Lue keskustelun säännöt.
Kun ihmiset ikääntyvät, he muuttavat ok-taloista kerrostaloon, tunnetko ketään joka olisi tehnyt päinvastoin
06.04.2024 |
Meillä miehen kanssa on vasta nyt varaa kun lapset on omillaan. Mutta haluaisimme helppohoitoisen talon ja sellaisen, ettei tarvita huutaa lapsia apuun vaan että jos jotain ei jakseta, voidaan vaikka tilata yritys leikkaamaan ruohot. Olemme kuitenkin molemmat terveitä vielä. Meillä vaan on nyt alkanut aika käydä kaupunkiasunnossa varsinkin kesällä pitkäksi. Toki tekemistä keksitään, mutta kaivattaisiin enemmän pihaa, missä olla ja puuhastella. Parveke ja yrttien kasvatus siinä ei oikein riitä.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teille voisi sopia paritalo tai erillistalo?
Ajatteletko, että naapuri hoitaisi heidän talon huoltoon liittyvät vastuunsa? Miksi?
Tiedän kyllä itse taloyhtiöitä, joissa on erillistaloja. Huoltoyhtiö hoitaa. Poika kävi katsomassa juuri sellaista, mikä on paritaloista koostuva taloyhtiö ja huoltoyhtiö hoitaa kunnossapidon, nurmikot ja lumet. Siellä, missä asuin lapsuuteni, on vuokrataloyhtiön omistama taloyhtiö, jossa on yksi rivitalo ja lisänä kokonaan isompia erillistaloja, joiden välissä on autotalleja. Noihin otetaan vain perheitä, muuten se kelpaisi. Vuokrallekaan muuttaminen ei ole siis poissuljettu.
Sitä lähinnä mietin, että lapsia ei tarvitse huutaa apuun vaan ne mitä ei jaksa, voisi hoitaa itsenäisesti. Toisen lapsista ei olisi edes mahdollista auttaa, vaan mietinnässä on miten hän pärjää omillaan kun me vanhemmat emme ole enää tukemassa - asuu itsenäisesti, mutta tarvitsee tukea käytännön asioissa. Tämä on yksi syy miksi me olemme asuneet lähellä sairaaloita ja niissä ei ole taloihin ollut varaa mutta nyt tulotaso on minullakin vakio. Oman pihan kaipuu vaan on kova kun kerrostalossa ei sellaista grillaamiseen ja chillailuun pihaa ole. Vuokramökki viikoksi joka kesä on ratkaisumme, mutta se on liian vähän. Omaa mökkiä emme halua.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Rakensivat omakotitalon meren rannalle kauas palveluista ja rakensivat vielä saarimökinkin. Ikää heillä on vasta 65 ja 73, mutta eivät he siitä nuorennu. Veneilevät ja melovat ja matkustavat kuin viimeistää päivää. Kivat heille, mutta eivät he ole loppuun asti vanhenemistaan miettineet. Itse muutin inva-asuntoon ja sairastuin heti eläkkeelle päästyäni syöpään, joten on kätevää että erikoissairaanhoito on lähellä enkä tarvitse omaa autoa jostain pussinperältä syöpähoitoihin.
Mihin sitä omaa autoa jos säästöjä on voi hyvin käyttää taksia sairaalamatkoihin. Eikä kilometreilläkään ole mitään väliä jos matkat on korvauksen piirissä.
Riippuu tosi paljon siitä onko kyseessä kuusikymmentä-jotain-vuotias eläkkeelle jäävä vai ihan oikeasti vanhus. Tuollainen hyväkuntoinen kuusikymppinen on vielä vuosikymmenen tai kaksi ihan huippukunnossa. Ei mitään syytä miksei jaksaisi omakotitalossa lumikolaa käyttää tai pientä remppaa tehdä itse.
Tilanne muuttuu sitten kun ihan oikeasti alkaa olemaan vanhus. Se ikä tulee jokaisella vähän eri aikaan. Mutta viimeistään siitä 80-vuotiaana alkaa askel hidastumaan. Ei välttämättä se omakotitalon rännien putsaus tikkailta ole se juttu mitä haluaa elämältä enää.
Tuossa välissä ehtii kuitenkin viettää aktiivista eläkeikää vuosikymmenen tai kaksi. Matkustella, hoitaa puutarhaa, asua omakotitalossa, nauttia eläkeiän parhaista puolista.
Mitä järkeä siinä on jos 65-vuotiaana jää eläkkeelle niin seuraavat 30 vuotta vaan odottaa kuolemaa? Elämä on tässä ja nyt! Pitää elää täysillä kun vielä voi. Huominen ei koskaan ole varmaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun ajattelee tuossa noin kuusissakymmenissä, ostavansa loppuelämän asunnon, kodin jossa pärjää mahdollisimman pitkään, pitää miettiä miten jaksan siinä 70vuotiaana, 80vuotiaana, jopa 90vuotiaana....
Kun me myytiin omakotitalomme ( ei Etelä-Suomesta) , ostimme rivitaloasunnon. Halusimme että :
-BUSSIPYSÄKKI on suht lähellä ( omalla autolla ajelua ei voi taata koskaan pitkälti eteenpäin)
- ASUNTO on yhdessä tasossa.
- ULKOTÖITÄ mahdollisimman vähän.
- MUUTKIN PALVELUT ovat bussimatkan läheisyydessä
Miksi 60-vuotiaana pitäisi muuttaa loppuelämän kotiin? Kyllä minusta mieluummin kannattaa varautua siihen että elämäntilanteen mukaan sitä voi hyvinkin muuttaa vielä 90 vuotiaana tai jopa iäkkämpänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostaisin siirtolapuutarhamökin tms. ja asuisin kerrostalossa muuten. Saisi molempien asumismuotojen parhaa puolet.
Jouduin pyörätuoliin joksikin aikaa keski-ikäisenä, ja sillä kokemuksella päätin, että en muuta ainakaan esteellisempään asuntoon, kun lapset kasvavat. Se kun liikkuminen ei olekaan enää helppoa ja jo roskikselle pääseminen on vaikeaa, avasi silmät. Jos asuu paikassa, josta on helppo liikkua huonompikuntoisenakin, tulee helpommin lähdettyä ja elettyä aktiivisesti. Mutta jos jo ulos pääseminen on vaikeaa ja siellä ulkona ei ole mitään minne helposti pääsee, tulee helposti jäätyä sisälle.
Toki voi muuttaa sitten, kun kunto heikkenee, mutta usein se kunnon heikkeminen ei tapahdu tasaisesti, vaan murtuu vaikka jalka ja ajattelee, että kyllä tämä tästä taas kohta. Sitten yhtäkkiä onkin aikaa kulunut siellä sisällä istuessa. Itselle meinasi käydä noin, vaikka olen vielä perheellinen ja järkikin leikkaa varmaan nopeammin kuin kahdeksankymppisenä.
Miksi nuoret ei ajattele 20v iässä samalla tavalla kuin mitä 65v ikäisiltä odotetaan eli nyt ryhdyt elämään elämää, jota sinua 30v vanhemmat elävät. Siihen loppuu biletys ja festarit, tilalle töitä ja yksi ainoa harrastus, jos 65v ikäisen pitää jo miettiä, miten hautaustoimisto saa kalmon ulos kodista, koska kohta tuoni tulee nappaamaan omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ajattelee tuossa noin kuusissakymmenissä, ostavansa loppuelämän asunnon, kodin jossa pärjää mahdollisimman pitkään, pitää miettiä miten jaksan siinä 70vuotiaana, 80vuotiaana, jopa 90vuotiaana....
Kun me myytiin omakotitalomme ( ei Etelä-Suomesta) , ostimme rivitaloasunnon. Halusimme että :
-BUSSIPYSÄKKI on suht lähellä ( omalla autolla ajelua ei voi taata koskaan pitkälti eteenpäin)
- ASUNTO on yhdessä tasossa.
- ULKOTÖITÄ mahdollisimman vähän.
- MUUTKIN PALVELUT ovat bussimatkan läheisyydessä
Miksi 60-vuotiaana pitäisi muuttaa loppuelämän kotiin? Kyllä minusta mieluummin kannattaa varautua siihen että elämäntilanteen mukaan sitä voi hyvinkin muuttaa vielä 90 vuotiaana tai jopa iäkkämpänä.
Niinpä. Samanlainen ajatuksenjuoksu kuin jos sinkku 20-vuotias opiskelija ostaisi asuntoa sillä ajatuksella, että sitten kun ole 40-vuotias ja minulla on teini-ikäisiä lapsia niin tarvitse tämmöisen ison talon missä on paljon makuuhuoneita.
Tulevaisuutta kannattaa miettiä, mutta askel kerrallaan. Vaikka eläkkeellä muuttaa omakotitaloon niin ei se tarkoita, etteikö siitä voi sitten tarpeen muuttuessa muuttaa taas eteenpäin. Vaikka sinne kerrostaloon kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ajattelee tuossa noin kuusissakymmenissä, ostavansa loppuelämän asunnon, kodin jossa pärjää mahdollisimman pitkään, pitää miettiä miten jaksan siinä 70vuotiaana, 80vuotiaana, jopa 90vuotiaana....
Kun me myytiin omakotitalomme ( ei Etelä-Suomesta) , ostimme rivitaloasunnon. Halusimme että :
-BUSSIPYSÄKKI on suht lähellä ( omalla autolla ajelua ei voi taata koskaan pitkälti eteenpäin)
- ASUNTO on yhdessä tasossa.
- ULKOTÖITÄ mahdollisimman vähän.
- MUUTKIN PALVELUT ovat bussimatkan läheisyydessä
Miksi 60-vuotiaana pitäisi muuttaa loppuelämän kotiin? Kyllä minusta mieluummin kannattaa varautua siihen että elämäntilanteen mukaan sitä voi hyvinkin muuttaa vielä 90 vuotiaana tai jopa iäkkämpänä.
Itse olen ajatellut muuttavani hyvissä ajoin asuntoon, jossa pärjään vanhuksena. Omia ja appivanhempia seuratessa on tullut huomattua, että kun ikä alkaa painaa, siitä tutusta kodista onkin todella vaikea lähteä minnekään, vaikka nuorempana ajatteli muuttavansa sitten joskus. Pitäisi siis lähteä ajoissa, jotta se soveltuva asunto olisi tuttu, sitten kun pää ei enää sopeudu muutoksiin niin hyvin.
Pysyy myös aktiivisena paremmin, kun on asunto, josta pääsee liikkeelle. Yksi lähisukulainen oli lopulta lähes erakoitunut, kun oli kykenemätön pääsemään edes ovesta ulos ilman apua. Olisi varmasti pysynyt paremmassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti, jos olisi liikkunut ulos kodistaan. Mutta ei tajunnut kunnon hitaasti heikentyessä, että jää kotinsa vangiksi. Ja kun oli siellä tottunut olemaan ja muisti alkoi pätkimään, ei enää osannut ajatella muuttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työni kautta tavannut muutaman pariskunnan jotka ovat eläkkeelle päästyään myyneet Helsingistä ison asunnon, muuttaneet jonnekin etäämmälle loma-asunnolle ja hankkineet Helsingistä pienemmän asunnon kaupunkitukikohdaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka mainitsi erillistalon: siinä ei ole mitään muuta omakotitalomaista kuin asunnon muoto (erillinen talo, erillistalo) ja oman pihan hoito. Muuten se on ihan samaa taloyhtöpas-kaa. Tiedän, koska olen osakkaana erillistaloyhtiössä.
Veikkaan, että tässä yhteydessä tuo yhtiömuotoisuus nähtiin etuna: saat asua omakotitalomaisesti, mutta samoilla "tuilla" mitä kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostettiin toinenkin omakotitalo, kun täytettiin 60. Toistaiseksi asutaan siinä ensimmäisessä työpaikkojen takia, mutta eläkkeelle jäädessä voisi harkita muuttamista toiseen taloon, josta pääsee kävellen kauppaan. Ensimmäinen talo jää sitten kesämökiksi, se on alueella jossa talo tuskin menee kaupaksi, ainakaan sellaisella hinnalla että kannattaisi myydä.
Kumpaankin taloon tehdään välttämättömiä remontteja nyt, kun vielä jaksetaan. Myöhemmin niissä pärjää kyllä jonkin aikaa, vaikkei mitään ihmeempää tekisikään. Samoin pihat on tarkoitus muokata kuntoon, jossa pihatöitä ei juuri tarvitse. Tämä hoituu parhaiten istuttamalla puita, jotka sitten pitävät huolen muusta kasvillisuudesta.
Tietysti voi myös muuttaa lääkelaukun kanssa kerrostaloon odottamaan kuolemaa. Ajankuluksi voi tissutella viiniä ja kirjoittaa katkeria kommentteja someen.
Monet eläkkeelle jäävät luopuvat kerrostalo-asunnosta ihan senkin takia, että ei tarvitse enää asua hyvien työmatkojen äärellä. Tavallaan siitä keskeisellä sijainnilla asumisesta hyötyy kaikkein eniten aktiivisena työikäisenä. Kun työpaikat on lähellä ja työmatkoihin ei mene tarpeettoman paljon aikaa. Kannattaa ostaa hyvältä paikalta asunto vaikka se tulee kalliiksi.
Eläkkeellä ei ole tätä samanlaista liikkumisen tarvetta niin voi muuttaa väljemmille vesille. Myy vaikka sen Helsingissä olevan kerrostalokämpän niin sillä rahalla saa kehyskunnasta ison omakotitalon hulppealla puutarhalla. Ja jää vielä rahaa yli matkusteluun ja muuhun viriketoimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Rakensivat omakotitalon meren rannalle kauas palveluista ja rakensivat vielä saarimökinkin. Ikää heillä on vasta 65 ja 73, mutta eivät he siitä nuorennu. Veneilevät ja melovat ja matkustavat kuin viimeistää päivää. Kivat heille, mutta eivät he ole loppuun asti vanhenemistaan miettineet. Itse muutin inva-asuntoon ja sairastuin heti eläkkeelle päästyäni syöpään, joten on kätevää että erikoissairaanhoito on lähellä enkä tarvitse omaa autoa jostain pussinperältä syöpähoitoihin.
Eikö siis enää eläkeiässä saisi nauttia elämästä, meloa ja matkustella, niin kauan kun kunto kestää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ajattelee tuossa noin kuusissakymmenissä, ostavansa loppuelämän asunnon, kodin jossa pärjää mahdollisimman pitkään, pitää miettiä miten jaksan siinä 70vuotiaana, 80vuotiaana, jopa 90vuotiaana....
Kun me myytiin omakotitalomme ( ei Etelä-Suomesta) , ostimme rivitaloasunnon. Halusimme että :
-BUSSIPYSÄKKI on suht lähellä ( omalla autolla ajelua ei voi taata koskaan pitkälti eteenpäin)
- ASUNTO on yhdessä tasossa.
- ULKOTÖITÄ mahdollisimman vähän.
- MUUTKIN PALVELUT ovat bussimatkan läheisyydessä
Miksi 60-vuotiaana pitäisi muuttaa loppuelämän kotiin? Kyllä minusta mieluummin kannattaa varautua siihen että elämäntilanteen mukaan sitä voi hyvinkin muuttaa vielä 90 vuotiaana tai jopa iäkkämpänä.
Enemmän se muuttohalu on kiinni asenteista kuin iästä. Jokatapauksessa siihen joutuu varautumaan että elämänloppuvaiheessa voi joutua muuttamaan myös sieltä helppohoitoisesta kerrostaloasunnosta esim. palvelutaloon. Sitten taas jokunen toimintakyky ja elämäntilanne on se että hän pärjää hyvin omakotitalossa vielä yli 90-vuotiaana. Elämää ei koskaan kannata suunnitella vuosikymmeniksi eteenpäin ainakaan siten että suunnitelmista on pakko pitää kiinni. Elämässä joutuu aina varautumaan siihen että se yllättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teille voisi sopia paritalo tai erillistalo?
Ajatteletko, että naapuri hoitaisi heidän talon huoltoon liittyvät vastuunsa? Miksi?
Tiedän kyllä itse taloyhtiöitä, joissa on erillistaloja. Huoltoyhtiö hoitaa. Poika kävi katsomassa juuri sellaista, mikä on paritaloista koostuva taloyhtiö ja huoltoyhtiö hoitaa kunnossapidon, nurmikot ja lumet. Siellä, missä asuin lapsuuteni, on vuokrataloyhtiön omistama taloyhtiö, jossa on yksi rivitalo ja lisänä kokonaan isompia erillistaloja, joiden välissä on autotalleja. Noihin otetaan vain perheitä, muuten se kelpaisi. Vuokrallekaan muuttaminen ei ole siis poissuljettu.
Sitä lähinnä mietin, että lapsia ei tarvitse huutaa apuun vaan ne mitä ei jaksa, voisi hoitaa itsenäisesti. Toisen lapsista ei olisi edes mahdollista auttaa, vaan mietinnässä
Paritalo ei ole omakotitalo. Paritalo on pea, parempi sitten joku rivari. En koskaan suhtautuu paritalon omistajaan niinkuin omakotitalon omistajaan. Ne ovat jotenkin välinputojat.
Kaverin appivanhemmat. Ensin myivät talonsa ja muuttivat rivariin kun "niin tässä iässä kuuluu tehdä". Pari vuotta myöhemmin ostivat omakotitalon, kun aika kävi pitkäksi rivarissa. Ovat jotain vähän päälle 70, en ihan tarkkaan tiedä.
Mun mummo muutti nyt 85v iässä rivitaloon lähemmäs keskustaa. Siihen asti asusteli omakotitalossa maalla. En oikein ymmärrä miksi kuusikymppisenä pitäisi muuttaa johonkin epämieluisaan asumismuotoon vain siksi, että ehkä 20v päästä en enää pärjää tässä? Joillainhan kunto rupsahtaa just siinä, kun ei enää ole niitä pakollisia hommia hoidettavana ja vaan lamaantuu sinne kerrostalokopperoonsa sitten. Mummolla on onneksi sentään rivarissaan isohko piha ja kasvihuone, että voi jatkaa mieluisia harrastuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tunnen. Oma iäkäs äitini muutti kerrostalosta maalle "rauhaan" muttei pärjää siellä yhtään. Minä ja mieheni joudutaan käymään yhtenään auttamassa remonteissa ja polttopuiden kanssa. Kesällä pitää käydä viikoittain ruohot leikkaamassa ja usein hoitaa myös istutukset ja pensaat. Jos kieltäytyy niin äiti uhkaa jättää perinnöttä.
Sanoisin äidille, että siitä vaan. Ostakoon itse palvelunsa niillä "perintörahoilla".
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäämpänä voi muuttaa kerrostaloon, koska kuulo on huonontunut. Tosin en ymmärrä, miksi piti aina olla hiljempaa vanhusten asuttamassa kerrostalossa.
Eikö rivitalo kelpaa
Tunnen muutaman, jotka on hankkineet talon ns. eläkeläiskylästä tai mitä ne nyt on eli talo on pieni, tontti on pieni, vieressä on yhteisiä alueita ja huoltoyhtiö hoitaa rännien putsaamisen ja pihojen hiekoituksen.