Lue keskustelun säännöt.
En ikinä tullut ajatelleeksi, etten olisi saanut tehdä lasta!
21.01.2007 |
Olen 30-vuotias yhden lapsen äiti. Lapsi meni hoitoon ollessan vuoden ja kuukauden. Tämä ei johtunut taloudellisesta pakosta vaan siitä, että halusin töihin. Myös mies halusi olla töissä. Kummallakin on vaativa, mielenkiintonen ja joustava työ - tämä pätee myös työaikoihin. Plus että halusin pitää " tatsin" yllä. Ammattitaito ruostuu, vaikka koko äitiysvapaani opiskelinkin.
En ennen tätä palstaa ikinä tullut ajatelleeksi, että joku voisi kyseenalaistaa oikeuteni tehdä lapsia! Tosi hassua :-)! Missä tahansa muualla " sivistyneessä maailmassa" olisin normaali uran ja perheen hyvin yhdistävä äiti, mutta täällä huono äiti, joka ei olisi saanut tehdä lapsi (muutaman mielestä, ei onneksi kaikkien).
Ei sillä, että minä niistä mielipiteistä välittäisin. Ratkaisu on kompromissi kaikkien kannalta. Itseni tuntien olen paljon parempi äiti näin, vaikka tämä tietysti tulkitaan patologiseksi selittämiseksi. Muutenkin tämä kotiäitiyskeskustelu on samanlaista kuin keskustelu uskovaisten kanssa. Kotiäitifanaatikot (huom. painotan sanaa fanaatikot) kuittavat kaikki argumenttini johtuvaksi huonosta omasta tunnosta ja uskovaiset taas perustelevat uskomuksensa - daaaah - raamatulla. No, nyt vähän eksyttiin.
Jassoo, lapsireppanani heräilee. Täytyy varmaan mennä olemaan äiti - vaikka huonot kortit meidän pojanpullukalle jaettiin, kun tämmöisen äidin sai ;-)
Kommentit (8)
Minä nimen omaan moneen kertaan korostin, että puhun vain fanaatikoista. En kaikista, haloo! Minulla on fiksuja kotiäitikavereitakin, jotka näkevät kokonaiskuvan aika hyvin.
Ja mitä ammattitaidon ruostumiseen tulee, on aloja ja aloja. Lääkäri ei voi olla vuositolkulla poissa ilman, että homma kärsii. Itse en ole lääkäri, mutta alaani voi verrata samaan. Tai riippuu tietysti kunnianhimon ja ammattietiikan määrästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitä on se, että saan viettää lasteni ensimmäiset vuodet kotona heidän kanssaan. Se, että joku toinen tekee toisin, ei ole minulta pois. Siksi en jonkun toisen päätöstä kritisoi. Sen myönnän, että välillä ns. uraäitien pienet lapset säälittävät. Ja miksi, siksi että mielestäni pienten lasten paikka on kotona. Se on minun mielipiteeni, ja toimin sen mukaisesti hoitaessani omiani kotona.
Sinä, tai joku muu saa tehdä oman ajattelumaailmansa mukaisesti. Kuten jo kirjoitin, hyvin monessa tapauksessa kyse on ARVOvalinnasta, ei pelkästään taloudellisista seikoista. Ja tuosta ei nyt taloudellisistä syistä työelämään palanneiden kannata älähtää, sillä monessa perheessä kummankin palkkapussi on elämälle välttämätön seikka, saati sitten yh-perheissä.
Me tulemme juuri ja juuri toimeen mieheni palkalla plus kotihoidontuella ja lapsilisillä. Asumme vuokralla, perheessämme on auto, joka päivä on ruokaa ja meillä on mahdollisuus ostaa jotain ylimääräistäkin. Huonekalut ovat pääasiassa sukulaisilta kierrätettyjä tai kirpputorien löytöjä. Vaatteita ostan max. kerran kuukaudessa, useimmin tosin lapsilleni kuin itselleni. Jos olisin työelämässä, toki moni asia olisi helpompaa ja voisimme esim. matkustella, mitä nyt emme tee. Mutta olisinko silloin näin onnellinen, epäilen.
Koen, että saan elää juuri nyt elämäni onnellisinta aikaa, kotona lastemme kanssa.
Tämä on minun valintani.
Vierailija:
Jassoo, lapsireppanani heräilee. Täytyy varmaan mennä olemaan äiti - vaikka huonot kortit meidän pojanpullukalle jaettiin, kun tämmöisen äidin sai ;-)
Onneksi lapsesi on todennäköisesti lahjakkaampi(periytyvä ominaisuus) kuin täällä meuhkaavat kotiäitien lapset,. Ehkä lapsesi mahdollinen lahjakkuus auttaa häntä elämässä, ja hänestä tulee kuitenkin onnellinen itseensä tyytyväinen hminen.
Toisaalta olisi hyvä että heikot lahjat perineet lapset saisivat edes tuon täydellisten äitien täydellisen huolenpidon. Ehkä onnen lahjat käyvät edes hiukan enemmän tasan näin ;D.
Vierailija:
Onneksi lapsesi on todennäköisesti lahjakkaampi(periytyvä ominaisuus) kuin täällä meuhkaavat kotiäitien lapset,. Ehkä lapsesi mahdollinen lahjakkuus auttaa häntä elämässä, ja hänestä tulee kuitenkin onnellinen itseensä tyytyväinen hminen.Toisaalta olisi hyvä että heikot lahjat perineet lapset saisivat edes tuon täydellisten äitien täydellisen huolenpidon. Ehkä onnen lahjat käyvät edes hiukan enemmän tasan näin ;D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi näin kotiäitinä tietää... ;)
Ajattelin meneväni heti takaisin töihin jne. Sitten kun esikoinen tuli, tajusin, että en haluakaan. Haluan _nauttia_ lapsistani! Töitä voi tehdä aina, lapset on pieniä vain kerran.
Kaikki kotiäidit ovat sinun tuomareitasi ja vihollisiasi? Toisekseen, on ihmisiä, joiden ammattitaito ei ruostu useammassakaan vuodessa.