Oletteko murheellisia te jotka ette koskaan peri mitään?
Kaikki täytyy itse hankkia ja työllä ei niin kauheesti tunnetusti rikastu.
Kommentit (11)
tuloveroa voisi laskea myös, eikä vain asitä perintöveroa. tai jos pitäisi jommastakummasta valita, niin sitten ennemmin tuloveroa keventää.
En ole siitä murheellinen. Olen murheellinen siitä, että äitini on kuollut :(
Itse olen itselleni ja perheelleni kaiken omaisuuden työlläni hankkinut: omakotitalon, auton, mökin, veneen ja moottoripyörän.
Saa olla oikeasti ylpeä, kun kaikki on itse hankittuja ja ansaittuja!
Vierailija:
tuloveroa voisi laskea myös, eikä vain asitä perintöveroa. tai jos pitäisi jommastakummasta valita, niin sitten ennemmin tuloveroa keventää.
30-vuotiaana ja ihmiset kuolevat 80-vuotiaana eli perinnöt tulee sitten viiskymppisille. Milläköhän tapaa ne perinnöt silloin auttaa kun itsellä on pienet lapset? Yleensä lapset ovat jo 2-kymppisiä ja muuttamassa just pois kotoa ja tyhjät tilat jää sitten vaan itselle.
Meidän suvussa ei juuri mitään omaisuutta ole, jota minä perisin, kyllähän jotain varmasti, sen muutaman tonnin, mutta kyllä vähän kadehdin sellaisia, jotka tulevat aikanaan perimään maita ja mantuja.
jos joku miehen isotädin serkku jättäis jonkun puol milliä, mutta ku ei niin ei. En ole rikas, mutta silti minulla on kaikki mitä tarvitsen. Pitää osata iloita siitä, mitä on eikä aina valittaa ja marista siitä mitä ei ole.
omat isovanhemmat, omat vanhemmat, joku kaukainen sukulainen, josta ette ole kuulleetkaan...
Toisekseen kuolema ei tule automaattisesti ikäjärjestyksessä. Itse esim. jouduin ylätäävään tilanteeseen periessäni ensin vanhempani, sen jälkeen isovanhempani ja vielä siihen päälle jonkun isovanhemman sukulaisen. Ja ei, en ole miljonääri, mutta ikää vasta 30v.
En ole katkera, mutta kuitenkin. Jos perii omaisuutta, niin silloin pitäisi olla velvollisuus vaalia sitä myös jälkipolville.
Ei ainaskaan että tietäisin.
TOisaalta kyllä harmittaa, kun jotkut pääsevät tosi helpolla siinä suhteessa että voivat niillä rahoilla esim. rahoittaa asuntonsa pesämunan tms. Mutta minä joudun sen säästämään, niin kun kaiken muun elämässäni. Ja siitä johtuen kaikki tulee tapahtumaan hitaammin mulla.
Mutta toisaalta, ainaskin kaiken minkä omistan, voin sanoa että olen ansainut omalla työlläni.
Voihan se tietenkin olla että perin jostain jotain, mutta ei ainaskaan että tietäisin.
ettei peri ketään?