Lue keskustelun säännöt.
60 vuotias, jätä vanhempasi hoitamatta, yhteiskunta hoitaa
08.04.2024 |
Mitäs jos vaan jätätte ne hoitamatta?
Käykää kerran kuussa ns kahvilla.
Kerrotte: lapset ja työ , raaskasta, nyyh.
Näin säilytätte oikeuden perintöön.
Jos perittävää ei ole
Käytte kahvilla jouluna ja joku muu pyhä
Helppoa!
Kommentit (48)
Näitä lukiessa tuntuu entistä onnekkaammalta ettei lapsia ole siunaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus ei toimi tai en osaa. Kirjoittaja nro 32 kyseli, mitä minä, nro 25 ajattelen saavani siitä, että annan anteeksi.
En ole enää ajatellut vuosiin tuolla tavalla tästä, että mitä minä saan. En tiedä mitään, mitä saan, jos jaksan äitiäni vanhuksena auttaa, ellei sitä lasketa, että sain syntyä ja elää.
Eihän anteeksi anneta siksi, että saa jotakin. Eikä anteeksintoa voi pakottaa tai etsiä itsestä, ei sitä voi edellyttää.
Enhän minäkään ole aina todellakaan ollut antamassa anteeksi. Vuosikymmenet ovat kypsytelleet minua. Myös oma äitiys.
En saa palkakseni ainakaan äidinrakkautta, se on aivan varma. Mitenpä se yhtäkkiä syntyisi. Äitini ei kykene sellaiseen. On kuin häneltä puuttuisi jokin perustavanlaatuinen ihmisyyden ydinpalikka aivoista tältä osin.
Hän ei osaa olla hauras, ei tarvitseva, ei heikko eikä inhimillinen. Hänessä ei ole syntynyt rakkautta edes omia lapsenlapsiaan kohtaan.
En edes tiedä, osaisiko hän edes ottaa apua keneltäkään vastaan. Hyvinkin voisi tappaakin itsensä mieluummin kuin olla kenenkään autettavana.
Ei meillä ole erityisest sukua, joka palkitsisi mitenkään. Muutama tyyppi, kullakin omat murheensa ja äitini elänee heitä kauemmin kun on terve kuin pukki.
Enkä minä usko taivaaseen tai helvettiin. Kyllä kai nämä ovat tarjolla ihmisille jo tällä puolen. Ei ole siis mitään järjellistä syytä. En vain halua kostaa.
Voisinhan minä auttaa - jossain järjellisessä määrin - pyyteettömästi myös sellaisia vanhuksia, jotka eivät ole mitään sukua. Olemmehan me kuitenkin ihmisiä.
Ehkä se on vain se että tunnistan ylisukupolvisen kivun ja trauman enkä halua antaa vihalle viimeistä sanaa. En halua itse olla sellainen ihminen, joka kostaa.
Kiitos hyvästä kysymyksestä, 32. En pysty aukottomasti kuvaamaan tätä kokonaisuutta enkä auttamaan ketään tälle tielle. En tiedä onko se tarpeenkaan.
Väkivalta lapsia ja nuoria kohtaan on niin hirveää että en halua olla minkäänlainen helppoheikki. Minulle on vain käynyt niin, että ehkä eniten minä säälin äitiäni. Yhtään en vihaa, vieläkin vähän kyllä pelkään.
En olisi ikinä luottanut yhteiskuntaan. Onneksi vanhemmat hoidettu jo paljon nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei mitään hoida. Kyllä se on tälläkin hetkellä omaisten vastuulla.
En ole p.illulle mitään velkaa????
Pillusta olen tullut..nyt pillu saa kusta vaippaan...
Ap
Olet velkaa hänelle ihan koko elämäsi. Tajuat sen vasta kun on liian myöhäistä. Karman laki on oikeasti aika julma.
Tässähän se karman laki toteutuu. Jos apn äiti on ollut laiminlyövä, niin nyt saa kokea tekojensa seuraukset.
Tupuliini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja vanhemmat 70 ja 78. En ole väleissä heihin niin yhteiskunta saa heidät hoitaa. Siihen asti selviytykööt keskenään kotona.
Minä olen 78 v, mieheni on kuollut. Onneksi minulla on ihanat lapset. Tytär soittaa joka päivä ja poika piipahtaa kerran viikossa, kun asuu lähellä. Olen suht hyväkuntoinen, joten hoidan huushollini itse, isohko talo. Poikaa pyydän joskus tuomaan saunapuita ja sitten hän ulkoiluttaa koiraani, enpä paljon muuta ole pyytänytkään. Tarkoitukseni on olla kotona niin kauan kuin pää ja jalat toimivat, sitten hoitajia kotiin ja lopulta ehkä hoitokotiin, riippuu tilanteesta. Lapsilleni en aio olla mikään kiviriippa, enkä odota heidän hoitojaan, koska molemmat ovat töissä. Säälin niitä vanhuksia, joiden lapset eivät välitä muusta kuin perinnöistä.
Niin, sinulla on ihanat lapset. Oma äitini ei sano noin, hänen mielestään muilla on paremmat lapset mitä hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitähän voi hoitaa omia vanhempiaan saman verran, kuin he aikoinaan hoitivat lapsiaan. Ehkä puoli vuotta, oli monen vanhemman saldo lastenhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa tuntuu entistä onnekkaammalta ettei lapsia ole siunaantunut.
Koska olisit kasvattanut heistä tällaisia? Kohdellut heitä kaltoin?
Mun vanhemmat ovat kuolleet jo 15 -20 vuotta sitten. Ruuhkavuodet menneet. Eläkkeelle pääsyä odottelen.