Osaatko elää?

Liikun kohti jääkaappia olut mielessä, olen elossa.

Osaan. Olen vapaa, elän hetkessä enkä turhia murehdi.

Miten se määritellään?

Jos viihtyy yksin kotona ilman muita ihmisiä, kuten minä, onko se elämää? Minusta ei. Minusta tämä on elämän väistelyä.

Hengitän, siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Miten se määritellään?

Jos viihtyy yksin kotona ilman muita ihmisiä, kuten minä, onko se elämää? Minusta ei. Minusta tämä on elämän väistelyä.

Hengitän, siinä kaikki.

Mustakaan ei ole elämää. Kaipa se eläminen vaatii että altistaa itsensä riskeille ja tunteille tms. 

Työn ja elämän tulisi muodostaa eheä kokonaisuuu. Keskeistä on se, mitä ihminen tekee, ei vain se, mitä hän jättää tekemättä.

Työn tulisi luoda ihmisen elämään hyvää, ei tuottaa pahaa oloa tai uupumuksen tunnetta.

Merkitys syntyy siiitä, että ihminen löytää tekemiselleen tarkoituksen ja asettaa tavoitteet sen saavuttamiseksi. Ei riitä, että ihminen löytää tarkoituksen, vaan hänen tuleee myös sisäistää se. Tarkoitus toteutuuu vasta teoissa. Vasta kun toimii siten, että pyrkii edistämään valitsemaansa tarkoitusta, ja tunteee että se on kaiken toiminnan pohjimmainen päämäärä, on todella valinnut elämälleen ja työlleeen tarkoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Työn ja elämän tulisi muodostaa eheä kokonaisuuu. Keskeistä on se, mitä ihminen tekee, ei vain se, mitä hän jättää tekemättä.

Työn tulisi luoda ihmisen elämään hyvää, ei tuottaa pahaa oloa tai uupumuksen tunnetta.

Merkitys syntyy siiitä, että ihminen löytää tekemiselleen tarkoituksen ja asettaa tavoitteet sen saavuttamiseksi. Ei riitä, että ihminen löytää tarkoituksen, vaan hänen tuleee myös sisäistää se. Tarkoitus toteutuuu vasta teoissa. Vasta kun toimii siten, että pyrkii edistämään valitsemaansa tarkoitusta, ja tunteee että se on kaiken toiminnan pohjimmainen päämäärä, on todella valinnut elämälleen ja työlleeen tarkoituksen.

Näinpä. Palstalla on kosolti niitä, jotka eivät osaa TYÖelämää. Tai sitten he kuvittelevat työn joksikin elämästä irralliseksi palaseksi. Elämä on kokonaisuus. 

Up

Kyllä. olen rohkea ja onnellinen. 

En. Odotan vaan loppua. Joka päivä vaan vtuttaa ja on yhtä murhetta.

Vierailija kirjoitti:

Miten se määritellään?

Jos viihtyy yksin kotona ilman muita ihmisiä, kuten minä, onko se elämää? Minusta ei. Minusta tämä on elämän väistelyä.

Hengitän, siinä kaikki.

Mä myös lähinnä hengittelen, mutta elän myös. Mulla tilanne on se, että olen terveydellisesti siinä pisteessä, että hengittely on ainoa mihin useimmiten enää pystyn. Useampi vuosi meni surkutelleessa, että tällaiseksi tämä nyt sitten meni, kunnes eräs pappi (!) täräytti minulle, että lopulta kaikki muutkin vain hengittelevät - se on elämän perusta. Minun suremani *muu* on illusorista fantasiaa johon on turha tuhlata aikaa. Älä sinäkään keskity keksimääsi tarinaan elämän väistelystä, vaan jatka hengittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se määritellään?

Jos viihtyy yksin kotona ilman muita ihmisiä, kuten minä, onko se elämää? Minusta ei. Minusta tämä on elämän väistelyä.

Hengitän, siinä kaikki.

Mustakaan ei ole elämää. Kaipa se eläminen vaatii että altistaa itsensä riskeille ja tunteille tms. 

Ja myös säätelee itseään oikein. Hoitaa asiansa, ettei elä tai estä itseään niin että tuloksena on varhainen vanhuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se määritellään?

Jos viihtyy yksin kotona ilman muita ihmisiä, kuten minä, onko se elämää? Minusta ei. Minusta tämä on elämän väistelyä.

Hengitän, siinä kaikki.

Mä myös lähinnä hengittelen, mutta elän myös. Mulla tilanne on se, että olen terveydellisesti siinä pisteessä, että hengittely on ainoa mihin useimmiten enää pystyn. Useampi vuosi meni surkutelleessa, että tällaiseksi tämä nyt sitten meni, kunnes eräs pappi (!) täräytti minulle, että lopulta kaikki muutkin vain hengittelevät - se on elämän perusta. Minun suremani *muu* on illusorista fantasiaa johon on turha tuhlata aikaa. Älä sinäkään keskity keksimääsi tarinaan elämän väistelystä, vaan jatka hengittämistä.

No niinhän se onkin; hengittämistä ja jotakin outoa oheistoimintoa, mitä kelläkin. Kun hengittäminen loppuu, on aivan helvetin varma että loppuu kaikki muukin, olipa se kuinka suunniteltua tai mukamerkityksellistä hyvänsä. 

en osaa ainakaan yli 100 vuotta

No kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta olen minä välillä elänytkin ja elän vieläkin välillä.

Kun elämä ei ole sellaista jota haluaisi on se sitten sitä hengittelyä lähinnä. Katkeroituminen on helppoa, mutta kun sen yli pääsee ja tulee elämänsä kanssa sinuiksi niin johan helpottaa. Ei tarvitse olla enää muille kateellinen vaikkei oma elämä täydellistä olisikaan. 

Se tarkoittaa kaltaistani joka ei tee mitään, ei oikeastaan käy missään eikä oikein tapaa ketään. Joskus saattaa ohimennen suunnitella jotain tekemistä mutta ei osaakaan toteuttaa sitä. Päivät on kuin päiväni murmelina, toistavat itseään vuosikymmenestä toiseen. Paras aika päivästä on kun pääsee nukkumaan.