Onko ketään muuta, jolla ei kunnon ystäviä?

lauantai-illalla av-palstalla...

lähtisin niin mielelläni ulos ystävieni kanssa jos niitä vaan olisi ..

Haluaisiko joku tutustua?

mutta niillä niin akkamaiset ja mustasukkaiset puolisot että oksettaa. mielummin olen sellainen oman tien kulkija kuin kaveeraan jonkun muka ystävän kanssa

lapsen tultua vanha kaveripiirini on pikkuhiljaa jäänyt. Olin ensisynnyttäjäksi jo aika vanha ja ystävistäni suurimmalla ei ole vieläkään lapsia. Jotenkin on niin vaikeaa heidän tajuta, että kaipaan kyllä heitä, mutten esim. halua baariin. Viimeksi kun sanoin, että mitä kivaa tehtäisiin, kun lapsi on mummolassa, niin taas tuli se, sitten lähdetään baariin. Miten keski-ikäisetkään naiset eivät voi tajuta, että mä olin baareissa 15 vuotta enää en kaipaa yhtään sinne savuun. Onneksi mulla on läheinen suhde isosiskoon ja ihana kumppani...niin ja tietenkin te palstalaiset joiden kanssa jaan ainakin joskus samoja ongelmia.. Lapseni päiväkodilla on myös muutama mukava äiti, ehkä tulevaisuudessa myös ystävä.

Tiedän todellakin miten kurjaa on kun ei ole sitä tosiystävää. Ei ketään kenen luokse piipahtaa käymään " hetken mielijohteesta" , soittaa, pyytää kylään... Kavereita mutta tuntuu usein että olen heillekin vain ríesa :(

onhan noita " kavereita" , mutta kunnon ystävät puuttuvat. Lähin " ystävä" on oma mies, joka ei todellakaan korvaa oikeaa ystävää. Yksi ystävä on, mutta asuu kauempana ja on miespuolinen joten hänen kanssaan täytyy olla ystävä varoen ettei tule puheita.



Joskus tää ystävyttömyys on tosi vaikeeta. Kukaan ei soita eikä ole kiinnostunut mitä touhuilen. Aina saa itse olla itseään tuputtamassa. Kyläkutsuja meille kyllä tulee, mutta jotenkin tuntuu että ne on ihan pintaa, ei ne sinne mua oikeasti halua.

minä muutin kesällä tampereelle, enkä ole tutustunut oikein kehenkään. elämä menee vaan kodin, päiväkodin ja yliopiston väliä. on minulla sinkkukavereita helsingissä, mutta heillä tietenkin vähän eri elämänvaihe kun minulla. yhtään mammakaveria ei ole... :(

yksi. Ystäviä ei ole koskaan ollut. Nyt on menossa vaikea vaihe elämässä, olisi ihanaa jos olisi ystävä joka oikeasti välittäisi.

mun jutut alkaa mennä sinne 1,5-vuotiaan tasolle...

Mulla ei ole ikinä ollut bestistä, jonka kanssa olisin voinut jakaa kaiken. Enkä enää uskokaan sellaista saavani. Olen kai vähän erilainen tai jotain muuta outoa. Onneksi mulla on hyvä rakastava aviomies =)

Tuntuu että muut on niin energisiä ja aina menossa mut pitäs kytkee hihnaan ennenkuin sais liikkeelle..

Sain muutamia kavereita, mutta sitten jäin kotiäidiksi ja kaverit alkoi vaan kadota. Heillä on niin erilaiset kiinnostuksenkohteet kuin minulla. Harvoin kun itse pääsisin vaikka baariin niin he ovat töissä tai koulussa tai ketään ei vaan kiinnosta juuri silloin. Neuvolan kautta olen tutustunut muutamaan mammaan, mutta pintapuoliseksi on jäänyt kun ei ole muuta yhteistä kuin kotiäiteys...

Uusi paikkakunta ja metsänkeskellä kun asuu, niin sosiaalinen elämä rajottuu messengeriin... Mies ja lapset on kyllä oikeasti ainoita joita tarvitsen, miehen kanssa voi tehdä kaikkea ja puhua kaikesta.

Muutama kaveri soittaa sillon tällön entiseltä paikkakunnalta, mutta siinä se. Kenenkään kanssa en ole käynyt missään 4kuukauteen(ilman miestä ja lapsia)



Haluaako kukaan tutustua? =)

kavereita on paljon, mutta ystäviä ei yhtään :( .

varsinais-suomesta olen...