Miksi usein kauneimman taiteen tekijöillä on niin kivuliaita kokemuksia elämässään takana?

Elämä on kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kärsimystä.

Ei aina. 

Luulen, että taide ja tunteet liittyvät yhteen. Taidetta voi kuitenkin tehdä myös mekaanisesti tekniikat oppimalla. Itse olen jälkeenpäin kiitollinen elämäni huonoista kokemuksista, sillä vaikka en suuri taiteilija olekaan, tuska, suru ja ilkeät teot saavat mielikuvitukseni lentämään! 

Kun aikansa kärsii taiteensa vuoksi kurjuutta joka romanttisesti jalostaa taiteilijaa paremmaksi,voi ehkä saada tunnustusta. Tai sitten oppii tekemään taidetta jolla elää.

Nais taiteilijoiden yleensä tulee olla vanhoja saadakseen yleistä tunnustusta.

Ei tod kannata kysyä sitä täällä.

Hulluudessa ihminen päästää irti. On vapaa. Luovuus syntyy siitä. 

Onko se onnellista? Ei ole. 

 

Kaikillahan jotain kamalaa on. Enemmän varmaan korreloi joku muu ominaisuus kuin se mitä käyttää polttoaineena.

niin..