Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syvä ihastuminen työkaveriin
04.04.2024 |
Olen jo vuosia ollut ihastunut miespuoliseen työkaveriini. Kolmisen vuotta flirttailtiin ja alettiin lähentyä, kunnes pakottauduin vetäytymään ja viilensin välimme ammattimaisiksi. Se onnistui, koska emme työskennelleet siinä kohtaa yhdessä, mutta nyt työskentelen neljänä päivä viikossa muutaman tunnin hänen kanssaan ja huomaan, että vanhat tunteet alkavat ottaa valtaa. Hän tuntuu lähes vastustamattomalta. Timmi, tumma, pitkä ja miehekäs.
Siitä huolimatta en aio viedä asiaa pitemmälle, koska mies on naimisissa ja minua parikymmentä vuotta vanhempi. Moraali menee halun edelle.
Vaan miten pääsisin eroon näistä tunteista, kun kohtaamme kuitenkin melkein päivittäin?
Kommentit (43)
Näitä sitten harmittelet kuolivuoteellasi kun hukkasit elämäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä sitten harmittelet kuolivuoteellasi kun hukkasit elämäsi
Hyvin mahdollista, mutta vielä pahempaa olisi, jos särkisin miehen perheen. Kuten sanoin, hän on naimisissa ja heillä on pari lastakin. Mieheltä olen saanut vastakaikua, mutta kuolen mieluummin yksin kuin tuhoan toisten perheen.
ap
No et vaan ole ihastunut. Hankit elämän.
Jos mies onkin onneton avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä sitten harmittelet kuolivuoteellasi kun hukkasit elämäsi
Hyvin mahdollista, mutta vielä pahempaa olisi, jos särkisin miehen perheen. Kuten sanoin, hän on naimisissa ja heillä on pari lastakin. Mieheltä olen saanut vastakaikua, mutta kuolen mieluummin yksin kuin tuhoan toisten perheen.
ap
Et sinä hänen perhettään särkisi tai tuhoaisi vaan kyllä se on hänen itse tehtävä.
Onhan siinä kumminkin kynnys joka toisaalta voi olla tiedostamaton turvallisuustekijä sinulle: voit turvallisesti olla ihastunut kun ei ole "todellista" vaaraa joutua suhteeseen hänen kanssaan.
Kyseessä voi olla myös jonkinasteinen pakkomielle...
Tuttua puuhaa tuo on minullekin, voi mennä vuosikausia tuollaisessa.
Joko kärvistelet tai sitten teet asialle jotain. Vaikka hankit itsellesi kunnon torjunnan tjsp
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa että omasta kokemuksesta: ei mitenkään. Itse ihastuin naispuoleiseen työkaveriin. Siinä ihastumisessa kesti kyllä hetkensä ennen kuin se alkoi ja naisella se alkoi minua kohtaan aikaisemmin. Kun ihastuminen sitten tuli, niin en mä siitä mitenkään yli päässyt. Itse naimisissa ja nainen oli vapaa. Mitään pettämistä ei ollut, ihan vain vahvaa flirttiä ja yhteisiä lounaita jne. Välillä ihastus tuntui hieman helpottavan, mutta taas kohta olin korviani myöten häneen niiiiin ihastunut kuin ihminen voi olla. Mietin sitä naista kaikki illat kotonakin. Lomamatkalla perheen kanssa mietin, että miksei vaimoni tilalla voi olla hän. Se oli jotain aivan totaalisen vangitsevaa, enkä ikinä ole elämässäni kokenut moista. Hänen istagramista imuroin kaikki kuvat hänestä koneelleni ja katselin niitä iltaisin ja kuuntelin youtubesta rakkauslauluja. Mä olin vain aivan kertakaikkisen sekaisin hänestä.
Sitten tuli työtarjous muualle, mihin oli pakko suostua. Muistan miten vaikeaa oli erota tästä työkaverista ja miten tuntui että vain hänen takiaan haluaisin jäädä vanhaan. Vasta sitten ehkä kun vuoteen emme olleet nähneet, niin aivokemia alkoi tasoittumaan normaaliksi. Tästä on nyt jo tällä hetkellä pari vuotta aikaa ja nyt olen ihan ns. normaali. Ihmettelen vieläkin itseäni, että miten voimakkaasti sitä ihminen voi tuntea toista kohtaan.
Olisko mitenkään mahdollista että antaisit hänelle pimppiä, peppua ja suikkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette uimavalvojia toivottavasti ei liian syvää.
Ei muuta kuin harrastatte kiihkeää seksiä, niin teistä tulee onnellinen pari tai tunteet viilenevät. Se on eri jännää istua palaverissa henkilön kanssa, jonka kanssa on harrastanut seksiä tuntia/paria aiemmin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla jonkun ukon märkä päiväuni koko aloitus
Älä sotkeudu muiden perheiden kanssa. Vaihda työpaikkaasi. Etsi poikaystävä. Perusta perhe. Jätä perhe mukaan. Anna lasten elää onnellista ja rauhallista elämää.
Tämä yhteys ei tee ketään onnelliseksi itseäsi mukaan lukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tilanteeni on se, että olen aika lähelle tuo mies tarinastasi.
Itsekin vain odottelen ja toivon, että ne tunteet menisivät ohi. Tuskin kuitenkaan menevät, niin kauan kun toista joutuu jatkuvasti näkemään. Tai ehkä eivät mene ohi ollenkaan niin kauan, kun toista joutuu ollenkaan näkemään. Eli pitäisi saada aikaiseksi täydellinen pesäero.
Se on välillä vähän raskasta tämä ihmiselo, varsinkin jos on sellaista sorttia, että todella harvoin ihastuu keneenkään ja sitten pitää löytää itsestään voimaa laskea sellaisesta harvinaisesta tapahtumasta irti.
Vierailija kirjoitti:
Minun tilanteeni on se, että olen aika lähelle tuo mies tarinastasi.
Itsekin vain odottelen ja toivon, että ne tunteet menisivät ohi. Tuskin kuitenkaan menevät, niin kauan kun toista joutuu jatkuvasti näkemään. Tai ehkä eivät mene ohi ollenkaan niin kauan, kun toista joutuu ollenkaan näkemään. Eli pitäisi saada aikaiseksi täydellinen pesäero.
Se on välillä vähän raskasta tämä ihmiselo, varsinkin jos on sellaista sorttia, että todella harvoin ihastuu keneenkään ja sitten pitää löytää itsestään voimaa laskea sellaisesta harvinaisesta tapahtumasta irti.
Ei ne mee ja arvaappas mitä tapahtuu jos joudutte samalle työmatkalle kaksistaan 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Limerenssi, pakonomainen ihastuminen. Itselläni vastaava kesti 7 vuotta ja tarvittiin työpaikan vaihdos, että elämäni ja aivokemiani normalisoitui. Thank god!!!
Mikä on syvä ihastuminen? Eikö ihastuminen ole jo määritelmän mukaan jotain sellaista, mikä ei ole kovin syvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä sitten harmittelet kuolivuoteellasi kun hukkasit elämäsi
Hyvin mahdollista, mutta vielä pahempaa olisi, jos särkisin miehen perheen. Kuten sanoin, hän on naimisissa ja heillä on pari lastakin. Mieheltä olen saanut vastakaikua, mutta kuolen mieluummin yksin kuin tuhoan toisten perheen.
ap
Ei kaikkea tarvitse niin henkilökohtaisesti ottaa. Vähän säpinää työpäiviin ja vapaa-aikaa, piristäisi molempia ja eihän kenenkään tarvitse edes tietää.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että omasta kokemuksesta: ei mitenkään. Itse ihastuin naispuoleiseen työkaveriin. Siinä ihastumisessa kesti kyllä hetkensä ennen kuin se alkoi ja naisella se alkoi minua kohtaan aikaisemmin. Kun ihastuminen sitten tuli, niin en mä siitä mitenkään yli päässyt. Itse naimisissa ja nainen oli vapaa. Mitään pettämistä ei ollut, ihan vain vahvaa flirttiä ja yhteisiä lounaita jne. Välillä ihastus tuntui hieman helpottavan, mutta taas kohta olin korviani myöten häneen niiiiin ihastunut kuin ihminen voi olla. Mietin sitä naista kaikki illat kotonakin. Lomamatkalla perheen kanssa mietin, että miksei vaimoni tilalla voi olla hän. Se oli jotain aivan totaalisen vangitsevaa, enkä ikinä ole elämässäni kokenut moista. Hänen istagramista imuroin kaikki kuvat hänestä koneelleni ja katselin niitä iltaisin ja kuuntelin youtubesta rakkauslauluja. Mä olin vain aivan kertakaikkisen sekaisin hänestä.
Sitten tuli työtarjous muualle, mihin oli pakk
Hyvä kuvaus siitä miten suurta luonnollinen vetovoima voikaan olla. Silloin täytyy vain antautua sille.
minä sain sen ihastukseni. kauan työstin. yhdessä ollaan.
Ääk, mulla on sama ongelma. Työpaikalla poikamainen viisikymppinen hopeakettu. Ajattelen häntä siis koko ajan.
Alue: Aihe vapaa
Toisen pitää vaihtaa työpaikkaa. Ei tuollaiset tunteet mihinkään katoa.