Mikä on syynä ihmisten flegmaattisuuteen?
Kävelin tänään kaupungilla ja käytin julkista liikennettä. Ihmiset olivat kuin zombeja, tuntuu ettei kymmenen vuotta sitten ollut tällaista. Seistiin tiellä väistämättä muita, mummoja ei päästetty istumaan, ovia ei pidetty auki - ellei joku pyytänyt tai ohjeistanut erikseen aikuisia ihmisiä. Ei vaikuttanut ilkeydeltä tai edes itsekkyydeltä, vaan kummallinen tyhjä katse oli monella kasvoillaan. Hyvä ettei kuola valunut suupielestä. Pyytäessä toimivat ihan ystävällisesti.
Mikä ihmisiä vaivaa?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon suomalaisissa on todella suuren luokan pelkureita jotka pelkäävät kaikenlaisia arkisia tilanteita ja näkyväksi tulemista. He keskittyvät julkisessa tilanteessa lähinnä omaan napaansa ja piiloutumiseen ja eivät kykene tavallisen aikuisen ihmisen arkiseen vastuunottoon, kuten vaikka siihen että bussissa sanoisi vierustoverille "anteeksi jäisin seuraavalla" tai kysyisi joltakulta "tarvitsetko tämän paikan".
Valitettavasti moni sulkeutuu omaan pelkokuplaansa siinä määrin ettei heidän suuntaankaan onnistu kommunikoida "voisitko poistua invapaikalta" "pidätkö mulle ovea auki", koska he ovat paniikissaan sulkeutuneet kuulokkeiden ja älypuhelinten avulla omiin maailmoihinsa ja eivät viitsi havainnoida yhtään ulkomaailmaa.
Tällaiset ihmiset sitten elävät keskenään kaupungeissa ja eivät onnistu muodostamaan kovin lämmintä yhteishenkeä
Hyvä kuvaus Helsingin menosta
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ovat masentuneita.
Ja käytöstavattomia. Monet asiat tulevat itsestään kuin reflekseinä, jos on hyvätapainen, masentunut tai ei
Ehkä ovat masentuneita.