Elämä ilman rahaa
Hyvin on onnistunut elämä pitkään alle tonnilla kuussa, ilman mitään yhteiskunnan tukia. Olen ollut ylpeä asiasta.
Mutta nyt kun on sattunut useampia vastoinkäymisiä peräkkäin, itselle ja läheisille, alkaa tulla myös mielenterveyshuoliakin. Kyllä joku maksullinenkin asia piristäisi, vaikka kampaaja, hieroja, vierailu ystävän luo toiselle puolen Suomea, ulkona syöminen... Kovin olen ollut sitä mieltä, että luonto, kävely,kirjasto, käsityöt riittävät.
Jäin lapsuudenperheestäni yksin, kun viimeinen ja läheisin sisaruksistani kuoli. Olen vain hautautunut neljän seinän sisälle. Oma rintapattini jäi vain seurattavaksi.
Nyt näin mainoksen Irlantilaisesta tanssishowsta. Yhtäkkiä se tuntui juuri sellaiselta elämäniloiselta asalta, jonka haluaisin lapsineni nähdä. Tätä tarvitsisin, kaksi tuntia vain uppoutumista siihen..
240 euroa. Maan pinnalle. Tällaista on kun ei ole rahaa.
Kommentit (12)
Minä olen käynyt töissä yli 20 vuotta, eikä minulla olisi laittaa 240 euroa mihinkään huvitukseen. Enkä voi lähteä ystäväni luo toiselle puolelle Suomea kuin suunnitellen ja säästäen sitä pitkään etukäteen. Esim. kampaajalla en käy, koska sellaiseen ei ole rahaa. Joten ihan sama jama on meillä työssäkäyvilläkin, kaikki rahat menevät pakollisiin laskuihin.
Mistä johtuu, että olet saanut pitkään alle tonnin kuussa? Mikä estää vaikuttamasta saadakseen lisää?
Alle tonni = ilman rahaa?
Toimeentulotuella olevat elää koko ajan "ilman rahaa". Noin 500 eurolla.
No, eihän sillä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käynyt töissä yli 20 vuotta, eikä minulla olisi laittaa 240 euroa mihinkään huvitukseen. Enkä voi lähteä ystäväni luo toiselle puolelle Suomea kuin suunnitellen ja säästäen sitä pitkään etukäteen. Esim. kampaajalla en käy, koska sellaiseen ei ole rahaa. Joten ihan sama jama on meillä työssäkäyvilläkin, kaikki rahat menevät pakollisiin laskuihin.
Minä olen käynyt töissä 13- vuotiaasta lähtien, koulun ja opiskelujen ohella alkuun. Nyt käyn vähemmän, koska voimavarani eivät ole riittäneet siihen. En saa mitään yhteiskunnan tukia, oma päätös.
Vierailija kirjoitti:
Alle tonni = ilman rahaa?
Toimeentulotuella olevat elää koko ajan "ilman rahaa". Noin 500 eurolla.
No, eihän sillä pärjää.
Saako myös asumistukea tämän lisäksi? Minä en käytä tukia. T.Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen mitä haluat tehdä pitää olla noin kallis juttu? Voithan mennä vaikka elokuviin, teatteriin tms joka on halvempi juttu.
Tämä oli nyt ainoa mikä on kuukausiin herättänyt kiinnostusta. Elokuvista en ole koskaan välittänyt( 60e) enkä myöskään teatterista ( 120e). Musiikki ja tanssi ovat minulle iloa tuottavia.
Ja kyllä, käyn ilmaisjutuissa. Tarkoitus oli nyt vain kertoa, että vaikka kuinka pienellä tulee ( luulee tulevansa) toimeen, niin joskus olisi kiva että olisi rahaa. Tätä eivät ehkä ymmärrä ne, joiden kk-palkka on tuhansia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen mitä haluat tehdä pitää olla noin kallis juttu? Voithan mennä vaikka elokuviin, teatteriin tms joka on halvempi juttu.
Tämä oli nyt ainoa mikä on kuukausiin herättänyt kiinnostusta. Elokuvista en ole koskaan välittänyt( 60e) enkä myöskään teatterista ( 120e). Musiikki ja tanssi ovat minulle iloa tuottavia.
Ja kyllä, käyn ilmaisjutuissa. Tarkoitus oli nyt vain kertoa, että vaikka kuinka pienellä tulee ( luulee tulevansa) toimeen, niin joskus olisi kiva että olisi rahaa. Tätä eivät ehkä ymmärrä ne, joiden kk-palkka on tuhansia.
Tampere talossa on halvemmalla. Meillä on koko perheen nettotulot n 2100€/kk eikä saada tukia. Kyllä sitä pärjää, mutta pitää monesti valita halvempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käynyt töissä yli 20 vuotta, eikä minulla olisi laittaa 240 euroa mihinkään huvitukseen. Enkä voi lähteä ystäväni luo toiselle puolelle Suomea kuin suunnitellen ja säästäen sitä pitkään etukäteen. Esim. kampaajalla en käy, koska sellaiseen ei ole rahaa. Joten ihan sama jama on meillä työssäkäyvilläkin, kaikki rahat menevät pakollisiin laskuihin.
Minä olen käynyt töissä 13- vuotiaasta lähtien, koulun ja opiskelujen ohella alkuun. Nyt käyn vähemmän, koska voimavarani eivät ole riittäneet siihen. En saa mitään yhteiskunnan tukia, oma päätös.
No millä elät sitte? sanohan että sielllä on se puoliso maksamassa iphonet ja vuittonit sulle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käynyt töissä yli 20 vuotta, eikä minulla olisi laittaa 240 euroa mihinkään huvitukseen. Enkä voi lähteä ystäväni luo toiselle puolelle Suomea kuin suunnitellen ja säästäen sitä pitkään etukäteen. Esim. kampaajalla en käy, koska sellaiseen ei ole rahaa. Joten ihan sama jama on meillä työssäkäyvilläkin, kaikki rahat menevät pakollisiin laskuihin.
Minä olen käynyt töissä 13- vuotiaasta lähtien, koulun ja opiskelujen ohella alkuun. Nyt käyn vähemmän, koska voimavarani eivät ole riittäneet siihen. En saa mitään yhteiskunnan tukia, oma päätös.
No millä elät sitte? sanohan että sielllä on se puoliso maksamassa iphonet ja vuittonit sulle...
Yksin elän , ei ole puolisoa. Eikä merkkitavaraa. Ikää 59v. Ja elän vähäisillä töilläni tosiaan, hiukan alle 1000e/kk. Itse olen valinnut tämän elämäntavan. Vaan nyt tuli tosiaan mieleen, että enemmänkin rahaa voisi olla. Sanoo ap ja lähtee ulos hakemaan oksia, joista tekee hautavihon sisaruksensa hautajaisiin.
Aika vähällä ihminen tulee toimeen. Aikansa. Opiskelu 90-luvun lamassa oli köyhää. Ruokaa oli, mutta vaatteita en raaskinut ostaa ja ajattelin, että sitten, kun pääsen töihin.
Vaan kun en päässyt vaan olin työtön. Elämä oli jotenkin näköalatonta. Perustarpeet hoituivat, jos ei muuten niin leipäjonosta ja UFF:sta. Jos halusi juopotella, tehtiin kotiviiniä, ravintoloista oli turha haaveillakaan. Sen kauempana kodista en käynyt, mihin en pyörällä päässyt. Onneksi mikään kodinkone ei hajonnut, vaikka niitäkin olisi kierrätyskeskuksesta saanut.
Eli aika vähällä sitä ihminen toimeen tuli, mutta olihan se ankeaa. Puhumattakaan jos se olisi venynyt vuosien mittaiseksi.
Miksi sen mitä haluat tehdä pitää olla noin kallis juttu? Voithan mennä vaikka elokuviin, teatteriin tms joka on halvempi juttu.