Miten ihmiset jaksaa elää kauhean tavaramäärän keskellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

248; En osaa ottaa kantaa siihen, onko porkkanoiden syönti mahdotonta muussa tapauksessa, mutta meidän perheessämme kasviksia syödään selvästi enemmän, jos ne ovat esillä. Koska tehtäväni kasvattajana on vaivihkaa totuttaa ihmisiä hyviin tapoihin, kuorin ne porkkanat oikein mielelläni esille pöydälle.

Sama pätee kirjahyllyihin. Sinun ei tarvitse tuntea oloasi uhatuksi, jos kerron että omat lapseni ja minä itsekin luemme enemmän ja olemme tyytyväisiä arkeemme, koska meillä on hyvä runsas kirjahylly ja kirjoja joka paikassa vessaa myöten. Se ei ole loukkaus sinun lukutottumuksiasi kohtaan.

Tässä on kysymys täsmälleen sitä samasta asiasta kuin leivänpaahtimen kanssa: helppoudesta. Kun soitin on esillä, on helppoa harjoitella joka päivä, ja viiden vuoden päästä onkin jo aika tai

Sinusta ehkä ei. Minusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä en taas ymmärrä niitä keittiöitä, joissa ei ole mitään tasoilla. Näyttää kalsealta ja siltä, ettei talossa asuta eikä keittiössä tehdä ikinä ruokaa. On se kumma  jos nykyään pitää piilottaa kahvinkeittimetkin ja blenderit jne kaappeihin, ja joka kerta kaivaa ne sieltä esiin kun niitä tarvitaan. Mutta kukin tyylillään.

No en kyllä keksi yhtään syytä pitää kahvinkeitintä pölyttymässä pöydällä, kun sitä käytetään max. kerran kuussa. 

Todennäköisesti ihminen, joka pitää kahvinkeitintä tasolla käyttää sitä useita kertoja päivässä. Esim. Meillä keitetään helposti kahvia 4-5 x päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lätkänpelaajalla varmastikin on lätkäkamat käden ulottuvilla aina kun hän on jäällä. Kotinsa olohuoneessa hän oletettavasti ei voi luistella tekemättä parkettiin vaurioita, joten on oikein järkevää että lätkäkamat eivät ole esillä turhaa kiusausta tuottamassa. 

No miksi niiden kirjojen pitäisi olla kotona, jos lätkäkin voi pysyä sydämessä ilman, että tuo kaikki kamppeet olohuoneeseen katseltavaksi? Eihän kirjoja ole pakko omistaa voidakseen lukea niitä. 

Ohis. Tässä on kyllä mahtava analogia. Koska lätkäpelaaja ei tarvitse lätkäkamoja olohuoneessaan, ei kirjallisuudenkaan ystävän tarvitse tuoda kirjaa olohuoneeseensa. 

Jos mä tykkään lukea vessanpöntöllä, niin kyllä varmaan toiset voi pelata jääkiekkoa pytyltä käs

Heikosti menee, jos soittoharrastuken motivaatio on sillä tolalla, ettei viitsi edes viulua kotelosta ottaa esiin. Kertoo vain ja ainaostaan siitä, että harrastetaan mamman mieliksi, ei omasta halusta. Jos on omaa halua, se soittaminen onnistuu ilman, että soitin on koko ajan näkyvillä. Samoin kuin lenkille lähtö onnistuu ilman lenkkareiden pitämistä näkyvillä, jos aidosti haluaa mennä lenkille eikä tee sitä vain koska kuvitelee, että niin kuuluu tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä, mikä on kenenkin mielestä helvetin vaikeaa, vaan siitä mitä ihmiset oikeasti tekevät. 

Normaaliälyinen vanhempi opettaa lapselle, että tavarat laitetaan paikoilleen kun tietty tekeminen lopetetaan. Soittimesta huolehtimisessa keskeinen tekijä on soittimen asianmukainen säilytys. Lapsi oppii kunnioittamaan tavaroita, kun kaikki ei loju ympäriinsä, vaan asioilla on omat paikkansa. 

Totta kai kaikella on oma paikkansa. Ei sitä viulua soitin jälkeen lattialle jätetä, vaan omalle paikalleen. Onkohan tässä syy, miksi tämä keskustelu on joillekin niin vaikeaa: ei ymmärretä että tavaran oma paikka voi olla myös näkyvillä.

Vierailija kirjoitti:

275: Miksi ihmeessä lasteni pitäisi soittaa omissa huoneissaan? Oletkohan hieman rajaton, kun edes pohdit tuollaista?

Oletko hieman i d i o o t t i, kun et tajua, että on muitakin tapoja elää kuin sinun tapasi?

Eräs läheiseni rupesi käyttämään rollaattoria ja fysiatri kävi kotona katsomassa tarvittavat kahvat jne. Koti oli niin täynnä tavaraa, ettei siellä mahtunut sujuvasti kulkemaan rollaattorilla, myös mattoja oli lattialla kasapäin, vaikka oli lattialämmitys. Fysiatri kehotti vähentämään tavaroita ja poistamaan turvallisuussyistä matot koska kompastumisvaara oli ilmeinen. Läheiseni kieltäytyi kaikista parannusehdotuksista, kunnes kaatui ja loukkasi pahasti itsensä huonekaluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä, mikä on kenenkin mielestä helvetin vaikeaa, vaan siitä mitä ihmiset oikeasti tekevät. 

Normaaliälyinen vanhempi opettaa lapselle, että tavarat laitetaan paikoilleen kun tietty tekeminen lopetetaan. Soittimesta huolehtimisessa keskeinen tekijä on soittimen asianmukainen säilytys. Lapsi oppii kunnioittamaan tavaroita, kun kaikki ei loju ympäriinsä, vaan asioilla on omat paikkansa. 

Totta kai kaikella on oma paikkansa. Ei sitä viulua soitin jälkeen lattialle jätetä, vaan omalle paikalleen. Onkohan tässä syy, miksi tämä keskustelu on joillekin niin vaikeaa: ei ymmärretä että tavaran oma paikka voi olla myös näkyvillä.

Miksi se viulun "oma paikka" olisi joku muu kuin viulun kotelo, jossa viulu on suojassa pölyltä ja mahdollisilta kolhuilta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lätkänpelaajalla varmastikin on lätkäkamat käden ulottuvilla aina kun hän on jäällä. Kotinsa olohuoneessa hän oletettavasti ei voi luistella tekemättä parkettiin vaurioita, joten on oikein järkevää että lätkäkamat eivät ole esillä turhaa kiusausta tuottamassa. 

No miksi niiden kirjojen pitäisi olla kotona, jos lätkäkin voi pysyä sydämessä ilman, että tuo kaikki kamppeet olohuoneeseen katseltavaksi? Eihän kirjoja ole pakko omistaa voidakseen lukea niitä. 

Ohis. Tässä on kyllä mahtava analogia. Koska lätkäpelaaja ei tarvitse lätkäkamoja olohuoneessaan, ei kirjallisuudenkaan ystävän tarvitse tuoda kirjaa olohuoneeseensa. 

Jos mä tykkään lukea vessanpöntöllä, niin kyllä

Uusien tapojen luonti ei ole niin helppoa kuin mammoista saattaa tuntua. Vaikka kuinka lenkkeilyn, laihdutuksen tms. tietää olevan hyödyksi, niin aika harvalta se oikeasti onnistuu. Kynnyksen laskeminen esim. laittamalla lenkkikamat valmiiksi on käytännössä hyväksi todettu keino madaltaa kynnystä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

275: Miksi ihmeessä lasteni pitäisi soittaa omissa huoneissaan? Oletkohan hieman rajaton, kun edes pohdit tuollaista?

Oletko hieman i d i o o t t i, kun et tajua, että on muitakin tapoja elää kuin sinun tapasi?

Saman kommentin voi kyllä esittää myös sinulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Elämä on surullista jos tavaroiden määrästä tulee hallitseva tekijä elämän laadun suhteen.

Missä joku sanoi, että tavaran määtä on hallitseva tekijä, jos tavaraa ei ole kaikki nurkat täynnä?

Yhtälailla tavaran määrän pitäminen vähänä ja näkymättömissä hallitsee elämää. Jopa niin paljon, että pitää tulla valittamaan toisten ihmisten tavaroista 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lätkänpelaajalla varmastikin on lätkäkamat käden ulottuvilla aina kun hän on jäällä. Kotinsa olohuoneessa hän oletettavasti ei voi luistella tekemättä parkettiin vaurioita, joten on oikein järkevää että lätkäkamat eivät ole esillä turhaa kiusausta tuottamassa. 

No miksi niiden kirjojen pitäisi olla kotona, jos lätkäkin voi pysyä sydämessä ilman, että tuo kaikki kamppeet olohuoneeseen katseltavaksi? Eihän kirjoja ole pakko omistaa voidakseen lukea niitä. 

Ohis. Tässä on kyllä mahtava analogia. Koska lätkäpelaaja ei tarvitse lätkäkamoja olohuoneessaan, ei kirjallisuudenkaan ystävän tarvitse tuoda kirjaa olohuoneeseensa. 

Jos

Uusien tapojen luominen ei vaadi muuta kuin tekemistä. Tiedän kokemuksesta. Ei ole koskaan tarvinut levitellä tavaroita ympäriinsä voidakseni mennä lenkille, käydä jogassa, syödä vihanneksia tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Elämä on surullista jos tavaroiden määrästä tulee hallitseva tekijä elämän laadun suhteen.

Missä joku sanoi, että tavaran määtä on hallitseva tekijä, jos tavaraa ei ole kaikki nurkat täynnä?

Yhtälailla tavaran määrän pitäminen vähänä ja näkymättömissä hallits

Sitä voisi jopa kutsua pakkomielteeksi. Yksi MT-ongelmien näkyvä oire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä, mikä on kenenkin mielestä helvetin vaikeaa, vaan siitä mitä ihmiset oikeasti tekevät. 

Normaaliälyinen vanhempi opettaa lapselle, että tavarat laitetaan paikoilleen kun tietty tekeminen lopetetaan. Soittimesta huolehtimisessa keskeinen tekijä on soittimen asianmukainen säilytys. Lapsi oppii kunnioittamaan tavaroita, kun kaikki ei loju ympäriinsä, vaan asioilla on omat paikkansa. 

Totta kai kaikella on oma paikkansa. Ei sitä viulua soitin jälkeen lattialle jätetä, vaan omalle paikalleen. Onkohan tässä syy, miksi tämä keskustelu on joillekin niin vaikeaa: ei ymmärretä että tavaran oma paikka voi olla myös näkyvillä.

Miksi se viulun "oma paikka" olisi joku muu kuin viulun kotelo, jossa viulu on suojassa pölyltä ja mahdollisilta kolhuilta? 

Täällä on selitetty ne syyt. Voit palata keskustelussa taaksepäin, jos asia kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

275: Miksi ihmeessä lasteni pitäisi soittaa omissa huoneissaan? Oletkohan hieman rajaton, kun edes pohdit tuollaista?

Oletko hieman i d i o o t t i, kun et tajua, että on muitakin tapoja elää kuin sinun tapasi?

Saman kommentin voi kyllä esittää myös sinulle

Kyllä minä ymmärrän muitakin tapoja. Kyseenalaistin vain tämän itseään täynnä olevan patsastelijan näkemyksen siitä, että asiat ovat poissa sydämestä, jos ne ovat poissa silmistä. Hän väitti muun muassa, että kirjahylly lisää lukemista. Niinhän ei automaattisesti ole. On paljon ihmisiä, joilla kirjat makaavat hyllyssä lukemattomina jopa vuosia. Ja vastaavasti on paljon ihmisiä, jotka eivät omista kirjahyllyä, mutta silti lukevat päivittäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lätkänpelaajalla varmastikin on lätkäkamat käden ulottuvilla aina kun hän on jäällä. Kotinsa olohuoneessa hän oletettavasti ei voi luistella tekemättä parkettiin vaurioita, joten on oikein järkevää että lätkäkamat eivät ole esillä turhaa kiusausta tuottamassa. 

No miksi niiden kirjojen pitäisi olla kotona, jos lätkäkin voi pysyä sydämessä ilman, että tuo kaikki kamppeet olohuoneeseen katseltavaksi? Eihän kirjoja ole pakko omistaa voidakseen lukea niitä. 

Ohis. Tässä on kyllä mahtava analogia. Koska lätkäpelaaja ei tarvitse lätkäkamoja olohuoneessaan, ei kirjallisuudenkaan ystävän tarvit

Ja nyt kun tämä onnistui sinulta, niin se onnistuu myös kaikilta muilta? Lue se linkkaamani kirja. Kansainvälinen best seller, joka kertoo kuinka vaikeaa se oikeasti on valtaosalle ihmisistä.

294; Mitä jos vaikka nyt lähtisit sinne lenkille? Uuden tavan luominen tekisi varmasti sinulle hyvää, sen verran vihamieliseltä vaikutat toisten elämäntapoja kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä, mikä on kenenkin mielestä helvetin vaikeaa, vaan siitä mitä ihmiset oikeasti tekevät. 

Normaaliälyinen vanhempi opettaa lapselle, että tavarat laitetaan paikoilleen kun tietty tekeminen lopetetaan. Soittimesta huolehtimisessa keskeinen tekijä on soittimen asianmukainen säilytys. Lapsi oppii kunnioittamaan tavaroita, kun kaikki ei loju ympäriinsä, vaan asioilla on omat paikkansa. 

Totta kai kaikella on oma paikkansa. Ei sitä viulua soitin jälkeen lattialle jätetä, vaan omalle paikalleen. Onkohan tässä syy, miksi tämä keskustelu on joillekin niin vaikeaa: ei ymmärretä että tavaran oma paikka voi olla myös näkyvillä.

Tämä ketju kuvaa ihmisten erilaisia arvoja ja mieltymyksiä. Ap ja muutamat muut arvostavat siisteyttä ja selkeyttä:kaikki laitetaan piiloon, näkyvillä tyhjät puhtaat pinnat. Osa muista, kuten minäkin arvostaa arjen helppoutta ja tärkeiden asioiden näkyvyyttä kotona. Meillä jatkuvasti käytettävät kodinkoneet näkyvissä keittiössä, olohuoneessa kirjahyllyssä paljon rakkaita kirjoja ja olohuoneen yksi nurkka täynnä erilaisia soittimia pianoa myöten. Miehen eräharrastukset ja valokuvaus näkyy myös niin kirjahyllyssä kuin seinillä. Tällaisessa kodissa me viihdymme, toisilla eri intressit ja erilaiset kodit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä, mikä on kenenkin mielestä helvetin vaikeaa, vaan siitä mitä ihmiset oikeasti tekevät. 

Normaaliälyinen vanhempi opettaa lapselle, että tavarat laitetaan paikoilleen kun tietty tekeminen lopetetaan. Soittimesta huolehtimisessa keskeinen tekijä on soittimen asianmukainen säilytys. Lapsi oppii kunnioittamaan tavaroita, kun kaikki ei loju ympäriinsä, vaan asioilla on omat paikkansa. 

Totta kai kaikella on oma paikkansa. Ei sitä viulua soitin jälkeen lattialle jätetä, vaan omalle paikalleen. Onkohan tässä syy, miksi tämä keskustelu on joillekin niin vaikeaa: ei ymmärretä että tavaran oma paikka voi olla myös näkyvillä.

Miksi se viulun "oma paikka" olisi joku muu kuin viulun kotelo, jossa viulu on suojassa pölylt

Ei ole. Oli vain tekosyitä, kuten lapsi ei soita, jos viulu on kotelossa. Jos tilanne on oikeasti tuo, lapsi ei ole harrastuksensa kanssa tosissaan ja viulun tyrkyttämisen sijaan kannattaisi keksiä jokin toinen harrastus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

275: Miksi ihmeessä lasteni pitäisi soittaa omissa huoneissaan? Oletkohan hieman rajaton, kun edes pohdit tuollaista?

Oletko hieman i d i o o t t i, kun et tajua, että on muitakin tapoja elää kuin sinun tapasi?

Saman kommentin voi kyllä esittää myös sinulle

Kyllä minä ymmärrän muitakin tapoja. Kyseenalaistin vain tämän itseään täynnä olevan patsastelijan näkemyksen siitä, että asiat ovat poissa sydämestä, jos ne ovat poissa silmistä. Hän väitti muun muassa, että kirjahylly lisää lukemista. Niinhän ei automaattisesti ole. On paljon ihmisiä, joilla kirjat makaavat hyllyssä lukemattomina jopa vuosia. Ja vastaavasti on paljon ihmisiä, jotka eivät omista kirjahyllyä, mutta silti lukevat päivittäin. 

Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

275: Miksi ihmeessä lasteni pitäisi soittaa omissa huoneissaan? Oletkohan hieman rajaton, kun edes pohdit tuollaista?

Oletko hieman i d i o o t t i, kun et tajua, että on muitakin tapoja elää kuin sinun tapasi?

Saman kommentin voi kyllä esittää myös sinulle

Kyllä minä ymmärrän muitakin tapoja. Kyseenalaistin vain tämän itseään täynnä olevan patsastelijan näkemyksen siitä, että asiat ovat poissa sydämestä, jos ne ovat poissa silmistä. Hän väitti muun muassa, että kirjahylly lisää lukemista. Niinhän ei automaattisesti ole. On paljon ihmisiä, joilla kirjat makaavat hyllyssä lukemattomina jopa vuosia. Ja vastaavasti on paljon ihmisiä, jotka eivät omista kirjahyllyä, mutta silti lukevat päivittäin. 

Tätä on tutkittukin. Nyt ei ole linkkiä antaa, mutta ne ihmiset, joilla on kotona paljon kirjoja, lainaavat myös kirjastosta keskimääräistä enemmän kirjoja. Myös kodin kirjahyllyn koon ja lasten lukutaidon välillä on korrelaatio. Eli kirjahylly oikeasti sivistää väestötasolla tarkasteltuna.

T: Se itseään täynnä oleva patsastelija.