Onko lapsillasi ikäero n. 4 vuotta esikoisen ja kakkosen välillä?

sillä esikoinen täytti 4 loppuvuodesta ja la on 8.3.



esikoisen uhma tällä hetkellä todella voimakas, huutaa, potkii tavaroita ja ovia, väittää kuin kivi vastaan... välillä taas todella kiltti ja ajattelevainen. vauvaa odottaa kovasti, saas nähdä miten käy, kun vauva syntyy...



anniliinu

Pyysit näkemystä isosta ikäerosta..Meidän esikko(poika) oli 5v 9kk kun meidän kakkonen syntyi..

Isoveikka otti pikkusiskon vastaan paremmin kuin hyvin..Olin aivan varma,että tulee todella mustasukkaiseksi,käytös muuttuu yms,mutta mitään muutosta ei näkynyt..Päinvastoin,hän tuntuu olevan ylpeä isoveikka ja auttaa siskoa,tykkää leikkiä hänen kanssaa(sisko nyt 1v 9kk).Pojalla on luonnetta vaikka muille jakaa,joten jo senkin vuoksi ajattelin,että hankaluuksia tulisi.

Vauva-arki oli ihan yllättävän helppoa aloittaa ja tuntui jotenkin helpommalta kuin silloin esikoisen aikaan.

Nyt kun meillä on jo komas lapsi nähnyt päivänvalon(neiti 4kk),niin

vauva arki onkin jo aivan toisenlaista..Voin sanoa,että isompi ikäero yli 4v on parempi kuin pieni(meillä 1v 5kk)..

Mutta se sinun täytyy muistaa,että huomioit esikkoa aivan samanverran kuin ennen,jopa enemmän kuin aikasemmin(jos mahdollista)..Muista myös järjestää yhteistä aikaa hänen kanssaan(tyttöjen juttuja),ilman vauvaa..Näin me ainakin vältimme mustasukkaisuuden..

Meillä poika halusi auttaa vauvan hoidossa ja annoin hänen auttaa niin paljon kuin halusin eli en ominut vauvaa itselleni..



Ei muuta kuin onnea vauva arkeen,sitten kun sen aika koittaa..

Esikoisen ja kakkosen välillä 4v2kk, kakkosen ja kolmosen välillä 5v2kk. Olen todennut oikein mukaviksi ikäeroiksi. Kaikki ovat saaneet olla " yksin" vauvoja, aikaa on riittänyt jokaisen ollessa pieni.



Toki miehen osuus lastenhoidossa on huomattava, jokaisella lapsella kun on yhtäaikaa niin erilaiset tarpeet (esim. isompien harrastukset, läksyt tms), että yksin tän pesueen pyörittäminen vois olla joskus hankalaa. Mutta mä luulen, että helpompaa tää silti on kuin niillä, joiden lapset on pienillä ikäeroilla. Ehkä. ;)



Tänä vuonna meidän lapset täyttää 11v, 7v ja 2v. Ihanaa on seurata kuinka mukavasti tulevat kaikki keskenään juttuun, kuopusta oikein lellitään! :) Riidoiltakaan ei tietty vältytä, mutta niitähän tulee lasten kesken kuitenkin. Nyt osaan ottaa jo itsekin löysemmin rantein koko paletin, kun lapset on kasvattaneet tässä vuosien varrella. :)



Onnea siis yritykseen!

Täytyy vaan toivoa, että meilläkin menisi sitten yhtä hyvin. Monet haluavat nykyisin lapsia pienellä ikäerolla, mutta uskon että meille tämä on parempi ratkaisu (ja myös nyt ainoa mahdollinen, heh). Kiitos vastauksista!

Lapsillamme on ikäeroa n.4v3kk,esikoinen,tyttö oli pojan synnyttyä tosi iloinen ja innokas,hän ylpeänä kertoili että on nyt isosisko ja meillä velivauva,vauva arkea ei ollut vaikea aloittaa taas pitkä ajan jälkeen,aivan luontevasti kaikki sujui ja molemmat vauvana onneksi olleet hyviä nukkumaan.

Kovasti tyttö aina paijasi ja silitteli veljeään,asiat alkoivat hitaasti muuttua pojan kasvaessa vaikka me koitettiin antaa huomiota tytölle,nyt tyttö on selvästi mustasukkainen veljestään joka ilmenee kiusaamisella ja tahallaan ärsyttämisellä mitä ei aluksi toki tehnyt.

Tyttö kyllä halailee onneksi edelleen ja pussaa veljeään ja sanoo rakastavansa mutta välillä sille iskee se että pakko ärsyttää sekä veljeään että meitä vanhempia.

Uhmaikä ei lopu koskaan sanon minä=)

Ja meillä käydään pientä taistoa nyt joka päivä,mutta yleisesti ottaen kaikki on mennyt hyvin ja mustasukkaisuutta voi ilmetä oli ikäero mikä tahansa,välillä he toki leikkivät yhdessä vaikka poika vielä aika pieni mutta esim.legoilla tykkäävät leikkiä yhdessä ja sisko naurattaa poikaa ja on iloinen kun saa veljen nauramaan.

Mutta sitä tyttö ei usko ettei veljeä saa kiusata vaikka me miten sanotaan.

Mutta kun poika kasvaa ja alkaa puolustaa itseään,taitaa taistelutanner olla=)

mutta kyllä he selvästi tykkäävät toisistaa,olen ikuisesti iloinen ja kiitollinen että saimme siskolle sisaruksen.



äityliini ja tyttö 5,5v ja poika 1v2kk(liki)

Meidän pojilla on ikäeroa melko tarkkaan 4v (pojat ovat 03/01 ja 05/05) ja ainakin oma kokemukseni tästä ikäerosta on tosi hyvä. Isoveli oli jo niin iso, että pukeminen, syöminen ja muut perusjutut sujuivat itse. Mustasukkaisuutta ei ollut juuri ollenkaan ja pikkuveli on tosi rakas isoveljelle.



Vauva arki oli mielestäni tosi helppo aloittaa uudestaan, ehkä osittain siksi, että esikko oli jo aika iso. Itse vauva-arkikin tuntui paljon helpommalta, vaikka se ei sitä ollut (esikko oli tosi rauhallinen vauva, joka nukkui hyvin, kakkonen taas AIVAN toisenlainen) mutta huutoon ja unettomiin öihin osasi suhtautua paremmin, kun tiesi, että se aika ON lyhyt, vaikka siltä ei kahden tunnin yöunien jälkeen aina tunnu...=)



Tosi paljon riippuu myös lapsen tempperamentista ja persoonasta miten menee ja tosi tärkeätä, on huomioida isompaa sisarusta ja ottaa hänet vauvanhoitoon mukaan, meidän esikoinen oli tosi hyvä apu kuopuksen vauva aikana.



T:Mareila+pikkukakkonen ja sen veli =)

Minusta ikäero on ollut hyvä. Tyttö odotti kovasti pikkuveljeään syntyväksi ja alusta asti halusi hoitaa. Ekat 3kk tyttö oli mustasukkainen, itse selitti minulle näin: " mä rakastan vauvaa enkä halua antaa sitä pois mutta mä oon vihanen kun sä oot koko ajan vauvan kanssa" . Se oli musta tosi hyvin kuvattu ja siitä sitten puhuttiin ja asia käytiin läpi. Sanoin tytölle että hän saa olla vihainen ja näyttää tunteensa ja minä tykkään yhtä paljon hänestä ja vauvasta. Tein myös selväksi, että aion halia ja pusutella myös vauvaa jatkossakin eli se asia on hyväksyttävä. Vauvan ollessa 4kk tyttö ekaa kertaa suuttui vauvalle ja huusi että hän on maailman tyhmin pieni poika ja haluaa antaa vauvan pois. Tämä oli meillä merkki että vauva on nyt otettu täysivalataseksi perheenjäseneksi, hänelle saa näyttä tunteet niin kun muillekin =)



Esikoinen ja keskari ovat aina leikkineet yhdessä kivasti ja rakastavat toisiaan kovin.



Kuopukselle ja keskimmäiselle on ikäeroa reilu puolitoista vuotta ja sekin on ollut hyvä ikäero. Olen jaksanut kivasti ja keskimmäinen ei ole koskaan ollut mustasukkanen. Nuo pienet on kun paita ja peppu, touhuavat aina yhdessä kun mahdollista, nauraa käkättävät ja keksivät äitiä " ilahduttavia" juttuja.



Ja sitten tämä isoin ikäero meillä eli esikoisen ja kuopuksen 5v7kk on myös ollut hyvä. Esikoinen on ollut äärettömän kärsivällinen paljon itkevän kuopuksen kanssa, mustasukkasuutta ei ole ollut ja hänestä on ollut hurjasti apua. On myös vapaaehtoisesti halunnut auttaa, eli osaa esim vaihtaa vaipat. Muutenkin esikoinen tykkää huolehtia pienistä sisaruksistaan, tekee heille välipalaa ja keksii leikkejä. Mutta toki riitojakin tulee, kaikkien kolmen välille.



Onnea yrityksiin teille!



Kent ja lapset 7v5kk, 3v5kk ja 1v9kk

odotin paljon enemmän mustasukkaisuutta, mutta yleisesti ottaen kaikilla on siis mennyt hienosti! Tunteiden ilmaisemiseen meilläkin kannustetaan. Tosi mahtavaa, kun 4-v osaa jo kuvailla, että tykkää sisaruksesta, mutta inhottaa, kun äitiltä menee paljon aikaa hoitamiseen! Esikoisen huomioiminen on varmasti tärkeää ja samalla kai myös vaikeaa, etenkin jos mustasukkaisuutta ilmenee vaikka imetyksen aikana... Mutta eiköhän sitä keinoja keksi, sitten kun se on ajankohtaista ja on pakko. :)

Meillä on lapsilla ikäeroa 3v5kk. Esikoinen on tyttö ja nuorempi poika.



jo ennen vauvan syntymää jouduimme vähän erikoiseen tilanteeseen, kun minä olin vuodelevossa sairaalassa korkean verenpaineen vuoksi ja jo kotihoitoon palannut esikoinen meni n. viikoksi vielä takaisin päiväkotiin. Lisäksi oli tuolloin tosi paljon isänsä kanssa, joten itse tunsin vieraantuvani tytöstä. Kun vauva sitten syntyi, esikoinen otti hienosti tulokkaan vastaan. Kotona auttoi hienosti minua, mutta enimmäkseen oli isänsä kanssa tai omissa oloissaan. Tyttö tuossa vaiheessa jotenkin vähän etääntyi minusta, vauva toki vei tilaakin. Mutta tyttö oli yllättävän kiltti vauvan ensikuukaudet. Toki se oli se aika, kun vauva oli tavallaan vaativin. Tyttö tykkäsi hoitaa vauvaa ja pikkuveli oli selvästi hänelle tosi rakas. Tyttö ylpeänä esitteli aina pikkuveljeään.

Aika lailla niihin aikoihin, kun nuorempi alkoi liikkua tyttökin alkoi selvästi tulla mustasukkaisemmaksi ja hänestä tuli esiin niitä negatiivisiäkin piirteitä joita olin odottanut jo aikaisemmin. Sitten olikin muutama kuukausi vähän vaikeampaa, esikoinen osoitti aika paljon mieltään ja tuossa vaiheessa selvästi purkautui ne ikävät tunteet jotka olivat aiemmin pysyneet piilossa. Kun tuo vaihe oli ohitettu palattiin sellaiseen normaaliin arkeen eli esikoisella oli kiukkua ja kiltteyttä sopivasti:)

Helpommin meillä meni kuin olin odottanut. Iso yllätys minulle tosiaan oli se, että tyttö ei heti näyttänyt niitä negatiivisiä tunteita vaan meillä sellainen useamman kuukauden mittainen " pehmeä lasku" ...