on käyttänyt. Olkoon se sitten viikko-/kuukausirahasta korvauksen maksaminen, tai ylimääräisten kotitöiden tekeminen korvausta vastaan. Tämän voi näyttää lapselle ihan konkreettisella esimerkillä, että kirjaat johonkin ylös uusiin meikkeihin menevän summan (ns. sen, mitä lapsi on sinulle velkaa) ja summa tietysti pienenee sitä mukaa, kun lapsi saa sitä sinulle korvattua. Oli se sitten siitä viikkorahasta tai kotitöistä esim. 5 euroa kerrallaan.

Lapsi pelkää yleensä raivota isokokoiselle ja möreä ääniselle isälleen, eikä helposti käänny sen jättiläisen puoleen valittamaan jostain turhasta kun mies nukkuu tai yrittää syödä. Menee helpommin valittamaan äidillensä oli isä kuvioissa tai ei. Lapsen kunnioitus vanhempaansa kohtaan aiheuttaa pelko. Pelko siitä ettei selviäisi yksin ilman vanhempaansa jos hylkää, pelko aikuisen äänestä tai suuttumuksesta, pelko siitä että häntä ei huomata tai kuunnella. Lapsen kuuluu pelätä vähän että kunnioitus vanhempiin perheessä säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pelkää yleensä raivota isokokoiselle ja möreä ääniselle isälleen, eikä helposti käänny sen jättiläisen puoleen valittamaan jostain turhasta kun mies nukkuu tai yrittää syödä. Menee helpommin valittamaan äidillensä oli isä kuvioissa tai ei. Lapsen kunnioitus vanhempaansa kohtaan aiheuttaa pelko. Pelko siitä ettei selviäisi yksin ilman vanhempaansa jos hylkää, pelko aikuisen äänestä tai suuttumuksesta, pelko siitä että häntä ei huomata tai kuunnella. Lapsen kuuluu pelätä vähän että kunnioitus vanhempiin perheessä säilyy.

Onkohan tää nyt ihan tätä päivää? 

Vierailija kirjoitti:

En kyllä haluaisi että lapseni pelkäisi mun raivoa 😢

Jotain lapsen pitää pelätä jotta saat otettua lapselta luulot pois silloin kun lapsi uhmaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tilanne, että masennukseni takia en jaksa pitää lapselle oikein mitään rajoja vaikka haluaisin niin paljon, että sydän itkee verta. Apua on haettu perheneuvolasta mutta laihoin tuloksin. Jos mun pitäisi antaa rangaistus jostain, en jaksa ottaa puhelinta pois kun en yksinkertaisesti jaksa ottaa vastaan sitä paskamyrskyä ja pysyä asiallisena. Onko pienempi paha että vanhempi päätyy raivoamaan kohtuuttomasti tuossa takavarikointitilanteessa, kun ei kykene pysymään aikuisen tasolla, vai se että jättää rankaisematta? 

Olen harkinnut lasun tekemistä itsestäni, ei tästä tule mitään. Tämäkin keskustelu on kuin iskuja lekalla vatsaan, kun luen näitä miten muut pitää kuria ja tiedän että niin minunkin pitäisi lapseni hyvinvoinnin takia tehdä. Mut resurssit on nolla. Käyn töissä, huolehdin että on ruokaa ja vaatteita ja harrastukset ja kohtuusiisti koti, muuhun en kykene.

Ei se lapsi sua kunnioita, vaan pelkää. Siinä on vissi ero ja se tulee näkymään lapsen pahoinvointina siinä vaiheessa, kun hän tarvitsisi tukeasi jossain asiassa, mutta ei uskalla pyytää. Todennäköisesti päätyy salailemaan ja valehtelemaan, mikä tietysti johtaa sitten suurempaan raivoon kun vanhempi saa asian selville. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, ei hän kovin todennäköisesti muistele sinua tai lapsuuttaan lämpimästi ja yhteydenpito jää pakollisten muodollisuuksien tasolle, jos eivät välit jonkin riidan yhteydessä katkea kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tilanne, että masennukseni takia en jaksa pitää lapselle oikein mitään rajoja vaikka haluaisin niin paljon, että sydän itkee verta. Apua on haettu perheneuvolasta mutta laihoin tuloksin. Jos mun pitäisi antaa rangaistus jostain, en jaksa ottaa puhelinta pois kun en yksinkertaisesti jaksa ottaa vastaan sitä paskamyrskyä ja pysyä asiallisena. Onko pienempi paha että vanhempi päätyy raivoamaan kohtuuttomasti tuossa takavarikointitilanteessa, kun ei kykene pysymään aikuisen tasolla, vai se että jättää rankaisematta? 

Olen harkinnut lasun tekemistä itsestäni, ei tästä tule mitään. Tämäkin keskustelu on kuin iskuja lekalla vatsaan, kun luen näitä miten muut pitää kuria ja tiedän että niin minunkin pitäisi lapseni hyvinvoinnin takia tehdä. Mut resurssit on nolla. Käyn töissä, huolehdin että on ruokaa ja vaatteita ja harrast

Ei se lapsi sua kunnioita, vaan pelkää. Siinä on vissi ero ja se tulee näkymään lapsen pahoinvointina siinä vaiheessa, kun hän tarvitsisi tukeasi jossain asiassa, mutta ei uskalla pyytää. Todennäköisesti päätyy salailemaan ja valehtelemaan, mikä tietysti johtaa sitten suurempaan raivoon kun vanhempi saa asian selville. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, ei hän kovin todennäköisesti muistele sinua tai lapsuuttaan lämpimästi ja yhteydenpito jää pakollisten muodollisuuksien tasolle, jos eivät välit jonkin riidan yhteydessä katkea kokonaan.

Miten se kunnioitus ansaitaan? 

"Miten se kunnioitus ansaitaan?"

Käyttäytymällä siten, että lapsi voi luottaa sinuun ja haluaa ottaa sinusta esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä haluaisi että lapseni pelkäisi mun raivoa 😢

Jotain lapsen pitää pelätä jotta saat otettua lapselta luulot pois silloin kun lapsi uhmaa sinua.

Onko näin, oikeesti?

Toi pelolla hallitseminen ei kyllä kuulosta oikein hyvältä..

Tää oli hyvä idea!