Onko muita masentuneita paikalla?

Olin viime vuonna puoli vuotta sairaslomalla vaikean masennuksen takia, sit olin töissä ja nyt olen työttömyyskorvauksella kotona. Meillä kans mies valittaa kun en koskaan tee mitään muuta ku lapsen kans touhuilen. Se ei käsitä ett mä en paljon muuta jaksa kun lapsen kans ja noi pakolliset. Eroakin on ehdotellut mut saa nähdä kuin käy. Itse en haluaisi erota, kun toivon että elämä tästä vielä kääntyy paremmaks.



Mua jotekin ahdistaa itseäkin kun en jaksa vaan tehdä mitään. On niin saamaton olo. Ja lääkityksestä haluisin päästä jo eroon kun se jotekin tekee sellasen konemaisen olon ettei pysty ees itkeen.



Semmosii mietteitä täällä. Tsemppiä sulle elämään!

Itsekin olen mutta en noin vakavasti. Oireet ovat välillä poissa. Ja olen äitiyslomalla.

Joka päivä on olo että en halua enää yhtään päivää lisää mittariini ja välillä taas on sellainen olo etten suostu tähän masennukseen... en kerta kaikkiaan halua olla masentunut ihminen... liikunta on auttanut mua kaikkein eniten. Käveleminen ja ulkona olo saa hetkeksi ajatukset muualle... Kaikkei pelottavinta on että nyt tämän hetkisessä masennuksessa alkaa parisuhde vähän tökkimään. Mies on kyllä ihana ja parisuhde toimii, mutta nyt vaan olen niin syvällä etten enää tiedä mitä haluaisin... yritän vaan ajatella niin ettei tällaisessa masennuksessa kannata parisuhdetta laittaa poikki... ei aivot toimi oikein kunnolla...

Oletteko miettineet että mikä hiivatti nykyajassa on että ihmiset sairastuu yhä enemmän ja enemmän tähän tautiin. Joku saa aivojen välittäjäaineet sekaisin. Tämä on ihan kieli poskella heitetty " salaliittoteoria" mutta jos ajatellaan vaikka elintarviketeollisuutta, niin kuinka paljon on alettu käyttämään esim. lisäaineita ravinnossamme. Entä jos niillä on vaikutuksia mitä ei ole vielä niin kovin tutkittu? Tämä ajatus juolahti mieleen kun paransin ravitsemustani ja aloin syömään " puhdasta" ruokaa: hiilarit minimiin, lihaa ja kasviksia, vihreää teetä, yms. Ja täytyy sanoa että on paljon parempi olla henkiseltä puolelta. Voimia kaikille ja iso halaus!

Masennuslääkkeitä ei kannata pelätä. Itse kärvistelin vuosia masennuksen kourissa ennen kuin suostuin syömään niitä. Pelkäsin riippuvuusoireita ja ties mitä. Oman kokemukseni mukaan lääkkeistä on apua, mutta ne vaikutus tulee vasta viikkojen jälkeen. Olen myös pystynyt vaihtamaan lääkitystä ilman pahempia vieroitusoireita. Lähinnä on ollut samanlaisia oireita kuin lääkitystä aloittaessa, kuten huimausta ja migreeniä ja oireet hävisivät viikon kuluessa.



- ap -

Mihin siis soittaa?

Onko ainoa tarjottava apu lääkkeet, eikö psykoterapiaa tms. tarjota?



t. nääntynyt

ja nyt tuntuu, että turhaan. Olen syönyt pari viikkoa ja nyt tuntuu eka kertaa vuoteen, että saan " happea" . Kärvistelin siis ihan suotta. Oloni on niin helpottunut, kun ei koko ajan vituta.



Mulla kans jäi kaikki kotityöt tekemättä viime kuukaudet, mutta mies on ollut ihmeen ymmärtäväinen. Välillä vaan makasin sohvalla ja olin täysin tylsistynyt. Silloin vähän tuli kommenttia, mutta ulkopuolisen on varmaan vaikea sisäistää millaista on olla masentunut. Laiskottelu on ihan eri asia!



Mä oon nyt jaksanut parisuhdettanikin paljon paremmin samoin kuin työtänikin ja lääkkeistä ei siis oo kokemusta kuin parilta viikolta. Mun ei tarvi kampeutua töihin väkisin ja en oo koko ajan pahalla tuulella. Kun ihan pienikin juttu saattoi pilata koko loppupäivän, vaikka joskus olis hyvin alkanutkin.



Mutta kyllä masennus on tosi syvältä ja jotenkin niin hävettävä tauti (muiden mielestä). Laiskuuden ja saamattomuuden piikkiin menee helposti.

jos olet työssä. Sieltä ohjaavat tarvittaessa eteenpäin psykologille ja työterveyslääkäri voi kirjoittaa masennuslääkkeitä. Mulle ei kyllä tuosta psykologista ollut mitään apua. Mä tiedän mistä mun ongelmat johtuu, mutten tiedä mitä niille tekisin. En saanut mitään vastauksia, jotenkin se vaan oli niin turhaa.



Nyt toivon, että näiden lääkkeiden voimalla jaksan aloittaa kuntoilun ja saan fysiikan kuntoon niin siitä sitten se mielikin kirkastuisi.



Toivottavasti saat apua.

Onko sokeri jotenkin haitallista mielen tasapainolle? olen nyt muutaman viikon nimittäin ollut syömättä karkkia ja suklaata yms. ja olo on ollut erinomainen. Nyt sitten viikonloppuna päätin herkutella suklaalla ja söin sitä liikaa, nyt on taas kärttyisä ja masentunut olo. Tietenkin johtuu myös siitä että koen dieetin kokeneen takaiskun.

aa tietysti.



Lääkkeitä ei pidä pelätä. Masennuksessa on kyse aivojen välittäjäaineiden " ongelmatilasta" , joka korjataan lääkityksellä. Lääkkeet eivät turruta, tai lisää " onnellisuutta" tms. vaan palauttavat aivojen kemian takaisin normaaliksi, ts. olosi normalisoituu.



Terapiaa tarvitaan, jotta masennuksen syihin voitaisiin pureutua ja poistaa. Toisinaan masennuksen laukaisee jokin niin spesifi, lyhytaikainen tilanne, että terapiaa ei edes tarvita. Toisinaan masennuksen syyt ovat pitempiaikaiset ja syvällisemmät ongelmat. Silloin onnistunut masennuksen hoito edellyttää kyllä terapiaa.



Työterveyshuollon kautta (tai julkisen terveyshuollon kautta) kannattaa lähteä etenemään. Ole yhteydessä läkäriin, joka voi ohjata sinut psyklogille keskustelemaan (lyhyt terapia) tai psykiatrille sellaista lausuntoa varten, jolla voit hakea terapiatukea Kelalta.



Mutta lääkityksellä kannattaa aloittaa.

Varmaan luovutan ja haen tällä viikolla lääkkeet. Toivottavasti niitä sitten saa syödä kauan... Olen käynyt psykologilla, mutta eihän se mitään ratkaise. Samat asiat sanon sille ääneen mitä itse olen miettinyt iät ja ajat löytämättä ratkaisua. Onhan se psykologi siinämielessä mukava, että kahden viikon välein tunnin ajan joku ihminen kuuntelee minua. Muttai se mitään auta. En voi elämääni millään tavalla muuttaa, tekemättä sitä samalla myös pahemmaksi kaikille. Jos otan lääkkeet, ehkä sitten jaksan. Ohitse tämä ei mene.