Onko täällä ihmisiä, jotka ei oo kauheesti matkustelleet ja ikää yli 40 vuotta?

Matkustaminen on raskasta ja väsyttävää. 

Nuorempana muutamissa paikoissa käynyt se riitti. Ei vaan kiinnosta.

Viisivuotias olin, kun perheemme kävi Tornio-Haaparannan kautta Ruotsissa päivän, omalla autolla.

Seuraavan kerran olin kahdentoista, laivalla Vaasa-Sundsvall-Vaasa eli saman päivän aikana kaksi merimatkaa ja päivä perillä hiljaisessa pikkukaupungissa sunnuntainapäivänä kun mikään paikka ei ollut auki. Merimatkat olivat kyllä hienoja, syvä(n) sininen meri ja pilvetön auringonpaiste!

Olin jo melkein kolmenkymmenen: bussimatka Pietariin. Olihan siellä nähtävää ja moni asia hyvin erilaista ja eri tavalla kuin koti-Suomessa, huomasi olevansa ulkomailla.

Sitten taas Ruotsiin, Turusta Tukholmaan, bussimatka, autolautoilla yöt mennen tullen ja pari yötä paikanpäälläkin ynnä tiivis ja mielenkiintoinen matkaohjelma, eikä siitä ole aikaan kuin, öö, 29 vuotta?!

N60

Minä 👋

T: Tuntematon 

Vierailija kirjoitti:

Minulla paha lentopelko, 30 vuotta aikaa kun olen viimeksi lentokoneessa ollut. Hyvin on kuitenkin pärjätty näinkin. Pääsee laivalla ja autollakin reissaamaan.

Minä olen ikäni kärsinyt pahasta matkapahoinvoinnista enkä ole sen takia juurikaan matkustellut ja oikeastaan ei edes tee mielikään matkustella eikä siihen olisi kyllä varaakaan.

Uppis duppis kops!

Olen 42 ja häpeän sitä, miten vähän olen matkustellut. Olen käynyt lapsena kerran Tanskassa, kerran Norjassa, kerran Pariisissa ja muutaman kerran Ruotsissa. Nuorena ja aikuisena olen käynyt Tukholman- ja Tallinnan-risteilyjen lisäksi kolme kertaa Saksassa, näistä matkoista yksi oli työmatka. En ole koskaan ollut etelänlomalla tai ylipäänsä ulkomailla lomamatkoilla, koska nuo parit Saksan-reissutkin olivat pidempiä opiskeluun liittyviä oleskeluja. 

Tämä on jotenkin häpeällistä, koska kaikki aina puhuvat matkoistaan, ja lomien lähestyessä kysellään, kuka on minnekin menossa. Tuntuu olevan tosi harvinaista, että joku ei esim. kesäloman aikana matkusta ulkomaille. Yleensä annan ihmisten olla siinä käsityksessä, että minäkin matkustelen, saatan sano tyyliin että "tällä kertaa ei olla menossa minnekään". Enkä ainakaan kerro etten ole ollut yhdelläkään rantalomalla elämässäni, koska se on monelle niin kummastuttava ajatuskin.

En oikein edes tiedä, miksi en ole ulkomailla matkaillut. Raha on yksi iso syy mutta ei selitä kokonaan.

Matkailu avartaa lähinnä siksi, että nuorempana maailmankuva on vielä niin suppea. Jotkin asiat ovat toki niin ainutlaatuisia, että niitä ei voi kokea täysillä muuten kuin paikan päällä. Mutta kun ikää kertyy, useimmat "uudet" asiat ovat vain pieniä muunnelmia siitä, mikä on jo nähty ja koettu jossain muodossa. Yhä useammassa matkakohteessa on ollut sekä ekologisista että infrastruktuurin rajallisuuteen liittyvistä syistä pakko ryhtyä rajoittamaan matkailua, asenteet ovat muutenkin sitä luokkaa, että matkailijoiden rahat kelpaavat kyllä mutta matkailijat itse saisivat mieluiten pysyä poissa. Suurten asiakasjoukkojen nopeaan rahastamiseen perustuvissa asiointitilanteissa kielitaitokaan ei mainittavasti kehity sillä, että osaa sanoa "päivää, kiitos, näkemiin, hyvää päivänjatkoa" mahdollisesti useallakin eri kielellä. Jos passiivinen kielitaito riittää opastus- ym. tekstien ymmärtämiseen, taito on tällä tasolla jo ennen matkaan lähtöä. Olen käynyt 60 elinvuoteni aikana Suomen ja nykyisen asuinmaan lisäksi 20 eri maassa. Itsetarkoituksellista tarvetta tuon luvun kasvattamiseen ei ole. Rahakaan ei olisi esteenä, mutta vaatisi melko tavalla asiaan paneutumista keksiä matkakohde, joka kokemuksena olisi matkustamisen vaivan arvoinen. 

Olen käynyt Ruotsissa, Virossa, Tsekissä, Unkarissa, Hollannissa, Tanskassa, Sveitsissä, Belgiassa, Norjassa ja Iso-Britanniassa. Joissakin näissä kaksi kertaa. Silti olen koti-ihminen, enkä halua enää matkustaa. 

Joo! Ei vaan kiinnosta plus ympäristöseikat. 

Vierailija kirjoitti:

Matkailu avartaa lähinnä siksi, että nuorempana maailmankuva on vielä niin suppea. Jotkin asiat ovat toki niin ainutlaatuisia, että niitä ei voi kokea täysillä muuten kuin paikan päällä. Mutta kun ikää kertyy, useimmat "uudet" asiat ovat vain pieniä muunnelmia siitä, mikä on jo nähty ja koettu jossain muodossa. Yhä useammassa matkakohteessa on ollut sekä ekologisista että infrastruktuurin rajallisuuteen liittyvistä syistä pakko ryhtyä rajoittamaan matkailua, asenteet ovat muutenkin sitä luokkaa, että matkailijoiden rahat kelpaavat kyllä mutta matkailijat itse saisivat mieluiten pysyä poissa. Suurten asiakasjoukkojen nopeaan rahastamiseen perustuvissa asiointitilanteissa kielitaitokaan ei mainittavasti kehity sillä, että osaa sanoa "päivää, kiitos, näkemiin, hyvää päivänjatkoa" mahdollisesti useallakin eri kielellä. Jos passiivinen kielitaito riittää opastus- ym. tekstien ymmärtämiseen, taito on tällä tasolla jo ennen matkaan lähtöä. Ole

No ei se matkailu taida kaikkia avartaa.  Pysyvät samanlaisina tyhminä saappaina kuin ennenkin. Ja ehkä jopa harhaisempina kuin aiemmin jos eivät ymmärrä näkemäänsä ja tekevät virheellisiä päätelmiä. 

O. Lapsena/teininä perheen kanssa käyty Espanjassa, Ruotsissa ja Virossa. Ei vaan kiinnosta näin aikuisena yhtään matkustaminen. 

Viime kerrasta ulkomailla yli 45 vuotta. Sitä ennen neljään otteeseen ulkomailla, vain Euroopassa, kaikki kerrat liittyivät tavallaan opiskeluun. 

Olen 42 ja olen käynyt Ruotsissa ja Venäjällä kun olin alaikäinen, aikuisiällä en ole poistunut Suomesta. Enkä ole ikinä ollut lentokoneessa. Matkailu ei kiinnosta ja tykkään olla kotona.

On. Olen käynyt ulkomailla noin 5 kertaa. Pisin reissu on ollut Thaimaaseen. Matkustelu ei ole vain minun juttu.

Venäjällä kävin joka viikko bensaa hakemassa ennen sotaa.

58-v.: Ruotsi v.1982 ja 1983.

Olen 43. Käynyt olen tallinnas, rukholmas ja norjas

On täällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 42 ja häpeän sitä, miten vähän olen matkustellut. Olen käynyt lapsena kerran Tanskassa, kerran Norjassa, kerran Pariisissa ja muutaman kerran Ruotsissa. Nuorena ja aikuisena olen käynyt Tukholman- ja Tallinnan-risteilyjen lisäksi kolme kertaa Saksassa, näistä matkoista yksi oli työmatka. En ole koskaan ollut etelänlomalla tai ylipäänsä ulkomailla lomamatkoilla, koska nuo parit Saksan-reissutkin olivat pidempiä opiskeluun liittyviä oleskeluja. 

Tämä on jotenkin häpeällistä, koska kaikki aina puhuvat matkoistaan, ja lomien lähestyessä kysellään, kuka on minnekin menossa. Tuntuu olevan tosi harvinaista, että joku ei esim. kesäloman aikana matkusta ulkomaille. Yleensä annan ihmisten olla siinä käsityksessä, että minäkin matkustelen, saatan sano tyyliin että "tällä kertaa ei olla menossa minnekään". Enkä ainakaan kerro etten ole ollut yhdelläkään rantalomalla elämässäni, koska se on monelle niin kummastuttava ajatuskin.

Sinähän olet matkustanut enemmän kuin moni muu! Ja vaikka joku ei olisi koskaan käynyt ulkomailla (muuten toisin kuin joku sanoi, Viro ja Ruotsikin ovat meille ulkomaita) ei siinäkään olisi mitään häpeämistä.

Aikuisiällä olen käynyt kerran 19v etelässä. Siitä on nyt 25v. Tallinnassa olen käynyt joka kesä. Huvittaa ja hävettää myöntääkin. Kävin ensimmäisen kerran yksin Helsingissä 27v ja vuosi pari sen jälkeen Tampereella. Päivän minilomat noihin ovat olleet mulle matkailun korvike. 

Onneksi nykyään pääsee näkemään netistä maailmaa varsin hyvinkin. Paljon paremmin kuin ennen sitä jostain tietokirjoista joiden tieto oli aina jotain 20v vanhaa ja jostain lehtijutuista. En osaa englantia kuin sen vähän mitä ymmärrän tekstejä. Olen sitten käyttänyt rahat mitä olisi voinut laittaa matkoihin muuhun.