Kun kadut sulavat, niin minä alan aina haaveilla siitä, että osaisin ja pystyisin lenkkeillä juosten.

Nyt on juuri se aika, kun sidukkavalaat puuskuttavat tuolla pari viikkoa itseään rantakuntoon ja sitten toteavat, että eihän tästä taaskaan mitään tule ja palaavat sipsipussin ääreen.

Lataa joku couch to 5k tai vastaava ohjelma? 

Puoli voittoa on jo se että tuollaisesta tulee hyvä fiilis! Kunto kasvaa nopeasti, ja tärkeintä on se hyvä fiilis siitä että tuli lähdettyä. 

Minäkin katson kateellisena juoksijoita, kyllä olen itsekin juossut vielä viisi vuotta sitten, nyt on lonkat jo niin hajalla ettei enää. Olisi ihana juosta tuolla kevyin askelin 

Minulla ei ole mikään paikka hajalla mutta yksinkertaisesti en vain jaksa juosta vaan alkaa sattumaan keuhkoihin ja jalat painavat.

ap

Ne joilla se näyttää helpolta ja vaivattomalta kovakin vauhti saattavat juosta hyvinkin paljon jopa 100km+ viikossa, se taas vaatii paljon uhrauksia monista muista asioista,onko sitten sen arvoista.

Ymmärrän, juokseminen on mukavaa. Olen niin iloinen että mun jalat kestää. Mutta aloita peruskestävyyden rakentaminen pikkuhiljaa hölkäten ja välillä kävellen.

Varokaas hölkkäilijät liukumiinoja,kivasti luistaa jalka kun sellaiseen astuu koko painollaan.

osaisin ja pystyisin lenkkeillä juosten

Liikaa sijamuotoja.

Ei kai se yllätys ole että kunto kohenee liikkumalla.

Aloitin joskus lenkkeilyn. kykenin juoksemaan 10km mutta se ei tullut kevyesti. Salaisuus oli siinä että tuli juosta max 130 sykkeellä ja aloittaa pikku hiljaa eli lyhyitä matkoja 3 kertaa viikossa.

Juokse aluksi matkaa älä aikaa. Eli vaikka 1km alkuun ja hitaasti.

Ei se kerralla onnistu. Kävellen ulkoilu on myös ihanaa ja silloin voi ottaa juoksupätkiä, joita ajan saatossa voi lisätä ja pitentää. Sitten joku kerta juoksentelet pitkään

Vierailija kirjoitti:

Puoli voittoa on jo se että tuollaisesta tulee hyvä fiilis! Kunto kasvaa nopeasti, ja tärkeintä on se hyvä fiilis siitä että tuli lähdettyä. 

Se tunne lenkin jälkeen on uskomaton. On kuin olisi pilven päällä. Jotain hormoonia välittyy ja kaikki tuntuu ympärillä jotenkin pehmoselle.

Aloita varovasti, juokse ja kävele vuoronperään. Kunto kasvaa, jaksat aina paremmin juoksuosuudet. Tsemppiä! Haaste: kerro täällä kuukauden kuluttua miten on sujunut!

Mä en ymmärrä miten juoksussa hengitetään. Mulla on kyllä astmakin mutta en osaa mitenkään hengitystekniikkaa jos vaikka muutaman askelenkin juoksen esim. lamppuvälin. Tukehdun siihen.

Aloitat juoksrmalla liian kovaa ja liian pitkään. Salaisuus on se, että se aloitetaan vähitellen. Kävellään, sitten juostaan ihan kävelyvauhtia ja heti kun alkaa väsyttää, vaihdetaan kävelyyn. Tätä kun teet usean kerran viikossa, kunto nousee väkisinkin. Juoksuosuudet pitenevät ja välillä voi juosta niin kovaa kuin jaksaa ja lopulta pystyt tekemään koko lenkin juosten. Näin mä onnistuin nelikymppisenä kun aloitin nollasta ja puolen vuoden päästä hölkkäsin kympin lenkin kevyesti - en olisi ikinä uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin joskus lenkkeilyn. kykenin juoksemaan 10km mutta se ei tullut kevyesti. Salaisuus oli siinä että tuli juosta max 130 sykkeellä ja aloittaa pikku hiljaa eli lyhyitä matkoja 3 kertaa viikossa.

 

Juokse aluksi matkaa älä aikaa. Eli vaikka 1km alkuun ja hitaasti.

Alapeukuttaja voi myös perustella missä on erimieltä.

Tosiaan kyllä se kunto nousee hitaasti. Itse virittelen taas talven jälkeen, tuntuu kivalta kun jaksaa yhä enemmän katulamppujen välejä, en mittaile matkaa sen kummemmin. Aina kun tekee mieli juosta pätkä, juoksen siitä vielä vähän pidemmälle, "tuohon seuraavaan pylvääseen saakka". Toivon että juoksemisesta tulisi karkkien korvaaja.

Kannattaa aloittaa niin että esim 1min hölkkää 2min kävelyä,kunto kohoaa sillälailla nopeasti ja pian huomaa että jaksaa mennä kokoajan pitempiä aikoja juosten.

Aloita juoksemalla/hölkkäämällä intervalleja eli esim 100m juoksua - 200 m kävelyä. Ei heti ensi alkuun kilometri tavoitteita.