Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia että + 35-vuotiaana moni asia alkaa..
27.08.2024 |
v*tuttaa paljon nopeammin kuin ennen?
Jaksan paljon vähemmän kuin ennen.
Elämä ei ole mennyt niinkuin olisin toivonut ja se aiheuttaa surua. Vaikka elämässä on myös hyviä asioita.
Huomaan myös että etenkin iltaisin ja öisin muistelen mennyttä ja murehdin tulevaa. Tuntuu, että monesta asiasta on joutunut luopumaan tai joutuu luopumaan, jotenkin se ikääntyminen kai alkaa konkretisoitua. Oli miten oli, en tykkää tästä elämänvaiheesta. Ikäkriisi?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia. Kiihtyi minulla siihen 40-vuoteen. Samalla alkanut painonnousu ei helpottanut asiaa. Neljänkympin jälkeen pikkuhiljaa vaan hyväksyi vanhenemisen ja sen että nuoruuteen ei vaan palata.
Joo, tänne kans rantautunut tuo painonnousu. Lihoin muutamassa vuodessa 55 kilosta -> 63, ja siitä saa kauheella kitudieetillä välillä kilon pudotettua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kävi päinvastoin. Nuorempana olin murehtija, stressaaja ja herkästi vithuuntuva. Joskus 35 ikävuoden tienoilla muutuin huolettomaksi.
Luulen, että tuo on enemmänkin luonteeseen ja elämäntilanteeseen kuin ikään liittyvä asia.
Sama täällä.
Joku eteenpäin vievä energia laimenee, olen nyt 38v.
Mulla jo teinit lapset, pitkä suhde ja asunto maksettu, eli en stressaa niitä. Mutta paino nousee, jotenkin tanttamaisempi olo ja työt tympii.
Vaikka mikään ei ole huonosti. Veikkaan esivaihdevuosien oireilua.
Mua alkanut enemmän yrpimään nyt vasta 60+ turhanpäiväiset asiat siis.
Saman toisto lähinnä potuttaapi, eli kaipaisin haastetta, se auttaisi itellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan miettinyt menneitä, vaan odotan innolla tulevaa.
Joka ilta harmittaa mennä nukkumaan, kun niin paljon kivoja juttuja jäi tekemättä ja uusia asioita oppimatta.
En ymmärrä ihmisiä, jotka vellovat asioita, joita eivät voi enää millään tavalla muuttaa.
Ainoa mihin oikeasti voi vaikuttaa on tässä ja nyt, ja nähdä muutoksen jäljet tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan miettinyt menneitä, vaan odotan innolla tulevaa.
Joka ilta harmittaa mennä nukkumaan, kun niin paljon kivoja juttuja jäi tekemättä ja uusia asioita oppimatta.
En ymmärrä ihmisiä, jotka vellovat asioita, joita eivät voi enää millään tavalla muuttaa.
Ainoa mihin oikeasti voi vaikuttaa on tässä ja nyt, ja nähdä muutoksen jäljet tulevaisuudessa.
Voi lässytilää oikeasti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä.
Joku eteenpäin vievä energia laimenee, olen nyt 38v.
Mulla jo teinit lapset, pitkä suhde ja asunto maksettu, eli en stressaa niitä. Mutta paino nousee, jotenkin tanttamaisempi olo ja työt tympii.
Vaikka mikään ei ole huonosti. Veikkaan esivaihdevuosien oireilua.
Joo, todellakin. Ja mua siis todella harmittaa, että mulla ei ole enää energiaa niihin asioihin, mitä edelleen tykkäisin tehdä ja mitkä kakskymppisenä hoitui tuosta vaan. Siis ihan oikeasti haluaisin tehdä, mutta en vaan kertakaikkiaan jaksa.
Toki mulla on + 10 vuotta äitiyttä takana avioeron kera ja sen vero alkaa nyt näkyä. Tuntuu, että lapset imee musta kaiken energian edelleen (vaikka rakkaita ovat). Ja silti, suren todella paljon lasten kasvua. Että he ei ole enää pieniä enkä saa sitä enää koskaan kokea. En halua että he kasvaa. Samalla odotan et muuttavat pois, jotta saan vihdoin hengähtää, koska olen aivan loppu ihan liian usein. 😂 Ap
Monet ihmiset pakenee näitä tunnetiloja ryyppämällä, syömällä yli kulutuksen, shoppaillen (tuhlaillen) jne, seksillä, erilaisilla addiktioilla yms. Vain harvat ihmiset löytävät sen sisäisen rauhan. Miten se löytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testosteronin lasku, naisillakin. Elämän liekki himmenee. Jotkut alkavat väkisin riuhtoa, koska pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset pakenee näitä tunnetiloja ryyppämällä, syömällä yli kulutuksen, shoppaillen (tuhlaillen) jne, seksillä, erilaisilla addiktioilla yms. Vain harvat ihmiset löytävät sen sisäisen rauhan. Miten se löytyy?
Raamatustahan sen löytää mikä on elämän tarkoitus, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, jne.
Ennenhän tämä oli selvä asia, mutta näin kristinuskon jälkeisessä ajassa moni joutuu kaivamaan elämäänsä tarkoitusta maallisista ja katoavista asioista, kun ei paremmasta tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivukommenttina, että yli 35 v on 35+, eikä +35.
Samoin runsas 10 v on 10+, eikä +10.
Mulla toi v*tutus alkoi vasta 45+ . Alle nelikymppisenä olin liian kiireinen pikkulasten äitinä, että olisin kerennyt omia olojani funtsailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla toi v*tutus alkoi vasta 45+ . Alle nelikymppisenä olin liian kiireinen pikkulasten äitinä, että olisin kerennyt omia olojani funtsailemaan.
tekeekö ihmiset sen takia lapsia??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla toi v*tutus alkoi vasta 45+ . Alle nelikymppisenä olin liian kiireinen pikkulasten äitinä, että olisin kerennyt omia olojani funtsailemaan.
tekeekö ihmiset sen takia lapsia??
Useinkin.
Olen joutunut luopumaan kaikesta hyvästä kuten seurustelusta naisten kanssa koska ei kukaan halua tutustua minuun.
T: kiltti ja kunnollinen mies
No omalla kohdalla olin nuorempana paljon lyhyt pinnaisempi, eli nyt vanhemmiten on tullut lehmän hermot.
Nuorempana saattoi sietää esim. huonoa kohtelua tai epäasiallista käytöstä koska oli huono itsetunto eikä osannut sanoa vastaan, nykyään en todellakaan siedä mitään sellaista. Eli bullshit-toleranssi on nykyään nollissa.
+35v rupeaa tulemaan siihen ikään, että kroppa ja pää ei kestä samalla tavalla kuin nuorempana. Kun lähestyy 40v joka vkl perseet olalle ja rai rai, ei liikuntaa jne..Minulla pää kroppa sanoi sopimuksensa irti, joduin lopettamaan ja vaihtamaan terveellisempään elämäntyyliin.
Minäkin luulin, että ne on vain hupaisia hassuja satuja mitä vanhemmat ihmiset oli kertoneet kuinka ikä vaikuttaa mutta sain todeta sen omakohtaisesti, "nuoruus" loppuu joskus.
Alue: Aihe vapaa
On ihan normaalia. Kiihtyi minulla siihen 40-vuoteen. Samalla alkanut painonnousu ei helpottanut asiaa. Neljänkympin jälkeen pikkuhiljaa vaan hyväksyi vanhenemisen ja sen että nuoruuteen ei vaan palata.