Mies sanoo minun pettäneen hänet, kun en haluaisi toista lasta

Näpäytä vähän rakautumalla ja tekemällä sitten abortti, miehen ilme jää varmasti mieleen.

Minulla on ap sama tilanne, mutta sillä erolla että minä haluaisin lapselleni sisaruksen. Mies ei kuulemma jaksa toista vaikka ei hoitanut ensimmäistäkään kuin vasta sitten, kun lapsi oli jo 6kk vanha. 

 

Neuvoni sinulle on se, että kysy ja keskustele miehesi kanssa miksi hän haluaa lisää lapsia? Onko miehellä sisaruksia? Kokeeko mies, että lapsi jää jostakin paitsi? 

 

Onko mies alusta asti osallistunut esikoisen hoitoon?

Tee vaan se toinen. Miestäsi jää harmittamaan muuten lopuksi ikää. 

Ainokaisena ei ole mukava olla. Olen itse ja iso vastuu iäkkäistä vanhemmista yksin. 

Minulla on sisko ja kaksi veljeä ja ei se elämä sisarusten kanssa ollut lapsuuden kodissa kuin tappelua. Tappelua leluista ja huomiosta ja tv.stä. Tosi harvoin sai sitä omaa aikaa vanhemman kanssa. 

Pidä pääsi Ap, sinä sen lapsen kannat ja synnytät. Ei miehesi. 

Sinähän sen lapsen kuitenkin hoidat, jos miestä ei satu huvittamaan. Sinun päätöksesi.

En ymmärrä ihmisiä jotka kieltävät lapseltaan sisarussuhteen. Ne ovat monelle merityksellisimpiä ihmissuhteita puolison ja omien lapsien jälkeen. Olen huomannut, että ainoilla lapsilla on usein puutteita muiden huomioonottamisessa. Ihan ymmärrettävää, kun on kasvanut perheessä huomion keskipisteenä eikä muita ole tarvinnut huomioida. Ainoat lapset hankkivat usein vain yhden lapsen; on helppoa kieltää lapseltaan sellaista, josta itse ei tiedä mitään. Kun kaksi ainoaa lasta tekee vain yhden, niin hän on aivan yksin maailmassa; ei setiä tai tätejä, ei serkkuja, ei sukua, juureton. Säälin syvästi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä jotka kieltävät lapseltaan sisarussuhteen. Ne ovat monelle merityksellisimpiä ihmissuhteita puolison ja omien lapsien jälkeen. Olen huomannut, että ainoilla lapsilla on usein puutteita muiden huomioonottamisessa. Ihan ymmärrettävää, kun on kasvanut perheessä huomion keskipisteenä eikä muita ole tarvinnut huomioida. Ainoat lapset hankkivat usein vain yhden lapsen; on helppoa kieltää lapseltaan sellaista, josta itse ei tiedä mitään. Kun kaksi ainoaa lasta tekee vain yhden, niin hän on aivan yksin maailmassa; ei setiä tai tätejä, ei serkkuja, ei sukua, juureton. Säälin syvästi.

Mä taas en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kuin oman näkökulmansa, joten tasoissa ollaan ymmärtämättömyytemme kanssa.

Kaksi lasta ei koskaan ikinä milloinkaan mene siinä missä yksikin. Tuplaten hommaa ja lisäksi saat toimia kaiken vapaa-aikasi erotuomarina kotona. Ei kannata. Olet viisas kun tiedät omat voimavarasi ja toimit sen mukaan.

Minä olen sitä mieltä, että 2 menee samalla kuin yksi. Olen nainen ja koettu on. Toinen synnytys oli paljon ensimmäistä helpompi. Koin, että on helpompaa, kun lapset voi leikkiä myös keskenään. Oli pieni ikäero ja se toisaalta oli toisen ollessa vauva vähän työläämpää, kun toista imettäessä toinen kiipeili, jne. Olin yh. Lasten kasvaessa pieni ikäero oli hyvä. Samanlaisessa ikävaiheissa ja samanlaiset leikit. Olisi ehkä vaikeampaa, jos toinen 7 ja toinen 1. Silloin koko pikkulapsiaika uudelleen yhden lapsen kanssa. Varmasti joka ikäerolla hyvät ja huonot puolet. 

Yhden lapsen kanssa elämä on oikein kivaa. Koet vain kerran vauva-, uhma- ja teini-iän. Rahanmenoa on vähemmän kuin useamman lapsen talouksissa. Kotona rauhallista, kun ei ole riitelyä sisarusten välillä. Vain yhden lapsen asiat (neuvola, hammaslääkäri...) huolehdittavana. 

 

En lähtisi tätä kuviota pilaamaan. 

Miehellä on kyllä jonkin verran taipumusta ns. rusinat pullasta-vanhemmuuteen, eli tykkää leikkiä lapsen kanssa, mutta varsinainen lapsenhoito ei muutoin ole kovin mieluista. 

Hänellä on myös sen tyyppistä ajattelua, että vaikka lastenhoito on noin periaatteessa molempien vanhempien tehtävä, on kuitenkin tosiasia, että se on luonnostaan enemmän äitien hommaa. Tätä ajattelua olen häneltä yrittänyt kitkeä pois. 



Hän on erittäin tarkka siitä, kuinka paljon tekee. Esim; minulla on eräs pitkäaikainen ja rakas harrastus, jonka pariin palasin kun lapsi oli 6 kk. Olin sanonut miehelle, että harrastuksen jatkaminen on minulle tärkeää, ja hänen tulee se mahdollistaa. Harrastus vie kaksi tuntia yhtenä iltana viikosta. Kun olin harrastuksessa ja mies sillä aikaa lapsen kanssa kotona, mies alkoi laittaa viestiä milloin tulen kotiin, ja jos tulin vaikka 10 min. tavallista myöhemmin, siitä tuli heti sanomista. 

 

Miehellä on aina ollut visio kahdesta lapsesta, ja hänen veljellään on kaksi lasta. Välillä tuntuu, että hän haluaa tehdä kaikki samalla tavalla. Hän vetoaa mutta kun noillakin on-tyyppisiin argumentteihin. 



Mutta elämälle ei voi tehdä käsikirjoitusta, ja koskaan ei voi etukäteen tietää mitkä ratkaisut tuntuvat parhailta. Ja kaikki ihmiset ja perheet ovat erilaisia. Minusta tuntuisi väärältä, jos joutuisin toteuttamaan miehen vision vaikka se tuntuisi väärältä ja vaikuttaisi hyvinvointiini. 

Enkä halua tehdä lapsia siksi että heistä tulisi minulle hoitajia kun olen vanha. Mielestäni se ei ole oikea motiivi. 

 

Ap 

Älä vain alistu miehen tahtoon. Mieti jos mies toteaakin että noup, useamman lapsen perhe-elämä ei ole häntä varten ja lähtee lätkimään. Näitä on nähty. 

 

Pidä pääsi tässä asiassa. Yhden lapsen kanssa on oikein mukava elellä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä jotka kieltävät lapseltaan sisarussuhteen. Ne ovat monelle merityksellisimpiä ihmissuhteita puolison ja omien lapsien jälkeen. Olen huomannut, että ainoilla lapsilla on usein puutteita muiden huomioonottamisessa. Ihan ymmärrettävää, kun on kasvanut perheessä huomion keskipisteenä eikä muita ole tarvinnut huomioida. Ainoat lapset hankkivat usein vain yhden lapsen; on helppoa kieltää lapseltaan sellaista, josta itse ei tiedä mitään. Kun kaksi ainoaa lasta tekee vain yhden, niin hän on aivan yksin maailmassa; ei setiä tai tätejä, ei serkkuja, ei sukua, juureton. Säälin syvästi.

Mun lapsella on juuri noin. Kahden ainoan lapsen ainoa lapsi. 

Olisin halunnut 3. En saanut kuin yhden ja 5 keskenmenoa. 

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kyllä jonkin verran taipumusta ns. rusinat pullasta-vanhemmuuteen, eli tykkää leikkiä lapsen kanssa, mutta varsinainen lapsenhoito ei muutoin ole kovin mieluista. 

Hänellä on myös sen tyyppistä ajattelua, että vaikka lastenhoito on noin periaatteessa molempien vanhempien tehtävä, on kuitenkin tosiasia, että se on luonnostaan enemmän äitien hommaa. Tätä ajattelua olen häneltä yrittänyt kitkeä pois. 



Hän on erittäin tarkka siitä, kuinka paljon tekee. Esim; minulla on eräs pitkäaikainen ja rakas harrastus, jonka pariin palasin kun lapsi oli 6 kk. Olin sanonut miehelle, että harrastuksen jatkaminen on minulle tärkeää, ja hänen tulee se mahdollistaa. Harrastus vie kaksi tuntia yhtenä iltana viikosta. Kun olin harrastuksessa ja mies sillä aikaa lapsen kanssa kotona, mies alkoi laittaa viestiä milloin tulen kotiin, ja jos tulin vaikka 10 min. tavallista myöhemmin, siitä tuli heti sanomista. 

 <

Lue nyt tämä kirjoituksesi ihan ajatuksella uudelleen ja mieti, miksi edes harkitset toista lasta miehen kanssa, jota kiinnostaa vanhemmuudesta vain se 5 rusinaprosenttia. 95% on sitä pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kyllä jonkin verran taipumusta ns. rusinat pullasta-vanhemmuuteen, eli tykkää leikkiä lapsen kanssa, mutta varsinainen lapsenhoito ei muutoin ole kovin mieluista. 

Hänellä on myös sen tyyppistä ajattelua, että vaikka lastenhoito on noin periaatteessa molempien vanhempien tehtävä, on kuitenkin tosiasia, että se on luonnostaan enemmän äitien hommaa. Tätä ajattelua olen häneltä yrittänyt kitkeä pois. 



Hän on erittäin tarkka siitä, kuinka paljon tekee. Esim; minulla on eräs pitkäaikainen ja rakas harrastus, jonka pariin palasin kun lapsi oli 6 kk. Olin sanonut miehelle, että harrastuksen jatkaminen on minulle tärkeää, ja hänen tulee se mahdollistaa. Harrastus vie kaksi tuntia yhtenä iltana viikosta. Kun olin harrastuksessa ja mies sillä aikaa lapsen kanssa kotona, mies alkoi laittaa viestiä milloin tulen kotiin, ja jos tulin vaikka 10 min. tavallista myöhemmin, siitä tuli heti sanomista. 

 <

Ehkä et ajattele, että täytyy tehdä itselle useampi hoitaja, mutta ainoa lapsesi saattaa kokea sen velvollisuudeksi. 

Olen ainoa lapsi ja uupunut omaishoitaja. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä jotka kieltävät lapseltaan sisarussuhteen. Ne ovat monelle merityksellisimpiä ihmissuhteita puolison ja omien lapsien jälkeen. Olen huomannut, että ainoilla lapsilla on usein puutteita muiden huomioonottamisessa. Ihan ymmärrettävää, kun on kasvanut perheessä huomion keskipisteenä eikä muita ole tarvinnut huomioida. Ainoat lapset hankkivat usein vain yhden lapsen; on helppoa kieltää lapseltaan sellaista, josta itse ei tiedä mitään. Kun kaksi ainoaa lasta tekee vain yhden, niin hän on aivan yksin maailmassa; ei setiä tai tätejä, ei serkkuja, ei sukua, juureton. Säälin syvästi.

Nyt tuli kyllä suun täydeltä kuraripulia, huhhuh. Mä olen maailman onnellisin kun ei ole sisaruksia nahistelemassa kuin korpit haaskalla perinnöstä aikanaan. Läpi elämän olen saanut vanhemmilta huomiota, aikaa, tukea ja rakkautta. Sisaruksia en ole ikinä kaivannut, kun kavereita on ollut ympärillä! Kavereissakin on se etu että jos välit menee, niin ei tartte joulupöydässä kattella katkerana toisinkuin ikävien sisarusten kohdalla. 

Eriävät toiveet lapsiluvusta on aina hankalia, mutta kyllä se niin on, että ei ketään voi pakottaa hankkimaan lasta. Niin iso asia, että helpompi se on tehdä kompromissi toiseen suuntaan tai erota. 

Mä tiesin jo synnärillä että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta täällä. Kyllä sen sisimmässään tietää milloin lapsiluku on täynnä ja sitä fiilistä kannattaa uskoa. Mua ei saisi enää mikään / kukaan tässä maailmassa uudestaan vauvatouhuihin mukaan. On ilo ja kunnia saada seurata lapsen kasvua ja kehitystä. Terve lapsi ei ole muuten itsestäänselvyys, sitäkin kannattaa pohtia kun lapsilukua miettii. Koen saaneeni "7 oikein" kun tuli terve lapsi.

Olet oikeassa. Ja pysy siinä. Haluatte vain eri asioita. Eikä sinua saa pakottaa. Jos mies haluaa enemmän lapsia se ei tässä suhteessa nyt onnistu. Kokemuksesi myös kertoo että ei enempää. Toki ymmärtää että toinen haluaa lisää lapsia, mutta hänen pitäisi ymmärtää sinua ja se on sun kroppa sekä elämä. Aikooko tehdä muualla lisää lapsia vai voisiko tyytyä tilanteeseen nyt.

Helppohan se on miehenä huudella, heillä kun on se mukavin osuus lapsen hankkimisessa. Rojut ränniin ja nainen kärsii lopusta.