Onko kukaan teistä luonut itselleen uutta persoonaa?
Miten on onnistunut?
Minusta tuntuu, että elämälläni ei ole sellaista ns. punaista lankaa ja olen persoonana liian häilyvä, mutta myös pinttynyt joihinkin vanhoihin ärsyttäviin tapohin. Se harmittaa ja tekee elämästäni tympeää. Haluaisin päättää itselleni uuden haluamani persoonan.
Kommentit (25)
Tarkoitatko onko kukaan ottanut itseään niskasta ja tehnyt elämäntaparemontin? Siitä vaan.
Huijausta kuvitella, että uusi persoona sitten hoitaisi asiat. Itse joudut se persoona olemaan, jotta teet asioita.
Mielenkiintoinen aihe mutta valitettavan vähän kommentteja.
Yritin joskus kuunnella kirjaa "Luo itsesi uudelleen, Tommy Hellsten" mutta oli niin hurjan pitkäveteistä ja korkealentoista jaaritusta etten jaksanut keskittyä. Kokeile josko siitä olisi apua tai edes jotain ideoita.
Miksi, kun tässä yhdessäkin on kestämistä ja siitäkin pitäisi päästä eroon.
En tiedä miten hyvin tuo onnistuu, koska olemme kuitenkin jonkinlaisia geneettisesti ja oman elämänhistorian muovaamia. Ne asiat ovat osa meitä.
Mutta - uskon että itseään pystyy jollain tapaa muuttamaan harjoittelemalla pitkään ja hartaasti. Siihen olisi ehkä hyvä etsiä joku ammattituki, jottei mene pieleen ja jotta saavuttaa haluamansa.
Liian suurta persoonamuutosta ei kannata yrittää, saattaa uuvuttaa ja sotkea psyykkeen kun yrittää kokoajan olla jotain muutakuin mitä oikeasti on. Jatkuva näytteleminen käy voimille.
En, mutta mä oon löytäny sen ihmisen kuka mä oikeasti olen. Mä loin itselleni valheellista persoonaa koko mun elämän ennen sitä.
No tavallaan kyllä. Olin lapsena ensin melko huono koulussa ja sitten kun me muutettiin ja vaihdoin koulua, niin päätin vaan että haluan kuulua niihin hyviin. Eli en varsinaisesti vaihtanut omaa persoonaa, mutta jotenkin tajusin "pärstäkertoimen" merkityksen, että miten muut näkee minut. Ajattelin, että kun käyttäytyy niin kuin hyvät, niin kyllä se opettajakin alkaa uskomaan, että olen oikeasti hyvä. Ja niin kävi. Sitten aloin saada parempia numeroita, ja lopun kouluajan ja yläasteen olin parhaitten joukossa ja jatkoin lukioon.
En tietoisesti, mutta elämänkokemuksen ja vaatimusten myötä persoonani on muokkaantunut. Niin kai se menee suurimmalla osalla ihmisistä. Jostain luonteenpiirteestä olen pyrkinyt pääsemään pois vaihtelevalla menestyksellä mutta kyllä se sieltä nostaa päätään heti jos ote herpaantuu.
No millainen se uusi persoona sitten olisi?
Olen tietoisesti tehnyt muutoksia. Esimerkiksi altistan itseäni esiintymiselle ja sosiaalisuudelle ja kieltäydyn ottamasta ujon roolia. En koskaan sano pahoja asioita itsestäni tai ulkonäöstäni, tai asioita jotka olisi huono ennustus jos ne tapahtuisi. Ajattelen väkisin hyviä puolia ja mietin, miten voisin mistäkin tilanteesta hyötyä edes jollain tavalla.
Olen myös muuttanut ympäristöäni sitä varten, että pääsisin eroon vanhasta minästä. Se todella auttoi päästä pois entisestä kaupungista, koska omat ja muiden ennakkoluulot ei enää vaikuta. Persoonaa ei voi ehkä kokonaan muuttaa, mutta siihen voi vaikuttaa kieltäytymällä epämieluisista rooleista ja vahvistamalla niitä asioita, joista pitää. Tästä on todisteena esim ihmiset jotka muuttavat toiseen maahan ja löytävät uudessa kulttuurissa ja kielessä toisenlaisen minän itsestään.
Kyllä olen ja siinä sivussa sitten luultiin hulluksi, varaudu.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten hyvin tuo onnistuu, koska olemme kuitenkin jonkinlaisia geneettisesti ja oman elämänhistorian muovaamia. Ne asiat ovat osa meitä.
Mutta - uskon että itseään pystyy jollain tapaa muuttamaan harjoittelemalla pitkään ja hartaasti. Siihen olisi ehkä hyvä etsiä joku ammattituki, jottei mene pieleen ja jotta saavuttaa haluamansa.
Liian suurta persoonamuutosta ei kannata yrittää, saattaa uuvuttaa ja sotkea psyykkeen kun yrittää kokoajan olla jotain muutakuin mitä oikeasti on. Jatkuva näytteleminen käy voimille.
Totta kai Alter Egon pystyy tekemään ja sen avulla pysyviäkin muutoksia. Ongelma monissa ryhtiliikkeissä on se, että itsekkään ei usko niihin. Yritetään mm. vähentää tupakan polttoa, liikkua enemmän jne., mutta ei ne useimmiten toimi kuin pari viikkoa jos sitäkään. Sen sijaan "uusi minä", joka ei polta ja käy. joka päivä kävelylenkillä saa muutoksen aikaan.
Ei se helppoa ole, mutta ihan tehtävissä.
YouTube on täynnä videoita aiheesta. Osa hyviä, osa huonoja
En usko, että koko persoonaansa voi muuttaa nopeasti. Ihmiset tosin voivat muuttua hyvinkin erilaiseksi eläessään lapsuudesta vanhuuteen, äkillinen muutos vaatii usein alleen jo jonkin trauman.
Jos itsessä on jotain ominaisuuksia, mistä ei oikein pidä tai niiden kanssa tuntuu olevan vaikea elää.. Esim. Itselle vaikeat sosiaaliset tilanteet ja siitä johtuva lievä ahdistus voi laueta harjoittelemalla sosiaalisia taitoja, mitkä helpottavat arkea.
Tämä on aika laaja aihe, mitä voi ja toisaalta myös kannattaa itsessään kehittää, mutta pääosin lähtisin siitä, että itsensä hyväksyminen ja itsestään pitäminen auttaa paljon monessa yhteydessä.
Kyllä vain! Sopeutuvan, vaarattoman, mukautuvan. Sellaisen seinäruusun.
Hetkittäin omakin persoona pääsee pilkahtelemaan muiden seurassa, mutta tarvittaessa kynnysmatto on apunani tiukoissa tilanteissa.
Kiitos nöösi sivupersoonani avustasi kaikkina näinä vuosina!
Vierailija kirjoitti:
En usko, että koko persoonaansa voi muuttaa nopeasti. Ihmiset tosin voivat muuttua hyvinkin erilaiseksi eläessään lapsuudesta vanhuuteen, äkillinen muutos vaatii usein alleen jo jonkin trauman.
Ei välttämättä. Systemaattinen toiminta riittää ja ajan kuluessa opetellusta toimintamallista tulee osa persoonaa.
Siis vauvapalstapersoona, tietenkin
Mene värianalyysiin saat uuden persoonan