Uskoni lopetti ystävyyssuhteita
Käännyin kristittyksi eli tulin uskoon. Menetin useamman ystävyyssuhteen.
En ole puhunut eritysesti uskostani, korkeintaan sivulauseessa todennut. En ole ottanut puheeksi enkä ole tuputtamaan alkanut.
Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (26)
Tuntuu monia harmittavan jos ei enää lähde mukaan ryyppäämään ja irstailemaan, ihan kuin se olisi heiltä pois.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Minä en ainakaan halua kuunnella jatkuvaa moralisointia ja saarnoja asioistani, tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni.
Tälläisiähän ap ei harrastanutkaan.
Minä jouduin väkisinkin aikuisiällä tutustumaan uskovaiseen ihmiseen, ja vaikkei hän sitä mitenkään tuputtanut tai suoraan puhunut, niin kyllähän se lähes joka puheenaiheessa esille tuli, eikä mitenkään positiivisesti.
Toinen oli isotäti lapsuudessa/nuoruudessa, siunausta lähetti joka siunaan synttäri ja nimipäivä, ei mitään kunnioitusta minun tai meidän perheen uskontotapoihin.
Parempi vältellä, olen allerginen uskovaisille ihmisille.
Näyttää siltä että moni ei-uskova ei yksinkertaisesti suvaitse toisen uskoa.
Siis pelkkä asian kertominen, yksi viesti ilmoitusluontoisesti, riittää siihen, että ei enää kelpaakaan. Vaikka usko ilmenisi vain lisääntyneenä positiivisuutena ja ilona. Tätä on ei-uskovan vaikea sietää, kummallista sinänsä! Mutta samalla se osoittaa, että kyse on henkien taistelusta: paha henki ei siedä Pyhää Henkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko muuttunut mitenkään sen johdosta?
Olen muuttunut. Hyvään suuntaan, Olen empatiakykyosempi, ystävällisempi rauhallisempi ja koen enemmän tyytyväisyyttä ja onnea kuin ennen. Ap.
Aaa. Susta on tullut siis kynnysmatto.
Se vähän riippuu. Tunnen huipputyyppejä jotka ovat uskovaisia. Heillä on myönteinen elämänasenne, halu toimia heikompien hyväksi. Ovat vaatimattomia, aina valmiita keskustelemaan maailmankatsomuksesta, mutta koskaan ei tule tuputusta. He ovat hyvää mainosta aatteelleen.
Sitten on sellaisia joista tulee sellainen fiilis että ovat varmoja oman lahkonsa (ja itsensä) oikeassa olemisesta ja taivaaseen pääsemisestä ja kyttäävät tarkoin muiden tekemisiä. Keskustelu johtaa vaan siihen että "et voi pelastua ilman tosi uskoa" Usko ei näy elämän valinnoissa, vaan puheessa. Anteeksi vain, mutta en halua sellaisia kaverikseni. .