Lue keskustelun säännöt.
Nepsyt-sarja
11.04.2024 |
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010322743.html
Kannattaa katsoa ja oppia ymmärtämään levottomia lapsia.
Nykyään on niin paljon levottomuutta lapsissa. Adhd- oireilua on aina vain enemmän.
Mielestäni lasten kasvatus on mennyt todella pieleen Suomessa. Mieluummin houdatetaan ihan pienet lapset, alle vuoden ikäisetkin päivähoidossa kuin että itse hoidettaisiin. Olen nähnyt/kuullut kuinka katkeria isommat sisarukset ovat, kun äiti on kotona vauvan kanssa ja itse on joutuvat tulemaan hoitoon, ikävä on todella suuri. Ei siis ihme, jos pieni lapsi stressaantuu ja pienet aivot eivät sitä stressiä kestä. Lisäksi stressaantunut lapsi ei syö eikä nuku kunnolla.
Myös avioero voi olla rankkaa lapselle, kun vanhemmat kiistelevät vuosikausia kaikesta mahdollisesta eikä syynä ole muu kuin oma kosto. Äidit osaavat olla myös näissä tilanteissa tosi ilkeitä ja mustamaalata isää lapselle. Siis tosi stressaavaa on sellainen lapselle. Eikö nämä äidit ajattele yhtään lapsiaan, vaan vain omaa loukattua egoaan. Tämä lasten kiusaaminen pitäisi todella lailla kieltää erotilanteissa ja määrätä kunnon sanktiot.
Eri asia on väkivaltaiset isät ja äidit, jolloin ero on välttämättömyys ja lasten turvaan saattaminen tärkeintä. Mutta miksi tässäkin viivytellään joskus vuosikausia ja annetaan lasten nähdä se kaikki väkivalta ja huuto. Uhkailevista ja hakkaavista puolisoista pitää tehdä ilmoitus poliisille ja lähteä oitis eikä jäädä kyyristelemään pelon vallassa. Tämä on hyvin vaarallinen tilanne, mutta vaarallista on jäädäkin.
Ja vielä se alkoholi, jota niin usea juo lastensa nähden, höpöttää ja örveltää. Tätä lapset pelkäävät, kun vanhemman käytös muuttuu eikä lapsi ymmärrä miksi. Se on iha sama onko olo aikuisella ratkiriemukas tai murjottava, lapsi kokee sen erilaisena. Olen sen nähnyt kuinka lapset pelkäävät näitä kännääviä vanhempiaan. Siis miksi vanhemmat haluavat kiusata lapsiaan vain siksi että saisivat juoda ja päänsä sekaisin?
Kaikki tämä aiheuttaa lapselle pitkittyessään käytöshäiriöitä, ei sen tarvitse olla synnynnäinen ongelma. Isompana ongelma vain korostuu, kun nuori muistaa kaiken tapahtuneen. Pieni lapsi reagoi raivoamalla, koska hänellä ei ole sanoja kertoa mikä stressaa.
Niin, se kännykkä on myös haitallinen... se on nähty kuinka kuutamolla voivat vanhemmat olla lasten läsnä ollessa kun samalla selaavat kännykkäänsä. Ohitetaan kysymykset, ohitetaan lapsen tarpeet kokonaan. Voi luoja kuinka se minua säälittää, kun näen sen tapahtuvan. Lapsi hakee kontaktia muista ihmisistä, seuraa ja vaatii huomiota. Päiväkodissa ja koulussa opettajat ovat helisemässä näiden kännykkähylättyjen lasten kanssa.
Ajatelkaa vanhemmat, kaikki tuo kostautuu myöhemmin, kun lapsi kasvaa. Sitten se on jo liian myöhäistä.
Katso lähetysajat : Nepsyt - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (1152)
Viisi nepsyä ja yh. Varmasti rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko tuo nepsyn oirekirjoon, että kiroillaan aivan hervottomasti, eikö vanhempi todella voi puuttua siihen? Puhun tuosta teinitytöstä. Kiroilee kuin merimies ja on todella uhmakas. Raskasta.
on kyllä hyvin raskas tyttö
Tää on tosi ahdistava sarja katsoa! Miksi pitää tehdä kauheasti lapsia jos geeneissä on vahvasti nepsyyttä!?!
Hans oli miellyttävin!
Avioerot ovat tilastollisesti yleisiä perheissä, joissa on nepsylapsia. Jos jompikumpi vanhemmista on itsekin nepsy, niin eron todennäköisyys kasvaa entisestään. Se on sääli, koska nepsylapset tarvitsisivat kahta vanhempaa ja ehjää kotia. Kyseessä on usein haastavat lapset, eikä yhden vanhemman auktoriteetti ja jaksaminen välttämättä riitä. Struktuuria on myös helpompi ylläpitää, jos ei ole siirtymiä kahden kodin välillä.
Älkää kuitenkaan haukkuko näitä äitejä. He jäivät, he hoitavat lapsiaan. Missä ovat isät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Ei järkipuhe ja oma vastuun otto kiinnosta, helpompaa on mennä piiloon diagnoosien taakse.
Tuo on totta. Helpompi ulkoistaa syy itseltä pois.
Epävakaat vanhemmat ovat syy lapsen oireiluun, vanhempien pitäisi hoitoa hakea eikä lapsen.
Todellakin. Perheen koti oloja ei aina todellakaan tutkita, annetaan vaan lapselle diagnoosi
Ei pidä paikkaansa. Aina ensin ollaan epäilemässä vanhemmuuden ongelmia, vaikka ois selkeästi kyse nepsy-ongelmista. Äitiä yritetään kyllä aina syyttää.
Jep. Meille kävi juuri näin. Lapsi sai vasta aikuisena diagnoosin, vaikka apua yritettiin aikoinaan saada vaikka ja mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa näitä on: yksikin sotkee ruokalassa, tiputtaa ruokaa lattialle ja lappaa ruokaa lautaselle kuin sikakaukaloon. Repi seinältä hienon oppilastyön ja sekoilee päivittäin. EI voi muka tehdä mitään!! Jotain lääkettä syö, ehkä. Potku perseelle ja johonkin laitokseen.
Mitä jos itse saat semmoisen lapsen?
En taatusti enää saa.
Sitten ihmetellään kun syntyvyys laskee.
Ois tosi rankkaa olla erityislapsen vanhempi, koko elämä muuttuisi! Kun jo tavallisetkin lapset ovat rankkoja.
t. onnellinen lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noiden vanhemmissa näkyy yliesustettuina yksinhuoltajuus? Ei ihmekkään että lapset voi pahoin
Vierailija kirjoitti:
Ja kauas jo näkee, että tuossa on kyseessä orastava persoonallisuushäiriö tuolla teinillä, ja sen myötä on ADHD aika pieni ongelma...
Orastava. Sanoisin kukkea. Onneksi tilanne kai parani sitten kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko tuo nepsyn oirekirjoon, että kiroillaan aivan hervottomasti, eikö vanhempi todella voi puuttua siihen? Puhun tuosta teinitytöstä. Kiroilee kuin merimies ja on todella uhmakas. Raskasta.
En minäkään antaisi tyttäreni (mulla 2 poikaa) kiroilla ja joka käänteessä hokea v..tua. mitä tapahtuisi, jos äiti puuttuisi kielenkäyttöön?
Suurkouluissa nepsyt reagoivat voimakkaasti eikä kouluilla ole kunnollisia työkaluja toimia oppilaan kannalta parhaalla tavalla. Täydet koulut, inkluusio, pienryhmiä vähän ja jono niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kauas jo näkee, että tuossa on kyseessä orastava persoonallisuushäiriö tuolla teinillä, ja sen myötä on ADHD aika pieni ongelma...
Orastava. Sanoisin kukkea. Onneksi tilanne kai parani sitten kuitenkin.
Joo, kun pääsi niistä oudoista koti-oloista pois ja äitikin taisi heivata poikaystävän. On pystynyt opiskelemaan kahta luokkaa yhtä aikaa, vaikka adhd lääkitys oli lopetettu. Eli nepsydiagnoosit oli todellakin väärät, ja se onneksi huomattiin sijoituspaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Siis tuo yksi äiti-ihminen on 24/7 kotona hoitamassa teini-ikäistä lastaan, joka vain makaa ja kiroilee ja valittaa ja käyttää äitinsä palvelua hyväkseen? Varmasti on pahoja ongelmia, mutta miten tuo touhu auttaa tilannetta yhtään mitenkään.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummuna ihmettelen, miten erottaa pikkulapsen uhmaikä ja murrosiän uhmakkuus ja protestointi sairaudesta? Meillä vanhemmat määräsivät, keskustelivat jne. lasten kanssa, meillä oli perhekokouksia murrosiässä, kävimme läpi vaikeatkin asiat keskustelemalla, kukaan ei huutanut kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Siis tuo yksi äiti-ihminen on 24/7 kotona hoitamassa teini-ikäistä lastaan, joka vain makaa ja kiroilee ja valittaa ja käyttää äitinsä palvelua hyväkseen? Varmasti on pahoja ongelmia, mutta miten tuo touhu auttaa tilannetta yhtään mitenkään.
Et nyt tajua.
Tällä lapsen vale-diagnoosilla äidin ei tarvitse mennä töihin, kuten hänen ei ole tarvinnut kasvattaa lastaankaan. Yhteiskunta maksaa, hoitaa ja kasvattaa.
Rasmus (Eemelin kaveri) on aivan ihana ja hyvä esiintyjä! Osasi hienosti kysellä kameran edessä kaverilta mielenkiintoisia kysymyksiä. Itse aikuisena menisin ihan lukkoon.
Ei sitä voi ymmärtää millaista on kasvattaa nepsylasta, jos sitä ei ole itse kokenut. Ja lisäksi jokainen nepsy on omanlainen, mistään et saa mitään valmista käsikirjaa siihen, miten juuri sitä omaa nepsyä pitää kasvattaa ja miten tukea. Ne keinot löytyy kokeilun ja erehdyksen ja onnistumisen kautta. Ja vanhempana joudut ihan kaikenlaisen kyttäämisen ja arvostelun kohteeksi, joudut yhteistyön nimissä koittamaan keinoja, jotka olette jo monesti toimimattomaksi todenneet ja joudut olemaan se joka todistaa yhä uudestaan ja uudestaan sen lapsen puolesta että hän ei pysty nyt näihin vaatimuksiin ja hänellä on nämä ja nämä haasteet elämässä. Vaikka ne ei näy päällepäin.
Meillä asperger pojan kanssa esim. on ihan kriittisen tärkeää se, että kuormitus ei saa kasvaa liian isoksi. Ja ei, se ei tarkoita että pitää pitää pumpulissa eikä saa kuormittua mistään ikinä, vaan että hän ei kestä kuormitusta samalla tapaa kuin keskiverto nenttilapsi, ja että aikuisten pitää osata lukea hänestä ne merkit milloin ollaan menossa liian lujaa vauhdin ja vaatimusten kanssa. Jos kuormitus on liian kova, se vaarantaa lapsen mielenterveyden, toimintakyvyn ja oppimiskyvyn, sitä kautta myös nopeasti esim. koulunkäynnin.
No ympäröivän maailman on todella vaikeaa ymmärtää tätä ja ennenkaikkea sietää sitä. Saatetaan ajatella, että kauhean vaikeaa, kun pitää tollasta ottaa huomioon. Sitten kun kerron että pienet asiat riittää, esim. että koulussa hänen paikkaa ei vaihdeta jatkuvasti tai että hänen koulupäiväänsä voisi lyhentää tunnilla tai että kerran/kaks lukukaudessa hän saattaa tarvita hengähdyspäivän kotona, se koetaan ihan todella vaikeaksi.
Nyt tosin lapsi käy erityiskoulua, jossa ymmärretään <3 Jaksaa myös kokonaiset koulupäivät, koska tunneilla tehdään x määrä keskittymistä vaativaa työskentelyä ja loppuosa on toiminnallista tai sitten jotain mieleistä aktiviteettia. On joka päivä tuttu ope, tuttu luokka, oma paikka. Eikä koulussa mennä huolesta soikeeksi, jos joskus laitan wilmassa viestiä että xxx on nyt sen verran väsynyt ollut viime aikoina, että lepää tämän päivän kotona. Nyt mulla on lapsi, joka haasteistaan huolimatta käy mielellään koulua ja vieläpä pärjää siellä hyvin.
Ja ei, aikuisuudessa häntä ei odota maailma, jossa hänen erityistarpeitaan huomioitaisiin. Mutta on tärkeää että hän ei putoa kelkasta jo lapsena, vaan että hän oppii koulussa asioita. Saa todistuksen. Hänellä on silloin edes mahdollisuus saada tulevaisuudessa jonkinlainen työpaikka. Se voi olla vaikka tietokoneen ääressä, etänä suoritettavaa. Ja se on paljon parempi, kuin syrjäytyä jo lapsena.
Minusta eräät vanhemmat vaikuttivat itsekin niin masentuneilta ja toimeettomilta, elämää vihaavilta että miten voivat olettaa että lapsesta kasvaisi itsestään iloinen ja reipas osallistuva yhteiskunnan jäsen?
Vierailija kirjoitti:
Noiden vanhemmissa näkyy yliesustettuina yksinhuoltajuus? Ei ihmekkään että lapset voi pahoin
Erityislapsen saaminen lisää avioeron riskiä, tämä on ihan tutkimuksissakin todettua. Eli toisinsanoen elämä erityislapsen kanssa on usein sen verran rankkaa, että vanhempien parisuhde ei sitä lopulta kestä. He tarvitsisi paljon enemmän tukea yhteiskunnalta, kuin mitä saavat.
Ja onhan tämä ihan loogista, kun miettii kuinka monen normilapsosten perheiden vanhemmat päätyy eroon. Aika moni. Lapsiperhe-elämä on rankkaa jo ihan tavallisella levelillä, saatikka sitten jos siinä on erkkalapsi tai pari. Usein lasten saamisen myötä nousee esille myös toisen vanhemman omat nepsyhaasteet ja myös vanhempi päätyy saamaan diagnoosin.
Ei ihme että teinin oireilu paheni tuolla järkyttävässä Forssan mörskässä.