En tajua miten jotkut jaksavat alle 2 vuoden ikäeroa lapsilla.

Aina ei elämä mee niin kuin sovitaan, ja yleensä kuitenkin ihmiset ihan hengissä selviää ilman sen tarkempia suunnitelmia..

lapset tehtaillaan putkeen että olisi syy roikkua kotona kymmenen vuotta.

Eli pieleen meni analyysisi, sorry vaan ;)

Meillä on 3 lasta, ikäerot ekan ja tokan välillä 2v4kk ja tokan ja kolmannen 1v4kk. Mun mielestä tuo jälkimmäinen oli helpompi. Mutta kaikki varmaan kokee sen eri lailla.

Vierailija:

lapset tehtaillaan putkeen että olisi syy roikkua kotona kymmenen vuotta.

1v10kk on lasten ikäero. Näin jälkikäteen homma tuntuu silkalta hulluudelta, mutta näin se vaan meni. Alkuaika oli rankkaa, mutta siitä selvisin, vaikka mies ei jaksanutkaan kahden " vauvan" taloutta ja lähti lätkimään hyvin pian kuopuksen syntymän jälkeen.



Ollaan pärjätty hyvin kolmestaankin, olin kotona lasten kanssa kunnes kuopus oli vähän vajaat 3 v. Menin töihin ja nyt jatkoin opintoja. Kyllä sitä ihminen kummasti jaksaa, jos on pakko. Siinä vaiheessa, kun esikoinen oli paljon sairaalassa, oli voimat loppua kyllä, mutta nyt tuntuu jo helpommalta.

En ole edes ikinä joutunut valvomaan yöllä. Kerran toinen oli kipeenä ja pääsin vasta kahdelta nukkumaan.

koska se rumba menee kahden kanssa samalla painolla kuin yhden. En halunnut roikottaa asiaa loputtomiin. Lapsille lyhyt ikäero on loistava, leikkivät kaiket päivät yhdessä.

minusta jokaisella lapsella on oikeus äidin ja isän erikoislaatuiseen huomioon vauva-pikkulapsi-iässä. toki isompikin lapsi vanhempiaan tarvitsee muttei kuitenkaan siten kuin 1-2 vuotias jolle vanhemmat = elämä.

Omilla lapsilla 5v. ikäeroa ja mielestäni oikein hyvä molempien kannalta.

Rakastetaan miehen kanssa lapsia, ollaan siis hyvin lapsirakkaita, tulemme lasten kanssa hyvin toimeen, haluamme ison perheen, olen kotiäiti. Siinäpä ne. Meillä toi 3v on lievä erityislapsi ja välillä ´vaikeampi tapaus´ kun tuo kuopus, mutta tämä on elämää ja nautin lapsiperheen arjesta.



Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Tämä threadi on sellainen, että osalle se on ok, osalle painajainen.

kahdelle pienelle, kun ei muuta tee kuin hoitaa lapsia. Itselläni on viiden vuoden ikäero siskoon ja hän jäi tosi etäiseksi ja eli ihan toisessa maailmassa kuin minä. Äidille oli tietty helppoa, kun saattoi laittaa siskon minulle babysitteriksi, mutta meidän siskojen välejä se ei ainakaan lähentänyt.



9

Vierailija:

lapset tehtaillaan putkeen että olisi syy roikkua kotona kymmenen vuotta.

Meillä esikoinen oli vaipaton 1v 11kk iässä. Ikäero 1v 5kk, joten vaipatettavia ei kahta ollut oikeastaan ollenkaan yhtäaikaa. Esikoisella vain yövaippa vauvan tullessa taloon.



Rasittavinta oli talvella kahden pienen pukeminen. Mutta ei sekään mitään erityisen rasittavaa ollut.



Hyvin sen jaksaa.

vanhempi nyt 2v. ja pienempi 7kk eikä meilläkään ole ikinä valvottu yhtään yötä. Molemmat ovat 4kk ikäisestä nukkuneet yöt heräämättä, sitä ennen heräsivät n. 4-5 tunnin välein yöllä syömään ja nukahtivat heti sen jälkeen.

Nyt leikkivät jo toistensa kanssa paljon joka on paljon helpompaa kuin leikkiä yhden lapsen kanssa, kun voi samalla tehdä kotitöitä kun " vahtii" lapsia leikeissään.

Mieheni on työnsä puolesta tosi vähän kotona, joten viikolla hoidan käytännössä lapset yksin.



Ja ei meillä ainakaan kokoajan tarvitse olla vaippoja vaihtamassa =)

Mutta tiedän kyllä että harva pääsee näin helpolla kahden pienen kanssa.

Esikoinen on 1 v 11 kk, keskimmäinen täytti juuri 1 v, ja pahnanpohjimmainen on 3 viikkoa <3

Eikä pahemmin edes väsytä.

Vastoin jonkun kirjoittaneen epäilyjä, minulla on ura, siksi haluankin tehdä lapset putkeen, ettei tule monta erillistä äitiysloma+hoitovapaa-rupeamaa. Kun kuopus on kaksivuotias, palaan töihin, ja siellä porskutankin sitten ilman äitiyslomia eläkeikään saakka =)

Eka vuosi oli kamala, toinen jo vähän helpotti, sen jälkeen on ollut todella helppoa. Ei ole viihdytysongelmia.

ja ihan siitä syystä ettei aikaisemmin tärpännyt esikoisen jälkeen. Mutta mitenkäniin kaksi vaippaikäistä jos ikäero alle 2v.? Ei meillä ainakaan esikoisella ollut vaipat kuin 1v9kk ikään saakka ja tuskin on ainoa.

Minä siis valvoin neljä vuotta, siksi oli raskasta.

Molemmat saavat olla ihan rauhassa pieniä ja molemmille riittää sitä yksilöllistäkin aikaa.



Helpoin vastaus tuohon kysymykseen on se, että lapsilla on myös isä joka osallistuu. En minäkään olisi yksin tai huonon miehen kanssa jaksanut.

Lapsilla oli jo tosi pienestä samat leikit, suunnilleen 2,5 vuotta oli sellaista vauvavaihetta putkeen, mutta sitten olikin jo eri jutut. Kolmas syntyi niin että esikoinen oli 4 ,5 v. ja toka 3 v. ja vauvan kanssa on ollut paljon rasittavampaa kun kaikki systeemit on ihan eri. Nyt pitäiskin tehdä pikapikaa kolmosella oma pari ettei jää ikuiseksi kolmanneksi pyöräksi tai vanhempien lellikiksi.



Jos ikäerot saisi valita, olisin ehkä kaikkein mieluiten ottanut neljä lasta niin että ikäero aina 1 v. 6 kk - 1 v. 8 kk .Silloin olisi noin viidessä vuodessa koko neljän katras ollut koossa.

Vauva-aika oli ihanaa, vaikka työtä oli tuplasti. Tää uhma-ikä on paljon raskaanpaa...

Siyt istutaan pillit seis hiekkalaatikolla ja yritetään esittää. Ei huomaa puhetta ei mitään. Tuossa ei ole järkeä. Esikoinen jää haamu äidin varjoon:( Nähty on.