Miten nykyaikana pidetään lapselle kuria oikealla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako nykyään asettaa rangaistuksia, uhkailla, kiristää? Tuntuu, että pitää vain koittaa sanoittaa tilanteet läpi vaikka se ei toimisikaan. 

Suurin osa varmaan käyttää juuri noita, mut muakin kiinnostaa onko noi jossain nykytiedon valossa asetettu yhtä haitallisiksi kuin jäähylle laitto aikoinaan?

Kyllä jäähyjäkin monissa perheissä vielä käytetään, vaikka siitä on lähemmäs 10 vuotta aikaa kun ne kiellettiin.

Onko jäähyt kielletty!? 

Kyselee ulkosuomalainen joka ei aina ole kärryillä Suomen asioista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako nykyään asettaa rangaistuksia, uhkailla, kiristää? Tuntuu, että pitää vain koittaa sanoittaa tilanteet läpi vaikka se ei toimisikaan. 

Suurin osa varmaan käyttää juuri noita, mut muakin kiinnostaa onko noi jossain nykytiedon valossa asetettu yhtä haitallisiksi kuin jäähylle laitto aikoinaan?

Kyllä jäähyjäkin monissa perheissä vielä käytetään, vaikka siitä on lähemmäs 10 vuotta aikaa kun ne kiellettiin.

Onko jäähyt kielletty!? 

Kyselee ulkosuomalainen joka ei aina ole kärryillä Suomen asioista

Todettu aivokuvantamisella että jättää pysyviä muutoksia aivoihin. Hylkäämiskokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako nykyään asettaa rangaistuksia, uhkailla, kiristää? Tuntuu, että pitää vain koittaa sanoittaa tilanteet läpi vaikka se ei toimisikaan. 

Suurin osa varmaan käyttää juuri noita, mut muakin kiinnostaa onko noi jossain nykytiedon valossa asetettu yhtä haitallisiksi kuin jäähylle laitto aikoinaan?

Kyllä jäähyjäkin monissa perheissä vielä käytetään, vaikka siitä on lähemmäs 10 vuotta aikaa kun ne kiellettiin.

Onko jäähyt kielletty!? 

Kyselee ulkosuomalainen joka ei aina ole kärryillä Suomen asioista

Todettu aivokuvantamisella että jättää pysyviä muutoksia aivoihin. Hylkäämiskokemus.

 

Löperö kasvatus aiheuttaa vielä merkittävämpiä jälkiä, eikä vain aivoihin. Pilaavat koko loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö lapsen meikata lainkaan??

Entä jos se haluaa ja ottaa äidin meikit ja meikkaa? Vtun tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako nykyään asettaa rangaistuksia, uhkailla, kiristää? Tuntuu, että pitää vain koittaa sanoittaa tilanteet läpi vaikka se ei toimisikaan. 

Suurin osa varmaan käyttää juuri noita, mut muakin kiinnostaa onko noi jossain nykytiedon valossa asetettu yhtä haitallisiksi kuin jäähylle laitto aikoinaan?

Kyllä jäähyjäkin monissa perheissä vielä käytetään, vaikka siitä on lähemmäs 10 vuotta aikaa kun ne kiellettiin.

Lopputulos mellastaa peruskoulussa. Kun ei ole mitään velvollisuuksia tai rajoja, pelkkiä loputtomia oikeuksia. Kukaan ei laita enää kovaa kovaa vasten ja opeta, että on asioita, joista ei vain neuvotella ja jotka yksinkertaisesti ovat näin. Näitä röyhkeitä pikkukuninkaallisia on päiväkodit ja koulut täynnä. Sanoittavat kyllä hienosti tunteitaan huutelemalla ja haistattelemalla. 

Me ollaan aloitettu nuoresta. 2-vuotiaalta lähtee lempilelut pois huonosta käytöksestä, yksi kerrallaan jos käytös ei muutu esim. kolmeen laskiessa. Sitten kun aikuisen vaatima asia x on tehty ja rauhoituttu niin käydään sylikkäin läpi miksi lelut on poissa. Sit esim. seuraavana päivänä kun saa ne takaisin, niin käydään vielä läpi että lelu oli poissa koska heittelit vaatteita eteisessä vaikka äiti kielsi.

Perutaan kivoja menoja lapsilta jos ne käyttäytyy huonosti vaikka se vituttaa vanhempanakin ihan hulluna jos et joutuu jonkun odotetun aktiviteetin vaihtamaan kotona kökkimiseen. Mut on tehty esim. sellaista että toinen lapsi ei jonkin teon seurauksena pääse johonki mukaan mitä hän on odottanut ja joutuu katsomaan kun toinen vanhempi lähtee sisaruksen kanssa vaikka hoplopiin tms.

Ylipäätään se, että ikävällä teolla/käytöksellä on aina ikävä seuraus, joka keskustelemalla käydään läpi. Keskustelusta ei saa luistaa,  lapsen pitää kuunnella paikallaan, katsoa silmiin ja juttelun lomassa kertoa itse mikä meni pieleen ja miten olisi pitänyt toimia ja miksi. Niin kauan ollaan tilanteessa 100% läsnä että varmistetaan että lapsi ymmärsi miksi häntä rangaistiin ja miten olisi pitänyt toimia. Ikätasoisesti. Lopuksi kehutaan että asia tuli ymmärretyksi ja sovitaan jatkosta ja halataan.

Kannustetaan ja kiitetään paljon pienistäkin hyvistä jutuista ja hyvästä käytöksestä. On myös positiivisen vahvistamisen tarrataulua ym. Isommilla lapsilla toki isompien palkinnot sitten.

En ihan ymmärtänyt Apn tapauksessa että onko hän siis takavarikoinut lapsensa omat meikit jo kokonaan? Onko jäädyttänyt rahat meikkien ostoon? Noin minä tekisin ensi alkuun.

Kerttuli kirjoitti:

Me ollaan aloitettu nuoresta. 2-vuotiaalta lähtee lempilelut pois huonosta käytöksestä, yksi kerrallaan jos käytös ei muutu esim. kolmeen laskiessa. Sitten kun aikuisen vaatima asia x on tehty ja rauhoituttu niin käydään sylikkäin läpi miksi lelut on poissa. Sit esim. seuraavana päivänä kun saa ne takaisin, niin käydään vielä läpi että lelu oli poissa koska heittelit vaatteita eteisessä vaikka äiti kielsi.

Perutaan kivoja menoja lapsilta jos ne käyttäytyy huonosti vaikka se vituttaa vanhempanakin ihan hulluna jos et joutuu jonkun odotetun aktiviteetin vaihtamaan kotona kökkimiseen. Mut on tehty esim. sellaista että toinen lapsi ei jonkin teon seurauksena pääse johonki mukaan mitä hän on odottanut ja joutuu katsomaan kun toinen vanhempi lähtee sisaruksen kanssa vaikka hoplopiin tms.

Tuo lelujen ottaminen pois ja mukavan tekemisen peruminen ovat suunnilleen ainoita rangaistuksia joita vielä uskaltaa käyttää. Tosin taitaa olla vaan ajan kysymys, että milloin nekin kielletään.

Vanhemmat jätetään vaan yksin näiden ongelmien kanssa. Mitää kirjaa ei anneta kouraan synnärillä miten toimia tilanteessa A B ja C ei ei, vaan sitten oma vikasi kun et osannut ja lapsestasi tuli mur haaja!

Nykyinen "lapselle ei saa tulla paha mieli"-ajattelu ei kyllä kasvata kuin kouluampujia tai lapatossuja. Jos lapsi ei kunnioita sinua, katso peiliin. Jotenkin se kunnioitus on ansaittava. Itse nuorena melkeinpä pelkäsin isääni. Ei se silti estänyt minua tekemästä niin kuin itseäni huvitti. Piti vain käyttää enemmän energiaa siihen ettei jää kiinni. Ei silloin fyysiset rangaistuksetkaan auttaneet, potkaisin faijalta kylkiluut paskaksi joskus 10-vuotiaana kiistan yhteydessä. Ei minusta silti mitään linnakundia tullut, vaan lääkäri yksityisellä.

Itse olen syntynyt 80-luvun lopulla ja jos olisin 12-vuotiaana meikannut, olisit luultavasti saanut remmistä. Jos olisin meikannut JA varastanut, en tosiaan tiedä, mitä sitten olisi tapahtunut!

Mä olen keskusteleva, neuvotteleva ja kuulemma lepsy äiti. On monia asioita, jotka ei mua haittaa, vaikka muissa perheissä on kielletty. Mutta meilläkin on säännöt ja niitä noudatetaan. Ihan kerrasta se on poikki, mun sanojen yli ei kävellä. Pienempänä saatoin kieltää pari kertaa ja sitten ihan fyysisesti estin lasta tekemästä esim. nostamalla toiseen paikkaan tai pienen hetken kiinni pitämällä. Nykyään (lapset alakoululaisia) sääntöjä ei juurikaan edes rikota tai, jos rikotaan, tiukka keskustelu auttaa. Se riittää, kun näkee, että vanhempi on vihainen, pettynyt ja harmistunut. Joskus on vihapäissään heittänyt jonkun yhteisen tavaran ja se meni rikki, mentiin kauppaan ja sai ostaa omilla rahoilla uuden. Meni kerrasta perille. Muuten meillä ei ole rangaistuksia tai aresteja. Tottakai niitä vaikeampia ja uhmakkaampiakin kausia tulee, silloin pitää vain jaksaa pitää säännöt ja yrittää keskittyä myös hyvään.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä siis esimerkiksi sellainen, että lapsi käyttää kalliita meikkejäni toistuvasti kielloista huolimatta. Hänellä on itsellä hyvät meikit, niitä on ostettu yhdessä ja hän on ostanut myös itse sellaisia mitä haluaa. 

Ap

12-vuotiaalta voi ihan hyvin kieltää meikkaamisen kokonaan. Vain ns. meikkileikeissä kotona voi kokeilla, mutta ei kouluun tai muualle.

Kohta sata viestiä eikä mitään kunnon neuvoa. Se mikä toimi joskus 80-luvulla joku uskoo ja toivoo että toimii edelleen. Ihan harhasta.

Vierailija kirjoitti:

Kohta sata viestiä eikä mitään kunnon neuvoa. Se mikä toimi joskus 80-luvulla joku uskoo ja toivoo että toimii edelleen. Ihan harhasta.

Niin ei olekaan kovin montaa, toki noillakin jo alkuun pääsee. 

Täällä tilanne, että masennukseni takia en jaksa pitää lapselle oikein mitään rajoja vaikka haluaisin niin paljon, että sydän itkee verta. Apua on haettu perheneuvolasta mutta laihoin tuloksin. Jos mun pitäisi antaa rangaistus jostain, en jaksa ottaa puhelinta pois kun en yksinkertaisesti jaksa ottaa vastaan sitä paskamyrskyä ja pysyä asiallisena. Onko pienempi paha että vanhempi päätyy raivoamaan kohtuuttomasti tuossa takavarikointitilanteessa, kun ei kykene pysymään aikuisen tasolla, vai se että jättää rankaisematta? 

Olen harkinnut lasun tekemistä itsestäni, ei tästä tule mitään. Tämäkin keskustelu on kuin iskuja lekalla vatsaan, kun luen näitä miten muut pitää kuria ja tiedän että niin minunkin pitäisi lapseni hyvinvoinnin takia tehdä. Mut resurssit on nolla. Käyn töissä, huolehdin että on ruokaa ja vaatteita ja harrastukset ja kohtuusiisti koti, muuhun en kykene.

Lapsen isä ei ole kuvioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä tilanne, että masennukseni takia en jaksa pitää lapselle oikein mitään rajoja vaikka haluaisin niin paljon, että sydän itkee verta. Apua on haettu perheneuvolasta mutta laihoin tuloksin. Jos mun pitäisi antaa rangaistus jostain, en jaksa ottaa puhelinta pois kun en yksinkertaisesti jaksa ottaa vastaan sitä paskamyrskyä ja pysyä asiallisena. Onko pienempi paha että vanhempi päätyy raivoamaan kohtuuttomasti tuossa takavarikointitilanteessa, kun ei kykene pysymään aikuisen tasolla, vai se että jättää rankaisematta? 

Olen harkinnut lasun tekemistä itsestäni, ei tästä tule mitään. Tämäkin keskustelu on kuin iskuja lekalla vatsaan, kun luen näitä miten muut pitää kuria ja tiedän että niin minunkin pitäisi lapseni hyvinvoinnin takia tehdä. Mut resurssit on nolla. Käyn töissä, huolehdin että on ruokaa ja vaatteita ja harrastukset ja kohtuusiisti koti, muuhun en kykene.

Lapsen isä ei ole kuvioissa. 

Jos lapsi protestoi rangaistusta vastaan niin sitten annetaan lisää kuritusta kunnes protestointi loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Kohta sata viestiä eikä mitään kunnon neuvoa. Se mikä toimi joskus 80-luvulla joku uskoo ja toivoo että toimii edelleen. Ihan harhasta.

Lapset eivät ole muuksi muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tilanne, että masennukseni takia en jaksa pitää lapselle oikein mitään rajoja vaikka haluaisin niin paljon, että sydän itkee verta. Apua on haettu perheneuvolasta mutta laihoin tuloksin. Jos mun pitäisi antaa rangaistus jostain, en jaksa ottaa puhelinta pois kun en yksinkertaisesti jaksa ottaa vastaan sitä paskamyrskyä ja pysyä asiallisena. Onko pienempi paha että vanhempi päätyy raivoamaan kohtuuttomasti tuossa takavarikointitilanteessa, kun ei kykene pysymään aikuisen tasolla, vai se että jättää rankaisematta? 

Olen harkinnut lasun tekemistä itsestäni, ei tästä tule mitään. Tämäkin keskustelu on kuin iskuja lekalla vatsaan, kun luen näitä miten muut pitää kuria ja tiedän että niin minunkin pitäisi lapseni hyvinvoinnin takia tehdä. Mut resurssit on nolla. Käyn töissä, huolehdin että on ruokaa ja vaatteita ja harrastukset ja kohtuusiisti koti, muuhun en kykene.

Lapsen isä ei ole kuvioissa. 

Raivoo kunnolla takaisin. Meni vuosi kun opeteltiin ja nyt ei raivoa, on ihan kiltti. Ja raivosi ennen vain minulle, eli äidilleen. Ei koskaan uskaltanut ulkopuolisten läsnäollessa käyttäytyä sillä tavalla, ei edes itkeä. Raivot osasi pidätellä ja itkut kun oltiin muualla kuin kotona. Kotona oli ilkeä, ja ei totellut. Aloin raivoomaan ja purkamaan siihen kaiken mitä se purki muhun. Aiemmin vain itkin hiljaa, sitten aloin voimaantumaan. Nyt kunnioittaa äitiä(!) ja tottelee koska pelkää mun raivoa. Ei tarvitse tuntea oloaan voimattomaksi eikä masentuneeksi enää. Vuosi meni, mutta tulokset on loistavia! Myös meillä isä ei ole kuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta sata viestiä eikä mitään kunnon neuvoa. Se mikä toimi joskus 80-luvulla joku uskoo ja toivoo että toimii edelleen. Ihan harhasta.

Lapset eivät ole muuksi muuttuneet.

Nykyään on lasut toisin kuin 80-luvulla. Lastensuojelua ei kannata lähteä härnäämään.

Vierailija kirjoitti:

Lässyttämällä ja sanoittamalla ilmeisesti. Ilmankos on niin paljon häiriintyneitä lapsia.

Ei ainakaan väkivallalla. Itse kärsin varmaan lopun ikääni lapsena kohtaamani väkivallan (miesten puolelta) aiheuttamista traumoista, enkä ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta vaikka olisin halunnut. 😢