Lue keskustelun säännöt.
Haluan alkaa elää kuten 80-luvulla, kaikki asiat ei onnistu mutta ne missä onnistuu, kaipaan vinkkejä
06.04.2024 |
Enää ei voi kävellä pankkiin maksamaan laskuja tai työpaikalle kysymään töitä (no minulla on työpaikka, joten tähän ei ole tarvettakaan ja töissä kalkkis pomo elää monessa asiassa kasaria nytkin, joten se puoli on kunnossa). mutta noin omassa elämässä
Perinteinen herätyskello on varmaan hyvä mistä aloittaa, muita vinkkejä? Teen muistiinpanoja kynällä ja paperilla ja käytän paperikalenteria.
Markkoihin ei voi siirtyä ja pankkikorttia käytettiin jo kasarilla.
Tämä on helppo: käyn kaupassa vain arkisin enkä klo 20 jälkeen (kaupungeissa oli kaupat auki 20 saakka).
Ravintolaksi käy vain kotimaisin voimin pyöritetty pizzeria - löytyy 1 kpl tästä kaupungista, oliko Rosso? olen käynyt Rossossa ainakin 1990, muistan tilanteen kun kaverin vauva oli mukana ja se oli syntynyt 1990 alkuvuodesta.
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän lienee tuon näkymisen kanssa? Eli miksi sitten antenniverkon alueella asuvat koulukaverini halusivat meille katsomaan Kolmoskanavalta tulleita Speden ohjelmia, jos ne antennitalouksissakin näkyivät?
Muistelen näin, että piti laittaa lisäantenni kolmosta varten :)
Se oli Neloskanava, jota varten lisäantenni tarvittiin. Nämä olivat käytössä siihen asti kunnes tv-lähetykset muuttuivat digitaaliseksi eli elokuuhun 2007.
No sinä et (onneksi) asunut mellä :) Meille tarvittiin lisäantenni (tämän jopa voi liki 90-vuotias isäni todistaa), että saatiin kolmonen näkymään. Tämä Helsingin ja Vantaan reunalla :) Hassua kun ihminen joka ei koko asunnossa ole ollutkaan yrittää kertoa millainen kotini oli :P
Nelosta varten ei tarvittu meillä mitään uutta. Vai tiedätkö si
Olin melkein jo unohtanut kattoantennit. Joskus niitä täytyi käydä kääntämässä, että saatiin hyvä kuva telkkariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen paljon ollut 80-luvulla avainlapsia, se on monissa viesteissä pistänyt silmään. En tiennyt, vaikka olin silloin nuori aikuinen.
Kaikki olivat, luokalla vain yhden tytön äiti oli aina kotona, hän oli aina työttömänä. Pidettiin ihan normaalina, että lapsi huolehti itsensä kouluun ja sieltä takaisin ja sitten teki kotiin tultua välipalan. Kodista ja asuinpaikasta riippuen sitten lapsi usein lähti kavereiden kanssa jonnekin koulun jälkeen ja tuli kotiin suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin vanhemmat (päivällinen. Silloin syötiin vielä yhdessä) sitten päivällisen jälkeen ehkä uudelleen kavereiden kanssa, elli pitänyt lukea kokeisiin tai tehdä läksyjä. joskus läksyt tehtiin sitten heti koulun jälkeen, jos kukaan kaveri ei lähtenyt ulos. Kouluterveystarkastuksissa saatettiin myös kysyä vanhemmilta, ett pärjääkö lapsi yksin kotona ja osaako tehdä itse itselleen välipalat. Jos ei pärjännyt, vaan lapselle piti hankkia jotain aikuista vahtimaan, niin saatettiin epäillä, että lapsessa on joku vika tai kehitysviivästymä. Lapset olivat hyvin itsenäisiä tuolloin ja pärjääviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän lienee tuon näkymisen kanssa? Eli miksi sitten antenniverkon alueella asuvat koulukaverini halusivat meille katsomaan Kolmoskanavalta tulleita Speden ohjelmia, jos ne antennitalouksissakin näkyivät?
Muistelen näin, että piti laittaa lisäantenni kolmosta varten :)
Se oli Neloskanava, jota varten lisäantenni tarvittiin. Nämä olivat käytössä siihen asti kunnes tv-lähetykset muuttuivat digitaaliseksi eli elokuuhun 2007.
No sinä et (onneksi) asunut mellä :) Meille tarvittiin lisäantenni (tämän jopa voi liki 90-vuotias isäni todistaa), että saatiin kolmonen näkymään. Tämä Helsingin ja Vantaan reunalla :) Hassua kun ihminen joka ei koko asunnossa ole ollutkaan yrittää kertoa millainen kotini oli :P
Nelosta varten e
meillä oli hauskaa joskus. asuttiin n. 3 kilometrin päässä tv:n lähetysantennista: siis siitä suuresta, josta signaali lähti koko tienoolle, mutta silti meille ei aina kuva näkynyt. Etenkin, jos istuin sohvalla äidin vieressä niin aina tuli lumisadetta kuvaan. Jos istuin kauempana äidistä, niin kuva parani. muiden perheenjäsenten kanssa tätä ilmiötä ei ollut ja saimme aina monet naurut siitä. Lisäksi usein tuolloin oli samantyyppinen sää (en enää muista tarkkaan, että oliko se sumuinen vai joku "ukkosta ilmassa" sää)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaukosäätimet toimivat alussa johtojen varassa, kakejakin siis oli jo tuolloin
ja valitut palat, niiltä tuli kerran kuussa joku lehti/nidottu kirjanen, jossa oli "uusinta" tutkimustietoa ja kaikenlaisia juttuja. niit oli ihan kiva lapsena lukea, kun käytiin mummolassa
ja kirjakerhot: kirjakerho lähetti kerran kuussa muutaman lyhennetyn klassikkoteoksen nidottuna saman kirjan kansiin kotiisi ja näin voit tehokkaasti ja nopeasti ottaa haltuun klassikkoteokset ja romaanien parhaimmiston. nykysin noita kirjakerhon kirjoja ei taida antikvariaatit ottaa riesakseen edes ilmaiseksi, mutta yllättävän monen kotoa niitä 1980-luvulla löytyi
Muistan, että kasarilla luettiin kaikki mahdolliset lehdet. Jotain tuli itselle ja loput kierti kädestä toiseen.
tai käytiin kirjastossa lukemassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen paljon ollut 80-luvulla avainlapsia, se on monissa viesteissä pistänyt silmään. En tiennyt, vaikka olin silloin nuori aikuinen.
Kaikki olivat, luokalla vain yhden tytön äiti oli aina kotona, hän oli aina työttömänä. Pidettiin ihan normaalina, että lapsi huolehti itsensä kouluun ja sieltä takaisin ja sitten teki kotiin tultua välipalan. Kodista ja asuinpaikasta riippuen sitten lapsi usein lähti kavereiden kanssa jonnekin koulun jälkeen ja tuli kotiin suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin vanhemmat (päivällinen. Silloin syötiin vielä yhdessä) sitten päivällisen jälkeen ehkä uudelleen kavereiden kanssa, elli pitänyt lukea kokeisiin tai tehdä läksyjä. joskus läksyt tehtiin sitten heti koulun jälkeen, jos kukaan kaveri ei lähtenyt ulos. Kouluterveystarkastuksissa saatettiin myös kysyä vanhemmilta, ett pärjääkö lapsi yksin kotona ja osaako tehdä itse itselleen välip
Muistan tehneeni lapsena kotona koulun jälkeen pitsaa. Tein sen ihan hiivalla taikinaan ja pellin kokoon kaulittuna. Saatoin myös syödä äidin tekemät vierasvarat pakkasesta. Mulla oli aina nälkä ja oli vaan pakko syödä kasvun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista, että kasarilla olisi grillattu kaasugrillillä. Taisivat olla silloin tyyliin pallogrilli hiilillä.
Pihakeinujen pehmukkeet eivät olleet kangasta, vaan sellaisia muovipäällysteisiä, joissa pehmukkeet sisällä. Muovipäällys oli koristeltu erinäköisin kuvioin.
Helloissa oli levyt ja niiden päälle myytiin koristesuojuoksia. Oli mm Myrnakuvioisia.
Keinunpäällisten sisukset oli vaahtomuovia. Moni nukkui kasarilla vaahtomuovipatjallakin.
Meillä oli ihan kangasverhoillut tyynyt keinussa. Sisus jotain rouhetta.
Pizzerioita oli jo 80-luvulla. Olen käynyt pizzalla Nurmeksessa ja Joensuussa. Kotiinkuljetusta ei ollut. Pizzeriaan mentiin juhlistamaan vaikka synttäreitä. Monilla pizzerioilla oli A-oikeudet. Pelkkä pizzojen myynti ei riittänyt. Pikaruokana oli pääasiassa lihapiirakka nakeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ajastettava VHS nauhuri ei muuten ollut 80-luvulla mikään halpa laite! Etenkään vuosikymmenen alkupuoliskolla. 90-luvulla nauhureita alkoi vähitellen olemaan joka kodissa. 80-luvun alkupuolella ei todellakaan. Silloin monella oli vielä vanha mustavalko telkkari käytössä."
Näin oli. Mulla oli kasarin loppuun asti mummolta peritty 1960-luvun mustavalkotelevisio. Sellainen puukuorinen! Mitään uutta ei ostettu ennen kuin vanha hajosi. Ekan väritv:n hankin vasta 90-luvulla ja vuonna 1995 videot. Tämä Helsingissä eikä missään maaseudulla.
Ravintoloista sen verran, että ensimmäinen McDonald's avasi Helsingissä vuonna 1985. Joku muu hampurilausketju oli kyllä ennen sitä. Etnisistä paikoista oli muutamia kiinalaisravintoloita ja pitsaa (ei pizzaa) sai Rivolista. Mitään kebab-paikkoja ei ollut eikä nepalilaisia saati intialaisia mistään sushista puhumattakaan.
Lappee
Ja ensimmäinen oli Haminassa. Satamakaupunki.
Molemmissa taisi olla ulkomaalaisvahvistus mukana, Italiasta jopa, jos oikein muistan?
Vierailija kirjoitti:
Pizzerioita oli jo 80-luvulla. Olen käynyt pizzalla Nurmeksessa ja Joensuussa. Kotiinkuljetusta ei ollut. Pizzeriaan mentiin juhlistamaan vaikka synttäreitä. Monilla pizzerioilla oli A-oikeudet. Pelkkä pizzojen myynti ei riittänyt. Pikaruokana oli pääasiassa lihapiirakka nakeilla.
Helsingissä käytiin muistaakseni Flemarilla kiinalaisessa, jossa sai vihreää jasmiiniteetä riisiposliinikannusta ja syömäpuikot pyydettäessä. Keskustasta löytyi juppihelmi Crazy, jossa jokainen pöytä oli lavastettu eri ympäristöön: surffilauta rannalla, junavaunu, vankiselli (joka oli niin suosittu, ettemme koskaan päässeet sinne syömään). Jälkiruoat tarjoiltiin pitsisomisteisista antiikkilastenvaunuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kaipaa vanhoja aikoja. Monet kaverit ovat sanoneet,että haluaisivat elää menneisyydessä.Nykyaika on kuluttavaa.Toisaalta 80 luvulla ei ollut kännyköitä.Miten nykynuori pärjäisi ilman kännykkää?
Olihan lankapuhelin. Toiset istuivat paljonkin puhelimessa. Puhelimella sovittiin asioista.
Laitat olkatoppaukset kaikki puseroihin ja sellainen otsatukka, joka leviää keskeltä joka suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lepakkohihaiset puserot! Miksei näitä enää ole? Kaikkea muuta retromuotia pukkaa kiihtyvällä frekvenssillä.
Hiuksiin permanentti myös nuorilla. Värikäs tuulipuku suositeltava asuvaihtoehto. Vapaa-aikaa voit viettää salilla nostelemalla painoja tai aerobiccaamalla vhs - videoiden ohjelmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi helvetissä haluat elää kuin 80-luvulla?? No nakkaa kännykkä ja tietokone pois sitten. Kokeile kuinka ihanaa sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla suomalaisvetoinen pizzeria, 80-luvulla oli jo ulkomaalaisten pyörittämiä kiinalaisia ravintoloita ja kebab-paikkoja.
Juu, meillä oli Suomen ensimmäinen Adrianon Italialainen pitseria ja kreikkalainen pita ruokapaikka.
🙂 on sitten 80-lukulaisittain acid-merkki. Epäilyttävä merkki, joka viittaa hu u meisiin. Eli varovasti sitten niiden hymiöiden kanssa...
Purkkarit, hapsusaappaat, moonbootsit tai valkoiset nahkalenkkarit. Lapsille tarralenkkarit tai talvilenkkarit.
Vierailija kirjoitti:
Pizzerioita oli jo 80-luvulla. Olen käynyt pizzalla Nurmeksessa ja Joensuussa. Kotiinkuljetusta ei ollut. Pizzeriaan mentiin juhlistamaan vaikka synttäreitä. Monilla pizzerioilla oli A-oikeudet. Pelkkä pizzojen myynti ei riittänyt. Pikaruokana oli pääasiassa lihapiirakka nakeilla.
Rossohan oli kasarilla suurta luksusta, persoonallinen ja tunnelmallinen pikkukaupungissamme. Ei ollut vielä ketjuuntunut/bulkkiintunut, joka tapauksessa ikävä alkuaikojen Rosson visuaalista ilmettä, ruoka oli myös erityisen maukasta. Oli tasokas ruokapaikka ja hyvin suosittu myös.
Sitten taisi tulla Martina- ketju ehkä samoille apajille. Ihan ok sekin, pizzavetoinen. Silloin pizza syötiin tunnelmallisissa puitteissa.
Lappeenrannassa oli Suomen toinen pitzeria jo 60-70-luvulla.