Jos narsisti kokee elämässä todellisia vastoinkäymisiä

Vierailija kirjoitti:

Voiko narsistilla olla taustalla hyvä lapsuus? Että hän on saanut kaiken mahdollisen ja vielä enemmän, voiko ns. lelliä pilalle, saada huomiota ja kehuja siinä määrin määrin, että ne kasvattaa ihmisen ihan kieroon. Vai ovatko narsistit aina jotenkin kaltoinkohdeltuja? 

En ole perehtynyt tähän, mutta näin lonkalta sanoisin, että kaikki on mahdollista. Luulen, että voi lelliä pilalle. Saada liikaa huomiota ja kehuja turhasta, jolloin ihminen luulee olevansa jumalan lahja maailmalle. Kaikkeen pystyvä. Jos päälle lisää vielä hyvän ulkonäön ja rahaa oikein runsaasti, siinä uskon olevan perusta narsismiin. Tällainen ihminen voi sitten vaikka kommentoida, että "mitähän tuokin itsestään uskoo, sehän on vaan joku konttorityöntekijä". Näin teki yksi hyvin itsetietoinen ja kaunis luokkakaveri. Kävimme iltakoulua, kaikilla oli jo joku ammattitutkinto. Tällä naisella oli ns. täydellinen koti. Vanhemmilla hieno, iso talo, monta autoa, isä oli joku vakuutusyhtiön hiku, jolla oma toimisto.

Kysyin sitten, että no, kun olet oikeastaan sairaanhoitaja, miten se onnistui, että pääsit heti esimiesemaan siellä vakuutushommissa? "Isän kautta".

Ai niin, tarinan loppu. Viimeisen loppukokeen jälkeen puhuttiin ryhmässä koekysymyksistä. Leidi hyvin itsevarmana selitti omia vastauksiaan. Lopputulos oli muuten se, että ainoa tutkintoaine, mistä pääsi läpi, oli kansantalous. Hän korvasi kokeen kirjallisella työllä, jonka aiheena oli tietysti vakuutus...

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se siitä mitenkään nöyrtyy. Narsistiksihan tullaan nimenomaan siksi, että lapsuudessa on vaikeita ihmissuhteita, joita ei ole osattu käsitellä. Monet narsistit ovat itse narsistien lapsia. Ne vaikeat asiat lapsuudessa ovat kääntäneet heidän kasvunsa vinoon, eikä tulevat vaikeat asiat aikuisena sitä siitä mitenkään oikaise, vaan vinouttaa vaan enemmän. Tämän takia narsismi yleensä vaikeutuu sitä mukaa kun ihminen vanhenee.

Tämä on niin totta!

Up. 

Vastoinkäymiset tekee narsista vain entistä itsekkäämmän ja vaativamman ja toiset on syyllisiä kaikkeen.  Vaikka olisi itse tehnyt minkä möhläyksen tahansa, niin muut sen hänelle teki, ei hän itse.

Kyllä hän sen niin osaa kääntää, uskooko itse sitten tarinaansa vai ei, en tiedä.  Voi olla että uskookin, kun on niin vahva usko muutenkin siihen, että muut on kaikkeen aina syyllisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin ymmärryksen ikkuna on todella pieni. Uhriutuu ja uskoo täysillä ainutlaatuisuuteensa. Vaikka ovat ihmisolioina harvinaisen persoonattomia. Niin samanlaista on tyypillinen käytös.

Mutta jos vastoinkäyminen on sellaista luokkaa ettei uhriutuminen auta.

Narsisti tulee vastoinkäymisistä hyvin katkeraksi ja uhriutuu kyllä. Entistä enemmän kaivelee menneisyyttään ja löytää sieltä syyt, miksi elämä nyt menikin näin eikä kuin kuvakirjassa. Omassa tapauksessani sairastunut narsisti projisoi, haukkui, syytti minua jopa vanhempien käytöksestä. Kateus, kauna ja katkeruus olivat aivan huipussaan. Parani sairaudestaan. Käytös ei kyllä silti muuttunut, vaan jopa paheni. Kieltäydyin olemasta kynnysmattona ja vetäydyin taka-alalle. Välillä blokkasin puhelimen. Kostotoimena narsisti mustamaalaa minua muille. Tehköön, mitä haluaa. Aivan lähipiiri tuntee ihmisen tarpeeksi hyvin, että toivottavasti voivat arvioida, miten totta narsistin puheet ovat.

Ei ota.

Narsisti kostaa muille kokemansa vääryydet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutuu tai etsii syyllisen ja kostaa sen nöyrytyksen.

Fyysisen sairauden tai kuoleman? Kostaa?

Kyllä. Narsisti keksii kyllä keinot kostaa sairastuminen tai kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti kostaa muille kokemansa vääryydet. 

Niin, juuri kokemansa vääryydet. Narsisti kokee niin monet asiat vääryytenä, on mielestään aina täysin viaton. Narsisti voi olla esim. henkilö, joka on mukiloinut jo nuoruudessaan pienemmät sisaruksensa mustasukkaisuuden ja kateuden takia. Aikuisvaiheessa narsisti alistaa ja mukiloi lapsensa.

Narsisti kaivelee menneisyyttään lapsuudesta saakka, löytää sieltä aina tapahtumia, missä häntä on loukattu. Varmaan siellä onkin tapahtumia, jotka ovat pientä lasta haavoittaneet. Asia on mielestäni niin, että näitä kokemuksia on kaikilla. Narsisti vaan jää niihin kiinni, jää sinne haavoittuneen lapsen mielentilaan.

Pahinta koko jutussa on se, että kaikki narsistin piirteet lisääntyvät ja voimistuvat iän mukana. Kateus, kauna ja omien tekojen projisointi muihin kuuluvat tuntemani narsistin standardeihin. Hän tuntee olevansa muitten yläpuolella, oikeastaan nero, jota muut eivät tajua arvostaa. Haluaa olla aina niskan päällä ja määräillä kaikkia. Näin narsisti kompensoi omia puutteitaan ja pönkittää itsetuntoaan. Haukkuu, nimittelee, syyttelee, stalkkaa. Narsisti on kaksinaamainen. Kotona piru ja ulkopuolisille höveli ja hauska, vaikkapa se kiva ja reipas kaveri.

Kuluttava ja painostava ihminen. Adios.

Ei. Tunnen yhden, sukulainen. Kitkerä ja katkera eikä näe itsessään ja omassa toiminnassaan koskaan mitään vikaa. 

Tiedän lähipiiristä erään (ei oma ex) jolle ero oli tällainen maailman mullistava, yllättävä elämänmuutos. Erityisen raskaaksi sen teki se että oli takertunut kumppaninsa sukuun ja ystäviin ja oli tämän elätettävänä.

Eron jälkeinen uhrautuminen oli jotain aivan uskomatonta. Puhui kaikille sukulaisista ystäviin ja yhteisille lapsille miten eron ottanut vanhempi oli hylännyt perheensä. Soitteli humalassa kaikki mahdolliset kaverit ja tutut ja sukulaiset läpi. Teki eroprosessista hankalan ja riitaisan ja käytti lapsia pelinappulana häikäilemättömästi. Ei osannut yhtään reflektoida ja ymmärtää syitä miksi ero seurasi vaikka jokaiselle ulkopuoliselle tilanne ei ollut millään tavalla yllättävä. 

Loiseläin, jolle oma etu on tärkein jokaisessa ihmissuhteessa. Käyttää muita silmittömästi hyväkseen ja on vakuuttunut omasta erinomaisuudestaan vaikka elää yhteiskunnan almuilla eikä tule pitkällä aikavälillä toimeen edes omien lastensa kanssa.