Lue keskustelun säännöt.
ihmisten ajattelemattomuus!!!!
20.01.2007 |
Lienenkö ainut tällä palstalla, joka on kertakaikkisen kyllästynyt tyhmien ja ajattelemattomien ihmisten kommentteihin koskien lapseni kokoa?!
Lapseni 2,4kk tyttö on aina ollut kaikkien kasvukäyrien " sisällä" ja on aina myöskin ollut varsin sopusuhtainen. Ei pullukka, ei laiheliini, ei pätkä mutta TODELLAKIN monen mielestä pitkä, hirvittävän pitkä, iso tyttö, kookas, jättivauva ym. vähemmän mairittelevia adjektiiveja.....
Itselleni ei tulisi mieleekään alkaa päivittelemään " lyhkäisen" lapsen vanhemmille että onpas teidän lapsi pieni ja lyhyt, voi hyvänen aika.
Olemme mieheni kanssa suht pitkiä (175cm ja 183 cm), joten sanomattakin on selvää, ettei lapsemmekaan voi olla kovin lyhyt vaikkakin on siis aina ollut normaalin pituinen eikä siis ylittänyt yhdelläkään neuvolakäynillä pituus eikä painokäyrän normaalirajoja.
Toivonkin nyt kirjoitukseni antavan aihetta miettimiseen kaikille niille, jotka päivittelevät toisten lapsia tavalla tai toisella. Emmehän me fiksut aikuisetkaan latele toisillemme " oletpa sinä kertakaikkisen lihava" tai " voi kun olet jäänyt kovin lyhkäiseksi" -kommentteja!!!
Pohjaa ärsyntymiselleni toki vasrmasti antaa omakohtaiset kokokemukset koskien pituuttani. Olen aina ollut varsin hoikka, mutta se ei kuitenkaan takaa sitä, ettenkö olisi lukemattomia kertoja kuullut kuinka iso ja valtava olen. Onko ihmisillä mennyt siis käsitteet iso ja pitkä jollakinlailla sekaisin?? Käsittääksen pitkä on pitkä ja iso on iso=lihava ja/tai runsas.
Kommentit (28)
Toki olen kovin onnellinen terveestä lapsestani! Pahoittelen mikäli lapsellasi on jokin vakava sairaus/häiriö tai ongelma. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi, voimia ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokoani päiviteltiin jatkuvasti. Olen aina ollut normaalipainoinen jopa alipainoinen, mutta pitänyt itseäni isona. Miten muutenkaan sitä voi suhtautua itseensä kun jatkuvasti kuulee taivastelua.
Minä olen ilmoittanut kaikille sukulaisille, että mitään ulkonäköön kohdistuvaa (pituus, paino, hiukset, silmät, hampaat, vaatteet, varpaat, jalat, kädet, sormet, napa...) taivastelua, arvostelua ja kommentointia ei lasteni kuullen harrasteta tai yhteydenpito loppuu siihen.
Perusteeksi on riittänyt kahden vanhemman siskoni parikymmentä vuotta kestänyt taistelu syömishäiriöiden kanssa. Itse pidän syynä juuri tätä koon ihmettelyä.
Itse olen pitkä, olen aina ollut ja olen aina ollut siitä myös ylpeä - vaikka koostani on huomauteltu, vinoiltu ja tarinoitu koko ikäni.
Molemmat lapsemme ovat valtavan kokoisia ikäisekseen, mutten ole koskaan kokenut häiritseväksi sitä, että jotkut päivittelevät tai ihmettelevät lasten kokoa. Kuopusta olen itsekin kutsunut hirviövauvaksi =)
Paksuntakaa nahkaanne niin ei tarvi jokaista kommenttia jäädä märehtimään.
Meillä on 2 v 2 kk vanha lapsi, joka on ollut kasvuseurannassakin " liika kasvusta" . Hän oli 2 v neuvolassa 96,5 cm pitkä ja painoa on 19 kg. Hän on lapsen pyöreä eikä mikään pullukka mutta esikoisemme jotkut koulukaverit esim. painavat saman verran..
Muistakin lapsistamme aina luullaan heidän olevan vanhempia kuin he ovatkaan mutta en nyt niin jaksa miettiä tätä asiaan niin kovin tai tehdä siitä numeroa.. Joskus, tosiaan joskus, kun joku on niiiin kovin hämmentynyt ja ihmettelee kokoa niin saatan, harvoin, kommentoida takaisin hämmentyneen kuuloisena, että " Iso kokoinen? Ajattelin itse, että onpas teidän Terttu pieni kokoinen, mahdataako hän syödä mitään, ikinä" ?
Tiedän.. Hölmöä.. Lapsetkin kun ovat yksilöitä ja kasvavat jokainen ihan yksilöllisesti ja aivan ainutlaatuisiksi ihmisiksi =)
ja ihan samanlaista päivittelyä kuulen jatkuvasti. Kassajonosta leikkipuistoon, aina on joku päivittelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja negatiivisessa mielessä.
Aika usein sain kuulla. " Kylläpä se X on laiha." tms
En todellakaan halua, että oma lapsi kokee samaa. Että kyllä ihan oikeutetusti saa olla " herkkänahkainen" .
Kuullostaa tuo ap. n juttu niin tutulta. Ja muutenkin... on todella rasittavaa aina ja aina kuunnella sitä samaa päivittelyä lasten koosta.
Lapsemme ovat nyt 6 ja 8, molemmat tosi pitkiä ikäisekseen - ja laihoja. Poika (8V) on 144 pitkä ja painaa 30 kg ja on niiin ISO. Tyttäremme on 6 v ja 134 pitkä, täyttää kesällä 7. Aina hoetaan kuinka on pitkä ja iso tyttö ja ihmetellään kuinka pitkä nainen hänestä kasvaa... Ei vain aina jaksa kuunnella sitä samaa päivittelyä, rasittaa...
sellaisena kuin hän on. Ja ota muiden puheet hieman rennommin. Minulla on myös iso vauva, jota ITSE sanon jättivauvaksi. En todellakaan loukkaannu jos joku huomauttaa vauvan koosta, koska totuus on se, että hän on iso ikäisekseen. Vauvat ovat erilaisia.