No kai tämä avioliitto on taas ohi.

sitten etäännytään toisistaan. Mutta eihän avioliiton vielä tarvitse ohi olla. Oletteko keskustelleet?

Miksi olet tyrannisoiva? Voitko muuttaa omaa käytöstäsi, jos koet, että ongelma on siinä?

Jos olet tuollainen kuin kerroit. Kun miehesi on saanut " vuoren valloitettua" , kauaako se jaksaa huipulla keikkua? Kultainen keskitie ja keskinkertaisuu on parasta elämässä, aina voi heilua suuntaan tai toiseen...

Kai koko paketti on liikaa. Nyt alkoi 7. yhteinen vuosi, eli ihan tuore juttu tämä ei ole. Mutta kyllä minä tätä tilannetta ihmettelen. Toinen lapsi olisi toiveissa, mutta se ei nyt onnistu. Eli yksilapsiseksi perheeksi jäämme. Miehen kanssa tai ilman.



Ensimmäinen avioliitto kariutui miehen heikkoon itsetuntoon. Hän halusi naimisiin assistenttinsa kanssa. Tämä toinen omaa paremman itsetunnon ja luulin, että kaikki on kohdallaan, mutta ei nyt sitten olekaan.



Luulin, että hän haluaisi kanssani muutakin kuin talon, auton ja asuntolainan. Lapsesta en puhu samassa lauseessa noiden kanssa, on ihan eri sarjaa. Ei seksiä. Siis ei seksiä. Ei saakeli yli kuukauteen. Ei. Ei sitten.



Tiedän, että hänellä olisi ollut tälle illalle meno entisten työkavereittensa kanssa. Mutta hän ei siitä minulle puhunut. Ei edes maininnut, ei sanonut että haluaisi mennä. Ja ne työkaverit ovat naisia. Tiedän myös, että halusi mennä, ja olin henkisesti jo varautunut että menee sinne, mutta ei puhunut asiasta.



Olen kamalan surullinen ja pettynyt. En hitto soikoon halua enää aloittaa tätä elämää alusta. En. Kaksi kertaa riittää.



ap

Minkä verran keskustelette? Viesteistäsi päätellen ette kovinkaan paljon.

Jos avioliitosta loppuu keskustelu, niin silloin se on ennen pitkää avioliiton tuho. Seksinkään puute ei ole niin vaarallista kuin keskustelun puute!

ap:n kannattaisi itsensä nöyrtyä. Kuuntele mitä miehelläsi on sanottavaa. Koeta tehdä hänelle hyvää, unohda itsesi joksikin aikaa.

Yritä päästä ajatuksesta, että sinä olet suhteessanne jotenkin ylivertainen. Ei parisuhde ole kilpailua eikä se ole taistelukenttä. Parisuhde on toinen toisensa huomioimista ja yhteen suuntaan kulkemista, auttamista, jakamista.

Minunkin mieheni aina sanoo, että olen liian sitä ja liian tätä...

Liian vahva, liian voimakas, liian tunteikas, liian iloinen, liian surullinen, liian älykäs, liikaa viihdyn kotona, liikaa harrastuksia, liian temperamenttinen...

On tosi tylsää, kun aina saa kuulla olevansa liikaa. Joka aspektista.

minun eka löysi toisen ja samoin toka, sitä se elämä vain on :)



Nyt minäkin olen huomannut iysessäkin vikaa, olen hyvin itseriittoinen ihminen ja en uskalla näyttää tunteita, joten kun nyt tiedostan itsessäni vian ja teen töitä ollaksesi avoimempi. Uskon että onnistun paremmin ensi kerralla

Huvittaa nää " liian kaunis" -jutut, kun oikeasti tosi harvoin näkee yhtään niin kaunista ihmistä että pitäisi jäädä katsomaan. Taidat ap tosiaankin vaan itse pitää itseäsi niin ylivertaisena eikä miehesi varmasti ajattele samoin. Mä luulen etten ainakaan itse jaksaisi katsella ihmistä joka on noin itseriittoine. Ja jos jo toinen mies pettää sinua niin kannattaa miettiä mikä sinussa on vikana.

kanssa jossain vaiheessa. Ei se ole ihme,jos se tulee tähän aikaan vuodesta,kun on niin pimeää ja muutenkin väsyttää. Joskus voi pitää pidemmänkin tauon.

Hellyys pitäisi kuitenkin saada takaisin suhteeseen. Mitä jos saisitte lapsen hoitoon ja viettäisitte kahden keskistä aikaa.

Eikös tuo ap nimenomaan sanonut että ENSIMMÄISELLÄ oli huono itsetunto ja toinen omaa paremman?

Ja miksi ei ihminen saisi sanoa olevansa kaunis. Eri asia jos vaan hokee omaa erinomaisuuttaan koko ajan. Hienoa vaan, että edes yhdellä naisella tässä maailmassa on itsetunto kohdillaan.



Ap: Juttele miehesi kanssa. Voisiko olla, ettei hänellä ole mitään sivusuhdetta? Onko mahdollista että ensimmäisestä moisesta tapauksesta on jäänyt sellainen olo, että vahtaat mahdollisia merkkejä? Ei se miehesi välttämättä ymmärtänyt, että halusit tehdä jotain yhdessä. Omani ei ainakaan ymmärrä ellei ihan suoraan kysy. Jutelkaa.

Tämä kirjoitus tuntuu melkein provolta. Voiko joku suuttua puolisolleen tuollaisesta? Jos kerran toinen on väsynyt, niin ei sille voi mitään. Minä ainakin hermostun, jos mieheni vonkaa huomiota, kun minä olen väsynyt. Mielestäni vonkaajan on helpompi antaa periksi kuin väsyneen ihmisen.



Tehkää niistä pienistä hetkistänne mukavia. Anna aamupusu ennen töihin lähtöä ja kun tapaattei illalla, halatkaa kevyesti ja taas pieni pusu poskelle. Se tuo jo läheisyyttä siihen saakka, kunnes tulee luonnollinen tilanne, että voitte mennä sänkyyn yhdessä.



Tai järjestäkää se " luonnollinen tilanne" . Karatkaa töistä, vaikka pitäkää pitkä lounastauko kotonanne. Pitäkää yksi päivä sairaslomaa yhdessäolon takia. Kerran kymmenessä vuodessa sellaisen varmasti voi tehdä.