Pidätkö tärkeänä että lapsiperheessä olisi lemmikki?
Aloitin nyt omana ketjunaan vaikka empatiaketjussa jo tätä sivuttiin.
Minä pidän tosi tärkeänä. Minulla on melkein aina ollut lemmikkejä, ja ne opettavat lapsille valtavan paljon. Niiden käytöstä tutkaillaan, niiden sosiaalisia taitoja, laumanmuodostusta, leikkejä, niitä vertaillaan ihmisen taitoihin, niiden kykyä osoittaa kiintymystä, ikävää, kiukkua, leppymistä jne. Ja toki niiden hoitaminen ja vastuunotto, kun lapsi on riittävän vanha.
Kommentit (22)
En pidä. Sen lemmikin pitää olla perheen aikuisten puolelta haluttu ja toivottu eikä mikään "sellainen pitää olla" -hankinta. Itse en ole ikinä halunnut mitään lemmikkiä enkä allergioiden takia voisikaan vaikkapa kissaa, koiraa tai kania ottaakaan, enkä välttämättä muitakaan karvaisia. Lapsi ottakoon lemmikin itse sitten, kun katsoo olevansa siihen valmis niin ajankäytöllisesti ja taloudellisesti (on puhunut jo vuosia, että haluaa koiran, mutta opiskelijatalouteen tuskin koiran ottaminen olisi taloudellisesti järkevää)
En missän nimessä. Itse en jaksaisi hoitaa lemmikkiä enkä haluaisi siitä aoheutuvia kuluja, joten eiköhän ole parempi, että meillä ei lemmikkejä ole. Vai mitä? Mielestäni se on vastuullista.