Miten jotkut elävät yhä lapsuudessa? Miettivät jopa koulun laulukokeita

Itse muistan kaikkien syntymäpäivät, sekä omista lapsuus-ja nuoruusmuistoistani muistan tarkasti mitkä vaatteet mulla on ollut päällä ym. Mutta esim en muista elokuvia joita olen nähnyt elleivät ole poikkeuksellisen hyviä tai en muista tippaakaan historiaa enkä millään opi maantietoa. 

Mulla on numeromuisti. Muistan historian vuosiluvut ja lapsuudenkaverien lankapuhelinnumerot, mutta en muista niiden kaverien nimiä tai kasvoja. En muista myöskään juuri mitään tapahtumia koulusta.

Muistan koulun laulukokeita luokan edessä pahana siinä mielessä että ne aiheuttivat minulle jonkinasteisen esiintymiskammon, josta olen päässyt eroon vasta vanhemmalla iällä. Kumpi on ihmiselle tärkeämpää laulaminen vai puhuminen? Ainakin minulle puhuminen, myös yleisön edessä. Koulun olisi hyvä valmistaa ihmisiä elämään

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen joskus miettinyt. Minä en edes muista kuin ihan muutaman luokkakaverin nimen, jotkut muistaa kaikki. Mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä esim käsityötunnilla on tehty jne. Ei kiinnosta muistella menneitä, elän mieluummin tässä hetkessä.

Ethän voi muistella jos et muista? Mikset muista??

Muistihäiriöiset ihmettelee toisten muistoja :D

On täysin normaalia muistaa elämästä asioita ja varsinkin taas nykyisin verrataan elämää omaan lapsuuteen sillä tämä nykyaika on mennyt kummalliseksi kaikin tavoin eikä nykyisin ole niin onnellista kuin meidän aikuisten nuoruudessa. Vertailu on hyväksi myös muutostarpeiden suhteen. Jos halutaan tehdä muutoksia parempaan, on hyvä pohtia ja ajatella asioita järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan koulun laulukokeita luokan edessä pahana siinä mielessä että ne aiheuttivat minulle jonkinasteisen esiintymiskammon, josta olen päässyt eroon vasta vanhemmalla iällä. Kumpi on ihmiselle tärkeämpää laulaminen vai puhuminen? Ainakin minulle puhuminen, myös yleisön edessä. Koulun olisi hyvä valmistaa ihmisiä elämään

Monet muistelevat myös omia kokemuksia jolloin saadaan tietoa omasta elämästä mutta myös elämän vaikutuksesta ihmisiin. Suosittelen kuuntelemaan muidenkin hyviä havaintoja elämästä. Näin oppii paljon enemmän ja viisastuu ihan huomaamattaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen joskus miettinyt. Minä en edes muista kuin ihan muutaman luokkakaverin nimen, jotkut muistaa kaikki. Mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä esim käsityötunnilla on tehty jne. Ei kiinnosta muistella menneitä, elän mieluummin tässä hetkessä.

Ethän voi muistella jos et muista? Mikset muista??

Kaikkea ei tarvitse edes muistaa. Ihmiset elämineen ovat erilaisia. Hyvä kysymys kuitenkin. Mihinkään tällaiseen ei ole kuitenkaan vain yhtä oikeaa vastausta. Sivu.

Monelle on jäänyt koulun laulukokeista sellaiset traumat, että ne muistaa lopun ikäänsä. Kuinka sen voisi unohtaa, kun tulee opettajan nolaamaksi koko luokan edessä ja sen jälkeen muut kiusaa laulutaidottomuudesta ties kuinka kauan?

Vierailija kirjoitti:

Muistihäiriöiset ihmettelee toisten muistoja :D

Kuule aika älykästä ihmetellä maailmaa. Kannattaa ymmärtää mikä voimavara on olla kiinnostunut muistakin kuin itsestänsä. Näissäkin asioissa on oikeasti paljon tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Monelle on jäänyt koulun laulukokeista sellaiset traumat, että ne muistaa lopun ikäänsä. Kuinka sen voisi unohtaa, kun tulee opettajan nolaamaksi koko luokan edessä ja sen jälkeen muut kiusaa laulutaidottomuudesta ties kuinka kauan?

Jos muistaa elävästi tietynlaisia hetkiä elämästä, niillä on tarkoitus joka elää.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on geeniensä ja historiansa summa. Ihmiset muistavat eri asioita historiastaan eri tavoin. Minäkin muistan, miten nöyryyttävää oli laulaa luokan edessa alaluokilla, muiden naureskellessa ja saada siitä kuutonen. Etenkin kun sitä ei oltu mitenkään opetettu tosin kuin muita koulussa arvosteltavia taitoja.

Sait sentään kuutosen eli läpi meni. Yksi tuttuni joutui lapsena kokemaan, kun opettaja sanoi kaikkien kuullen että saat laulusta vitosen jos et edes yritä laulaa lainkaan.

Te kouluaikoja muistelevat, tiedättehän että ne muistot elää koko ajan, jos nyt muistelet sitä mitä teit eilen, muistat sen todennäköisesti jo väärin. 

Kaikki historioitsijat ja rikostutkijat tunnistavat ilmiön. Jollet kirjoittanut tapahtumia ylös yksityiskohtaisesti heti niiden tapahduttua vaan luotat muistiisi niin muistat asiat sitä vääristyneemmin mitä kauemmin aikaa on kulunut.

Vierailija kirjoitti:

Monelle on jäänyt koulun laulukokeista sellaiset traumat, että ne muistaa lopun ikäänsä. Kuinka sen voisi unohtaa, kun tulee opettajan nolaamaksi koko luokan edessä ja sen jälkeen muut kiusaa laulutaidottomuudesta ties kuinka kauan?

Minkä biisin lauloit?

Vierailija kirjoitti:

Muistan koulun laulukokeita luokan edessä pahana siinä mielessä että ne aiheuttivat minulle jonkinasteisen esiintymiskammon, josta olen päässyt eroon vasta vanhemmalla iällä. Kumpi on ihmiselle tärkeämpää laulaminen vai puhuminen? Ainakin minulle puhuminen, myös yleisön edessä. Koulun olisi hyvä valmistaa ihmisiä elämään

Kumpi on tärkeämpää, lukeminen vai laskeminen? Lukeminen tietysti, joten miksei koulussa laiteta kaikkia paukkuja lukemiseen vaan laskemistakin opetellaan?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ihmisiä, joilla ei ole lapsuusmuistoja. Elämä tuntuu rikkaammalta, kun voi ajatuksissaan liikkua eri aikakausien välillä. 

No on minulla lapsuudenmuistoja, mutta muistan oikeasti todella vähän kokonaisista vuosista. Lähinnä ne ihmeellisimmät ja ikävimmät tapahtumat. Luokkakaverien nimiä on turha tentata, en muista suurinta osaa. En muista koulusta kuin yksittäisien tuntien asioita ja niitäkin vain sen takia, että tapahtui jotain erikoista.

Hauskaahan se on muistella, verrata nykymenoon, kertoilla lapsenlapsille kouluelämää 50 luvulla, ja vielä omien vanhempienkin koulumuistojakin 20 luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle on jäänyt koulun laulukokeista sellaiset traumat, että ne muistaa lopun ikäänsä. Kuinka sen voisi unohtaa, kun tulee opettajan nolaamaksi koko luokan edessä ja sen jälkeen muut kiusaa laulutaidottomuudesta ties kuinka kauan?

Minkä biisin lauloit?

Oli hepokatti maantiellä poikittain.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut päivystää vauva palstaa aamusta iltaan.  Edellisen kerran kävin pääsiäisenä ja nyt tulin vilkaisemaan.  Samaa jankkaamista, mikään ei ole muuttunut.  Ketä, miksi kaikki, ei kukaan....

Hmmm. Ihmetyttää moinen toiminta, että sinua ei asia kiinnosta, mutta silti käyt narisemassa toisten toiminnasta- sen ainoan kerran, kun käyt? Pelle.

🙄🙄🤨🙄 

Outoa toimintaa.

Ei se mitään menneessä elämistä ole, jos muistelee vanhoja tapahtuneita asioita. Eri asia tietenkin jos katkeroituneena pyörii joka päivä huonoissa ahdistavissa muistoissaan niin että se vaikuttaa nykypäiväänkin.

Itselle merkittävät asiat usein muistaa. Itse tykkään joskus jopa muistoissa vaellella lapsuuden ja nuoruuden kaduilla ja vanhoissa liikkeissä, muistan ne tosi tarkasti millaista silloin oli, lisäksi miltä esim. musiikkiliikkeessä tuoksui jne.