Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten parannuit ahdistuneisuushäiriöstä?
08.04.2024 |
Ja kauanko sairastit? Itsestä alkaa vähitellen tuntua, että ei tämä mene ikinä ohi. Terapiat ja lääkkeet kokeiltu.
Kommentit (31)
En ole parantunut, mutta välillä on parempia päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
Vitsi meni jo.
Sain autismin ja ADHD diagnoosin. Enää ei ole paniikkihäiriötä saati ahdistusta. Ja vuosia juoksin terapiassa ennen kuin työterveys nappasi tästä kiinni, kiitos hänelle siitä. Tutustukaa aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En täysin parantunut, mutta saanut oireet hallintaan niin että ahdistus on jaksottaista
No ei oo mitään diagnoosia, mut aloitin haastavan duunin, joka laittaa asiat mittasuhteisiin. Ei oo aikaa tehdä enää itse kaikesta ongelmaa. Se kun on pakko selvitä rankoista duunipäivistä, kasvattaa aika paljon luottamusta itseensä 💪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneisuushöiriö on erittäin vakava juttu. Siihen voi kuolla, kun e enää kestä sitä ja tekee lopullisen ratkaisun. Ja ahdistunut jätetään useimmiten yksin ja sekin lisää vaaraa. En olisi uskonut ennen kuin itse sairastuin.
Mua on auttanut se, että lopetin kuuntelemasta aivojeni tuottamia ahdistuneita ajatuksia. Nyt vaan totean, että äh en jaksa näitä ajatuksia ja yritän keskittyä tähän hetkeen, joka on juuri nyt ihan hyvä. Olen elossa, mitään kamalaa ei juuri nyt tällä hetkellä tapahdu, olen terve, on kevät, olen kylläinen. Tähän tapaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole parantunut. Sain toimivan lääkityksen ja olen "normaali". Jotta parantuisin täytyisi käydä pitkä terapia ja siihen en jaksa lähteä. Näin on ok :)
Jossain kohtaa kyllästyis siihen et ahdistuisin mitä tapahtuu jos teen asian x. Ei vaan enää "jaksanut" ahdistua kaikesta ja sitten huomasin ettei mitään hätää ollutkaan vaikken vatvonut kaikkea mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irti pääästäminen ja näkeminen uusin silmin.
Keino tietoisuuden käsiksi pääseminen itsen ja ympäristön havaintoiihin.
Muutosprosessin alkuvaiheessa keskeistä on pysähtyminen ja tunnistaa nykyiset ajattelumallit, tunteeet ja tarpeet ja tiedostamisen kautta luopua vanhoista ajattelumalleista ja toimintatavoiista.
Läsnäoleminen on syvää tietoisuuutta nykyhetkessä, kykyä katsoa vallitsevien ennakko-oletusten taakse ja luoda avoimuuutta uudelle.
Kun vanhasta on luovuttu, luodaan uutta ymmärrystä ja antaudutaan uuden tulemiselle. Vanhasta irroittautuminen mahdollistaa uudet ajatukset ja uusien asioiden havaitseminen avaa mahdollisuuuksia tulevalle.
Ensin tuoreet uudet ajatusmallit hahmotellaan, sitten ne määritelllään ja lopulta kristallisoidaan, jolloin ne tulevat osaksi uutta rakennetta. Kyse on uusien toimintatapojen ja ajatusmallien realisoinnista, kiteytyksestä ja milllintamisesta, toiminnan konkreettisesta muuttamisesta.
Lopuksi uusi ymmärrys vakiiinnutetaan osaksi laajempaa kokonaisuutta.
Oletko onnistunut voittamaaan ahdistuksen jonkin asian yhteydessä?
Tärkeää on kiiinnittää huomiota kehittymiseen, jotta pienestäkin edistymisestä voiisi oloita. Tarvitaaan kärsivällisyyttä, tukea ja kokemuksia, jotka vahvistavat uskoamme onnistumiisesta.
Yrittämällä parhaaasi ja varmistamalla, että saat kasvuuusi tukea ja kannustusta myös itsesi ulkopuolelta, varmistat edistymisesi.
En ole parantunut mutta nyt on parempi vaihe taas vaihteeksi menossa. Pitää vain hyväksyä tämä ja se, että välillä voi taas ahdistaa. Olen yrittänyt tietoisesti muuttaa ajatteluani siihen, että minua nyt vaan hassusti ahdistaa kaikenlaiset asiat enemmän kuin muita ja se on okei. Ahdistus on vain tunne, jonka kyllä kestää. Olen kestänyt aina aiemminkin, vaikka en olisi uskonut. Toisaalta aina pelottaa milloin se tulee taas takaisin ja ahdistuksen hetkellä on todella vaikeaa ajatella järkevästi mutta silti pyrin siihen. Kamalaa tämä on mutta voi tämän kanssa oppia elämään ihan hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen luullut olevani vakavasti masentunut, vuosia. Ihan on diagnoosikin tästä, tai, olinhan mä ensin sitäkin. Sitten valkeni että enhän mä itseasiassa ole ainakaan enää masentunut, vaan äärimmäisen ahdistunut. Mä Haluaisin tehdä asioita, mutta en ahdistukseltani kykene vaan toivon että kuolisin yön aikana pois jotta tuska helpottaisi. Masentunut ei kaiketi löydä ajatustakaan mistään mikä tuottaisi iloa? Itse en ainakaan aikoinaan masentuneena löytänyt. Tää on huomattavasti tuskallisempaa kuin vakava masennus, ainakin minusta!
No, sitten valkeni että ei tätä niin vain parannetakaan. Ei tähän ole lääkkeitä. Niin mun lääkäri sanoo! Ja ihan on psykiatri! Mitä muut on syöneet lääkkeinä? Mulla tällä hetkellä Brintellix, joka määrätty masennukseen. Ei toimi.
Mä olen ihan pakokauhussa että tää on jo kroonistunut, vuosia on mennyt jo tässä jamassa.
Kolmen vuoden terapia käyty. Töissä käyn mut mihinkään muuhun en kykene.
Tsemppiä ja halauksia kaikille ahdistuneille. Tää on helvettiä.
Toivuin Reid Wilsonin avulla ja olen hänen avustaan ikuisesti kiitollinen:)
Taikasieniä ennalta valmistellussa rauhallisessa ja myönteisessä ympäristössä. Kyllä toimii!
Ongelma on se maapallolla, että tehdään ongelma siitä mikä ei ole ongelma (siis joku muu tekee). Elimistö reagoi normaalisti ahdistuksella paikkaan, asioihin tai ihmisiin, jotka eivät sovi. Tai kolkko ympäristö tai lääkkeen haittapuoli. Tai sellainen arkirytmi joka ei sovi, eli liian kiire. Kun alkaa tutkia mikä toimii ja sopii, voi paremmin, ehkä. Lepo vaikuttaa, ravinto, lämpötila, ionit, ilmanpaine, ilmankosteus, onko joku jolle soittaa, positiiviset ajatukset jne. Alkoholia kannattaa välttää ja liikaa kofeiinia. Miettiä myös keinovalot, lisäaineet ja laitteiden käytöt mitä kuulee, katsoo. Minuakin ahdistaa vattumainen hammaslääkäri ja se koko reissu, luulen että se on normaalia. Jos tietäisi varmaksi että täti on asiallinen, ahdistus vähenee.
En ole parantunut. Olen käynyt terapian ja se auttoi. Olen nyt arjessa täysin toimintakykyinen normaalissa mittasuhteessa. Kuitenkin saan ahdistuskohtauksia säännöllisesti ja nyt lähiaikoina eniten on tullut pieniä fyysisiä paniikkikohtauksia ja kuolemanpelkoa. Syytä näille ja niiden aktivoitumiselle en tiedä. Odotan että imetys loppuu, jotta uskallan taas syödä tarvittaessa rauhoittavia lääkkeitä, sillä nykytilanne syö elämänlaatua todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Sain autismin ja ADHD diagnoosin. Enää ei ole paniikkihäiriötä saati ahdistusta. Ja vuosia juoksin terapiassa ennen kuin työterveys nappasi tästä kiinni, kiitos hänelle siitä. Tutustukaa aiheeseen.
Siis miten nuo diagnoosin saamiset muka paransivat sinut? Saitko jotain adhd-lääkettä vai mitä ihmettä?
Alue: Aihe vapaa
En mitenkään. Hyväksyin asian ja hengissä ollaan.