Onko kukaan teistä luonut itselleen uutta persoonaa?
Miten on onnistunut?
Minusta tuntuu, että elämälläni ei ole sellaista ns. punaista lankaa ja olen persoonana liian häilyvä, mutta myös pinttynyt joihinkin vanhoihin ärsyttäviin tapohin. Se harmittaa ja tekee elämästäni tympeää. Haluaisin päättää itselleni uuden haluamani persoonan.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan kyllä. Olin lapsena ensin melko huono koulussa ja sitten kun me muutettiin ja vaihdoin koulua, niin päätin vaan että haluan kuulua niihin hyviin. Eli en varsinaisesti vaihtanut omaa persoonaa, mutta jotenkin tajusin "pärstäkertoimen" merkityksen, että miten muut näkee minut. Ajattelin, että kun käyttäytyy niin kuin hyvät, niin kyllä se opettajakin alkaa uskomaan, että olen oikeasti hyvä. Ja niin kävi. Sitten aloin saada parempia numeroita, ja lopun kouluajan ja yläasteen olin parhaitten joukossa ja jatkoin lukioon.
Mulla vähän toisinpäin. Olin nuorena ja jo lapsena aika vahvasti intellektuellisesti suuntautunut ja älykkyys ja oppineisuus oli tärkeä osa minäkuvaa. Olin melko varma, että opiskelen pitkälle ja minusta tulee sellainen pänttääjä, joka on korkealle koulutettu ja varma henkisestä pääomastaan. Myöhemmin arvot kuitenkin kääntyivät vähän eri suuntaan ja aloin kiinnostua enemmän luovasta ja boheemista elämäntavasta ja toisaalta pinnallisemmista arvoista. Olen vieläkin kova oppimaan, enkä boheemilla tarkoita mitään ekstreemiä päihteilyä, mutta en ole enää kiinnostunut niin eksaktista ja perusteellisesta tietämisestä, koska sillä ei ole mielestäni arvoa omassa elämässäni ja nykymaailmassa. Kai minussa elää sellainen kammo ja ajatus, että intellektuellien elämä on onnettomampaa ja vähemmän elämänmakuista pienissä piireissä nyhjäämistä. Välillä sitä hätkähtää ja miettii, olenko oikeassa paikassa, kun elämässäni tärkeä ihminen joutuu hetkisen miettimään esimerkiksi sitä, mikä on konsonantin ja vokaalin ero. Kuitenkin koen saavani jotain siitä, että olen vapaampi näin ja ihmiset ympärilläni tuovat minulle iloa enemmän kuin älyllistä haastetta. Ainakin haluan uskoa, että olen onnellisempi näin.
Joillain vaikuttaisi tulevan ihan luonnostaan että eri seurassa muuttuu kuin eri ihmiseksi. Siis koko olemus, mielipiteet, kaikki. Olen monesti miettinyt mikä tuollaisen saa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Joillain vaikuttaisi tulevan ihan luonnostaan että eri seurassa muuttuu kuin eri ihmiseksi. Siis koko olemus, mielipiteet, kaikki. Olen monesti miettinyt mikä tuollaisen saa aikaan.
Borderline personality disorder
Ei ole tarvinnut kun minulla on muutenkin muutama sivupersoona.