Onko siis teollisuuteen siirtynyt tohtori epäonnistunut? Ei ole tutkija

Tai politiikkaan?

Ei tietenkään ole. Outo ajatusmaailma. Siinähän sitä kehittyy entisestään kun vaihtaa työpaikkaa ja ennenkaikkea työtehtäviä.

Failuree

Onko mitään niin säälittävää Ap?

Ei ole ne on luusereita

Omasta mielestäni ei. Jos tohtori työllistyy ns. oikeisiin töihin niin sehän on hienoa! Ennemminkin tutkijaksi jää kaikki ne tusinatohtorit, joita yliopisto tuottaa saadakseen rahoitusta, mutta heille ei sitten kuitenkaan ole töitä tarjolla muualla.

Luultavasti julkishallinnon byrokraattisuuden kyllästynyt aikaansaava ihminen joka siirtyi kunnon palkoille 

Tutkijoista on kyllä liikaa nyhväreitä jotka pääsääntöisesti käyttää puolet ajasta apurahahommiin ja kituuttaa turhan tutkimuksen kanssa vuosikymmenet 

harva tutkija saa mitään tärkeää aikaan 

Suurin osa tutkijoista on yrityselämän palveluksessa, tutkimuslaitoksissa, tuotekehittelyssä, teollisuudessa jne. Ettekö te tosiaankaan tiedä tätä? 

Olen itsekin työskennellyt urani aluksi yliopistolla. Surkeat palkat paitsi proffalla, mutta ei hänelläkään kovin isot palkat ole verrattuna yksityiseen puoleen. Mutta yliopistotutkimus on vapaampaa ja riippumattomampaa. Opetusvelvoite toisaalta syö aikaa tutkimukselta.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni ei. Jos tohtori työllistyy ns. oikeisiin töihin niin sehän on hienoa! Ennemminkin tutkijaksi jää kaikki ne tusinatohtorit, joita yliopisto tuottaa saadakseen rahoitusta, mutta heille ei sitten kuitenkaan ole töitä tarjolla muualla.

Eikö tutkiminen mielestäsi ole oikeaa työtä? Sepä kummallista. Käytät taatusti päivittäin tuotteita, jotka ovat tutkimustyön tulosta. Lähes koko yhteiskunta on tutkimustyön tulosten läpitunkemaa.

No, toisaalta mikään palstalla oleva ei enää yllätä minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni ei. Jos tohtori työllistyy ns. oikeisiin töihin niin sehän on hienoa! Ennemminkin tutkijaksi jää kaikki ne tusinatohtorit, joita yliopisto tuottaa saadakseen rahoitusta, mutta heille ei sitten kuitenkaan ole töitä tarjolla muualla.

Eikö tutkiminen mielestäsi ole oikeaa työtä? Sepä kummallista. Käytät taatusti päivittäin tuotteita, jotka ovat tutkimustyön tulosta. Lähes koko yhteiskunta on tutkimustyön tulosten läpitunkemaa.

No, toisaalta mikään palstalla oleva ei enää yllätä minua.

Kylläpäs sitä vedettiin hernettä nenuun. Siksi siinä oli tuo "ns." että palkat on huonot ja byrokratia kukoistaa. Kuka sitä jaksaa niin jaksakoon. Itse häivyin yliopistolta. Toki siellä voi olla töissä jos haluaa, ja se on työ siinä missä muukin.

Tutkijoiden palkka on todella pieni, teollisuudessa parempi. Mikä ihme siinä on että moni kuvittelee tutkijoiden olevan jotenkin parempia ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni ei. Jos tohtori työllistyy ns. oikeisiin töihin niin sehän on hienoa! Ennemminkin tutkijaksi jää kaikki ne tusinatohtorit, joita yliopisto tuottaa saadakseen rahoitusta, mutta heille ei sitten kuitenkaan ole töitä tarjolla muualla.

Eikö tutkiminen mielestäsi ole oikeaa työtä? Sepä kummallista. Käytät taatusti päivittäin tuotteita, jotka ovat tutkimustyön tulosta. Lähes koko yhteiskunta on tutkimustyön tulosten läpitunkemaa.

No, toisaalta mikään palstalla oleva ei enää yllätä minua.

Kylläpäs sitä vedettiin hernettä nenuun. Siksi siinä oli tuo "ns." että palkat on huonot ja byrokratia kukoistaa. Kuka sitä jaksaa niin jaksakoon. Itse häivyin yliopistolta. Toki siellä voi olla töissä jos haluaa, ja se on työ siinä missä muukin.

Ei ole mitään hernettä nenussa. Viittasin siihen ilmeisesti yleiseen käsitykseen tällä palstalla, että tutkijat ovat töissä yliopistolla. Suurin osa ei ole, en esimerkiksi itse tunne yhtäkään. Tuttavapiiriini kuuluu paljon tutkijoita, koska olin itsekin sellainen. Työurani aluksi olin neljä vuotta yliopistolla töissä, kunnes vaihdoin yritykseen töihin.

Lähinnä onnistunut. Suurin osa tohtoreista tekee työkseen ihan muuta kuin tutkimusta. 

Teollisuuteen (tai muualle yliopistojen ulkopuolelle) siirtynyt tohtori ei ole epäonnistunut, jollei hän sitten oikeasti halunnut yliopistoon tutkijaksi ja joutunut katkeroituneena luopumaan siitä vastoin tahtoaan. Toisin sanoen, on vallan ok tähdätä muualle kuin yliopistoon. On myös vallan ok muuttaa mieltään uransa suunnasta, vaikka siinä vaiheessa kun alkaa huomata säännöllisesti häviävänsä rahoituskilpailussa.

Mutta epäonnistuminen tulee siitä, jos aina vaan haluaisi jotain mitä ei voi saada, eikä osaa muuttaa joko tavoitetta tai sitä tavoittelevaa toimintaa sopivammaksi, vaan katkeroituu.

sanon tämän ihmisenä, joka on erilaisten ihmisten tekemiä uria yliopistoissa ja sen ulkopuolella katsellut pitkään ja itsekin menestynyt molemmissa ihan kohtuudella (ja toisin kuin monet väittävät, molemmissakin ON mahdollista menestyä yhtä aikaa).

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoiden palkka on todella pieni, teollisuudessa parempi. Mikä ihme siinä on että moni kuvittelee tutkijoiden olevan jotenkin parempia ? 

Olisko se, että tutkijoiksi valikoituvat vain ne, joilla on paras kompetenssi toistaa ja uusintaa tutkimusta. Kaikille halukkaille ei riitä tutkijan paikkoja. Krmeskinkertaiset eivät valikoidu jatkoon. 

Totta on myös,  että teollisuudessa palkka on parempi ja työpaikan pysyvyys vakaampi. Kunhan ensin sen paikan saat, jatkuvaa kilpailua on vähemmän.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni ei. Jos tohtori työllistyy ns. oikeisiin töihin niin sehän on hienoa! Ennemminkin tutkijaksi jää kaikki ne tusinatohtorit, joita yliopisto tuottaa saadakseen rahoitusta, mutta heille ei sitten kuitenkaan ole töitä tarjolla muualla.

Eikö tutkiminen mielestäsi ole oikeaa työtä? Sepä kummallista. Käytät taatusti päivittäin tuotteita, jotka ovat tutkimustyön tulosta. Lähes koko yhteiskunta on tutkimustyön tulosten läpitunkemaa.

No, toisaalta mikään palstalla oleva ei enää yllätä minua.

Valitettavan iso osa tutkimuksista jää teorioiksi eikä siirry käytännön sovelluksiin esim. teollisuuteen. Opiskeluaikaan opetettiin, että se mikä toimii laboratoriossa ei välttämättä toimi pilotmittakaavassa. Se mikä toimii vielä pilotmittakaavassa ei enää välttämättä toimi täyden mittakaavan prosessissa. Tämä on tullut ihan arjessa vastaan 🧐

Vierailija kirjoitti:

Teollisuuteen (tai muualle yliopistojen ulkopuolelle) siirtynyt tohtori ei ole epäonnistunut, jollei hän sitten oikeasti halunnut yliopistoon tutkijaksi ja joutunut katkeroituneena luopumaan siitä vastoin tahtoaan. Toisin sanoen, on vallan ok tähdätä muualle kuin yliopistoon. On myös vallan ok muuttaa mieltään uransa suunnasta, vaikka siinä vaiheessa kun alkaa huomata säännöllisesti häviävänsä rahoituskilpailussa.

 

Mutta epäonnistuminen tulee siitä, jos aina vaan haluaisi jotain mitä ei voi saada, eikä osaa muuttaa joko tavoitetta tai sitä tavoittelevaa toimintaa sopivammaksi, vaan katkeroituu.

sanon tämän ihmisenä, joka on erilaisten ihmisten tekemiä uria yliopistoissa ja sen ulkopuolella katsellut pitkään ja itsekin menestynyt molemmissa ihan kohtuudella (ja toisin kuin monet väittävät, molemmissakin ON mahdollista menestyä yhtä aikaa).

Sanoisin, että monien entisten tutkijoiden epäonnistuneisuus näkyy juuri tuossa katkeruudessa. Siinä, missä kaikki tieteellinen ja yliopistollinen (ja se, mitä hekin alunperin tavoittelivat) yhtäkkiä muuttuu heidän puheissaan merkityksettömäksi teorianysväämiseksi ja nepotistisesti jaetuiksi rahoituksiksi, kaikenmaailmandosenteiksi ja muuten happamiksi pihlajanmarjoiksi. Sitä vähätellään ja halveerataan juuri siksi että itse ei pystytykään.

Olenko epäonnistunut kun tein väikkärin lukion opettajana ja jatkoin sen valmistumisen jälkeen lukion opettajana? Ei kiinnosta siirtyä yliopisto-opettajaksi, kun palkka tippuisi ainakin 1000e/kk. Ja yliopiston lehtorina joutuisi koko ajan tutkimaan ja julkaisemaan opettamisen ohella, ja tutkiminen itselle riitti.

Lukion opettajana palkkani on melkein 5000 e/kk ja päälle pitkät lomat. En vaihda.

Yliopistot tekevät perustitkimusta, jonka pohjalta talouselämä voi yksin, mutta ylleensä yliopistojen kanssa kehittää ja soveltaa tutkimusta käytännössä ja isoilla volyymeillä, kuten lääketieteessä ja teollisuudessa. 

No höh, ei missään nimessä. Tarvitaan lisää tohtoreita yritysten tki-toimintaa buustaamaan. Sen vuoksihan nykyhallitus satsasi lisää tohtorituotantoon, kolmevuotisia paikkoja joissa jo väikkärintekovaiheessa toivotaan yhteyttä yrityspuolelle. Siksi tohtorinpaikkoja jaettiin erityisesti ns. lippulaivoihin, joissa huippututkimusta ja yrityksiä/yhteiskunnalle tärkeitä teemoja ja toimijoita yhdistettynä.

Toivon myös, että yhä suurempi osa julkisen puolen avainhenkilöistä omaisi tohtorintutkinnon. Esimerkiksi ministeriön virkamiehillä tohtorintutkinto auttaa hahmottamaan suuria kokonaisuuksia, siivilöimään suurta määrää tietoa ja kiteyttämään sieltä tärkeimmän. Sillä minusta jatko-opiskelussa ei kouluttaudu vain tutkijaksi, vaan suurempi osa kouluttautuu asiantuntijoiksi, juurikin hallitsemaan suurta ja keskenään ristiriitaista tietomäärää, tekemään synteesejä niistä ja esittämään nuo synteesit eri yleisöille sopivilla tavoilla. Näin itse ajattelen professorina.