Oletko joskus ollut jonkun henkilön vihan kohteena? Mikä juttu? syy? miten selvisit ja pääsit eroon? yms yms Kerro!
Oletko joskus ollut jonkun henkilön vihan kohteena? Mikä juttu? syy? miten selvisit ja pääsit eroon? yms yms Kerro!
Kommentit (6)
Edellinen parisuhteeni päättyi kumppanini voimakkaaseen vihakohtaukseen, josta hän ei päässyt yli. Syynä oli, etten naisena kokenut saavani riittävästi huomiota seksissä ja toin tämän esille suuttuneena. Hän siis vastasi vielä voimakkaammalla reaktiolla. Eipä tarvinnut miettiä, miten hänen vihan tunteensa kanssa pärjäilen, kun ero tuli. Eipä olla oltu sen jälkeen tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Olin aina äitini vihan kohteena. Sain lähes päivittäin kuunnella valituksia, kuinka ei olisi pitänyt syntyä ja olin väärää sukupuolta jne. Ulkonäköä moitittiin ja paheksuttiin suorasukaisesti ja loukkaavasti. Varuillaan piti olla, ettei joutunut yllättäen pahoinpidellyksi, jos äidillä oli huono päivä. Jatkuva häpeän ja huonommuuden tunne, kun ei ollut kelvollinen, pikemminkin vastenmielinen. Siitäpä sitten elinikäinen itsetunto-ongelma ja vaikutelma, että kaikki muutkin pohjimmillaan vihaavat ystävällisestä ja joustavasta käytöksestäni huolimatta, vaikkeivat sitä suoraan näytä. Eipä siitä tunteesta pääse oikein eroon. Lisäksi elämässä on ollut harvinaisen paljon muitakin pahoja ihmisiä, aina on riittänyt ilkeilijöitä, joiden maalitauluksi on joutunut.
Kamala juttu. Jos olet eläinrakas ota vaikka kissoja. Ne ovat hyviä kavereita.
Asuinalueellani asui nainen jonka kanssa eka kohtaaminen meni niin että hän alkoi heitellä kivillä autoani. Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai tuomion kunnianloukkauksesta.
En tunne kyseistä henkilöä enkä ole ollut hänen kanssaan tekemisissä kuin toilailujensa takia viranomaisten kautta.
naikkonen saanut siipeensä keskikauoungin takakorttelin upiossa, iesasiakas ei ole lämmnnyt naikkosen itsensä tarjoilulle. vainoaminen alkanut sen jälkeen eri media kanavilla, kostop. m yrittänyt saada kilpailua aikaan itsestään (muttamillä avuilla). kesat toistaa tuollaista.
itseasiassa tuollainen konkreettinen perässä roikkuminen ja sairaanloisuus se vasta vasta vihaa saakin aikaiseksi.
Kyllähän näitä vihamielisiä ihmisiä Suomessakin piisaa. Minusta on mielenkiintoista nähdä, kun puolet ihmisistä riisuu työpaikkanaamionsa. Feikkiä porukkaa, joille oikeasti vaan oma p*rse on tärkein.
Olin aina äitini vihan kohteena. Sain lähes päivittäin kuunnella valituksia, kuinka ei olisi pitänyt syntyä ja olin väärää sukupuolta jne. Ulkonäköä moitittiin ja paheksuttiin suorasukaisesti ja loukkaavasti. Varuillaan piti olla, ettei joutunut yllättäen pahoinpidellyksi, jos äidillä oli huono päivä. Jatkuva häpeän ja huonommuuden tunne, kun ei ollut kelvollinen, pikemminkin vastenmielinen. Siitäpä sitten elinikäinen itsetunto-ongelma ja vaikutelma, että kaikki muutkin pohjimmillaan vihaavat ystävällisestä ja joustavasta käytöksestäni huolimatta, vaikkeivat sitä suoraan näytä. Eipä siitä tunteesta pääse oikein eroon. Lisäksi elämässä on ollut harvinaisen paljon muitakin pahoja ihmisiä, aina on riittänyt ilkeilijöitä, joiden maalitauluksi on joutunut.