~***~ Enskat viikonloppuna la-su ~***~

[color=CD1076]Mä jo luulin, että saan nukkua pitkään tänään, mutta kissut päätti taas toisin..Huoh. Kauheen pimeetäkin vielä tähän aikaan..



Jotkut oli taas niistä kestoista jutellu..Aurora oli tehny oikein jotain laskelmia..hurjilta tuntuu ne kertisten määrät! =) Nostan kyllä hattua niille, jotka meinaa kestoja jaksaa käyttää..Mä en oo edes viitsinyt niihin oikein tutustua kun oon aika varma omasta saamattomuudesta siinä asiassa..Saa nähdä jos mieli muuttuu sit kun vauva on talossa ja vaippapaketteja pitää kuljettaa niin pirusti sieltä kaupasta..! =)



Eilen yöllä tuli muutenkin taas sellainen viimehetken paniikki-kauhukohtaus. Kun taas alko miettiä sitä lapsi-on-täällä-sit-ikuisesti-meidän-elämässä-juttua ja mitäs sitä tulikaan tehtyä..Myöhäistä se on enää itkeä moisia!! =D Eiköhän tollaset sit unohdu kun vauva tulee..=)



Makkara: hyvä juttu, että se microlax toimi! Nyt vaan pikaista paranemista pukamille! =)



Jushkan mahassa on alkanut kupliin! Kohta ne jo vahvistuu ja ei voi enää erehtyä! =)



Buuffa ei ota mitään stressiä tosiaan siitä painosta! Mä tuskailin koko raskauden ja pelkäsin aina jännitin aina neuvolan puntaria, mutta loppujen lopuksi ei kertynyt kuin 9,8kg ja ihan normaalisti oon syönyt koko ajan. Herkkuja unohtamatta! =)



Serelle onnea, että tarjous talosta hyväksytään! Jänniä aikoja teillä! =)



Ammimamma pääsee etelään! Ihanaa reissua sulle ja eiköhän toi raskaanakin suju ihan hyvin! =)



Pirpsulle tervetuloa! =)



Aurora olikin löytänyt suolaisen hintaisen hoitolaukun! =) Toivottavasti on hintansa väärtti. Mulla ei oo kun ilmaislahjana saatu kökkölaukku..pitää katsoa miten sen kanssa pärjää nyt ens alkuun..=)



Sirulle jaksamista ja paljon suppareita! Ehkäpä se tiiti sieltä tänään jo innostuis tulemaan? =)



Meillä on taas miehen kanssa touhukas ja kiireinen päivä edessä..Pitää pysyä toimeliaana jos se räpsy siitä innostuis. Eilen tyttö oli NIIN pahantuulinen automatkalla ja yritti myllertää itselleen lisätilaa, mutta mä vaan sanoin, että neiti voi tulla ulos keskustelemaan pahasta olostaan. =)



Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!!



t. poppis ja räpätti rv39+4

Ihan ensiksi kiitokset mukavasta seurasta eilen treffeillä Auroralle, Amylle ja erittäin suloiselle tytsylle, Kesikselle ja Leenikselle!!



Makkara, hyvä kun alkaa aineet vaikuttaa ja pahkamat saa kukistettua =)



Jushkalle onnea kuplinnasta ;)



Buuffalle jaksuja sinne vointeihin¿.hyvä kun huolehtii, et on aina jotain pientä suuhun pantavaa ja ei tosiaan kannata miettiä niitä kiloja =) eikös ole sellasii välipalakeksejä, jotka on vielä pakattu niin, et saa kätevästi laukkuun mukaan¿.jos sitä haluu vaihtelua niihin karkkeihin. Mä kerroin äidille heti kun plussa pärähti ja muut sukulaiset saivat tietää vasta kun oltiin turvallisimmilla vesillä¿



Siru, eikös tänään tule teille lähtö?? =) ja mäkin luulin et poppis on nyt meirät hyljännyt¿



Sere, toivotaan et turvotus ja närästys hellittää. Ja pidän peukkuja, et teidän talotarjous menee läpi =))



Ammimamma, ihanaa kun pääset etelän lämpöön. Matkalla kannattaa varmaan olla vaan entistä tarkempi hygienian suhteen¿.pesee käsiä aina kun mahdollista. Kivasti saat valohoitoa, mikä varmasti piristää ja antaa energiaa :)



Pirpsu, tervetuloa tänne enskoihin! Hienoa kun saadaan uusia tulokkaita taas lisää =)



Poppis, noita kauhukohtauksia tulee täälläkin aina ajoittain¿sitä ei nyt vaa millään voi käsittää, et kohta se pienokainen on tossa masun toisella puolella =)



Sunnuntaipäivän jatkeita kaikille ihanille enskattarille

Mykis ja hippis 38+1

Vihdoin..Viikon jo katselin seiniä muuton jälkeen ja luin vaivaiset 6 kirjaa, alkoi tää nettipimento käymään raskaaksi;) Muutto meni hyvin, tosin oli tosi raskas, vaikka molempien vanhemmat oli auttamassa. Supistuksia tuli niin kiivaaseen tahtiin, että varauduttiin lähtemään jo synnyttämään, mutta heti muuton jälkeen rauhoittui. Torstaina tuli koko päivän ihan säännöllisesti supistuksia 15-18 min.välein, sitten illalla loppui.Viime yönä olin hereillä pari tuntia suppareiden takia. Tää poika vaan leikkii mun kaa, se tulee kuiteskin myöhässä....



Pirpsulle tervetuloa joukkoon!



Jushkalle onnitteluja kuplista:)



sjt+jääräpäinen pikkumies 38+5

Lunta tosissaan tupruttaa ulkona. Ihanaa! Pieni ulkoilu voisi olla pitkästä aikaa paikoillaan.



Kiitti omastakin puolesta treffiläisille AURORALLE, KESIKSELLE, AMYLLE & EMMILLE ja MYKIKSELLE! :) Oli kiva nähdä teitä ja saada kasvot nickien taakse. Amyn Emmi on kyllä ihan huippusuloinen vauva ja hurmasi naapuripöydäkin :) En muuten saanut parkkisakkoa, onneksi...



Kukas sitä mietti naposteltavia mitä on kätsy ottaa mukaan... Itse kantelin sellaisia suolatikkuja laukussa. Suolaa niissä on jonkin verran, mutta rasvaa itseasiassa ei kauheesti, ja mulla auttoi siihen äkkijyrkkään kuvotukseen aika nopeesti. Enää ei sellaisia kuvotuksia oikeastaan enää tuukkaan, mutta yks suolatikkupussi on kyllä kotonakin kaapissa, just in case =)



Ei ollut POPPIS lähtenyt vielä tositoimiin.... :) Täällä oli jo jännitetty!



HAN, mietit konsertteja ja melua. Yks tuttuni kävi Maidenin konsertissa yliajalla! :) Oli kuulemma tyttö pyörinyt ja potkinut kyllä hieman normaalia enemmän... mutta ihan terveeltä ja täyspäiseltä tuo nyt 1,5 vuotias tytöntyllerö vaikuttaa ja omaa muuten hyvän rytmitajun!



AURORA, mietin itsekin tuota Baby Bjönin hoitolaukkua, mutta hinta on kyllä kiskurimainen. Täytyy vielä vähän katella mitä muita vaihtoehtoja löytyy.



(.) Olotila kaikinpuolin hyvä, en pääse valittamaan suuremmin mistään! ;) Toivotaan että näin jatkuu vaikka työt alkaakin maanantaina. Tosin, eilen kiskottiin illalla leffaa katellessa sipsejä ja nyt kaikki nesteet on pakkautuneet silmien alle, sormiin ja jalkoihin.... kiva! No, oma moka, vannoin jo tänään miehelle että en enää koko raskausaikana ihan varmasti syö yhtäkään sipsiä. Sen lisäksi että niistä tulee fyysisesti paha olo, tulee myös huono omatunto juniorin takia. Raukka joutuu kärsimään äipän epäterveellisistä ruokailutottumuksista.. :/



Iloista sunnuntaita kaikille ja PIRPSULLE tervetuloa joukkoon!



Leenis & jr 28+4

Nettipimennossa siis olen ollut. Toivottavasti enskatreffit meni hyvin. Mä tulen sitten seuraaville mukaan :). Nyt pitää juosta autoa siirtämään, joten lisää höpötystä myöhemmin.

Peipposka rv 17+1 (hui, miltein puolivälissä!)

Enpä ole täällä tainnut kovin paljon synnytyksen jälkeen ehtiä oleilemaan, vauvapalstakin on jäänyt kun olen kotiutunut niin hyvin sinne Ankan perustamaan MSN-yhteisöön. Tervetuloa vaan kaikki mukaan, etenkin kun jakaudutte niin porukan neuvot alkaa yllättäen tuntua kullanarvoisilta!! Jos mukaan mielii, niin kannattaa käydä tuolla vauvapuolen enskoissa ilmoittelemassa. MSN on nimittäin tehnyt liittymisen vähän hankalaksi, niin että en edes yritä tässä neuvoa. Mut Ankka ja muut kyllä avittavat siellä v-puolella!



Meidän kuulumisia: pikku-L sai loppiaisena nimen ja on nyt virallisesti meidän superihana kulta eli Helmi Tuulia. :-) Helmi on nyt 1,5 kk vanha ja arki on ollut jonkinlaisissa uomissa jo muutamia viikkoja - Helmi vakiintui 2 -3h ja syönti -rytmiin jo noin kaksiviikkoisena, mikä on helpottanut meidän elämää aika tavalla. Toisaalta tuon syömisen kanssa onkin sitten itketty enemmän kuin tarpeeksi, kauan odottamani imetys kun ei lopulta oikein ottanut tuulta alleen ja typykkä syö tällä hetkellä ainoastaan Tuttelia pullosta. Sain imetettyä neitiä työn ja tuskan kanssa ensimmäisen kuukauden ajan, mistä yritän tällä hetkellä olla tyytyväinen ja kieltäydyn ajattelemasta, että meidän imetys olisi " epäonnistunut" . Se onnistui oikein hyvin niin kauan kuin onnistui. Tsemppiä vain kamalasti teille, joilla sen käynnistely on vielä edessä, ja älkää soimatko itseänne liikaa, jos korvikkeesta tulee vauvanne ravinto! Meidän tyttö on ollut todella paljon tyytyväisempi kun saa kerralla sen minkä tarvitsee syödä, eikä mitään isompia vaivoja ole korvikeruokinnasta koitunut. No, mutta riittänee tuota lajia.



Synnytyskertomustakin mulla olisi, pitänee laittaa eri viestiin... Kokonaisuudessaan voin sanoa, että vauva todella muuttaa elämän ja panee monet asiat hyrskyn myrskyn, mutta vaikka kliseiseltä kuulostaakin, niin on se sen arvoista! Vaikka sitten itkun ja masennuksen kautta, kuten itselläni. Tärkeintä on, että osaa kuunnella omaa jaksamistaan ja toimia sen mukaan ja pyytää apua kun sitä tarvitsee.



Kuulostaapa kamalalta survivalilta. Mut tällaisia ajatuksia mä haluan teille jakaa - voihan olla, että teidän ekat viikot omien murujen kanssa on ihan toisenlaisia kuin meillä! Ehkä joku kuitenkin saa tästä jotain apua ja tunteen, ettei ole ainoa jolla voimat loppuu. Voin sanoa, että mulla ne ehti ekojen viikkojen aikana loppua monta kertaa, eikä vähiten sen takia, että isoruokainen neitimme imi mut " kuiviin" säännöllisin väliajoin ja ruokaa ja juomaa olisi saanut olla tankkaamassa enemmän kuin elämässä on aikaa. Tosiasiassa luovuin imetyksestä siis sen takia, että se olisi vaatinut minua ennalta määräämättömän pituisen ajan ainoastaan syömään, nukkumaan ja imettämään ja sehän alkoi ahdistaa oikein toden teolla.



No niin, nyt suljen suuni tästä asiasta ennen kuin joku palstaamme vakoileva, suurisydäminen imetyksen puolestapuhuja hyökkää kimppuuni syyttäen minua itsekkääksi paskaäidiksi... Mut tulkaa sit tuonne yhteisöön vetämään mua hihasta jos yhtään alkaa tuntua siltä. Koska I' ve been there. ;-)



No niin. Mut Helmi kasvaa hurjaa tahtia ja vaatteita käy pieneksi - tämä aika on niin juuri sitä mitä toivoi ja sitä mitä pelkäsi! Vauvan kanssa seurustelu on ihanaa ja rasittavaa yhtä aikaa, ja omaa aikaa jää ja ei jää... Helmi on pariviikkoisesta lähtien valvonut aamupäivällä 2-3 tuntia ja illalla 3-5 tuntia ja nukkunut sitten päiväunia iltapäivän ja yöunia n. klo 22-09 heräten toki välillä syömään nyt onneksi vähän harvemmin kuin ekoina viikkoina. Kovasti tyttö jo katselee ympärilleen ja hymyilee kun siltä tuntuu - ja masulleen pantuna mönkii ihan hurjasti ja osaa jo pungertaa itsensä vatsalta selälleen!



Panen vielä linkin kuviini, että saatte nähdä meidän prinsessan. Ihana, rakas, vaativa pikku otus. =)



http://s133.photobucket.com/albums/q78/Henna-Ladie/Pikku-Leidi/?action=…



Sit vielä ihan hurjasti onnea matkaan ja heilutuksia Sirulle ja Poppikselle ja kaikille muillekin loppupään huitelijoille! Antakaahan kuulua itsestänne sitten kun saatte nyyttinne kotiin!



Haliterkuin Ladie Helminsä (1,5 kk) kera

Olimme itsenäisyyspäivän iltana 6.12.2006 ystäviemme luona kyläilemässä, katsoimme Linnan juhlia televisiosta, söimme päivällä paistamiani joulutorttuja ja joimme teetä. Miehet maistelivat portviiniä. Katsoimme vielä Linnan jatkot ¿ohjelmaa, mutta sitten minua alkoi väsyttää ja lähdimme kotiin. Kello oli noin 23.00. Matkalla kysyin piloillani mieheltä, oliko hän muistanut sammuttaa lähtiessään kotona aiemmin illalla ikkunalla palaneet itsenäisyyspäivän kynttilät, johon hän kauhistuneena vastasi, ettei. Tästä säikähtäneenä hän juoksi nopeasti kotia kohti ja minullakin kävi mielessä, että mitä jos kynttilät olisivat ehtineet palaa loppuun ja talomme olisi tulessa! Onneksi kynttilöitä oli kuitenkin vielä jäljellä eikä mitään ollut tapahtunut. Minä taapersin kotiin omaa tahtiani, en ison mahani kanssa edes harkinnut juoksua.



Kotona söin vielä iltapalaksi lättypizzan, ja mies valitti, että miksi syön hänen sairaalaeväitään. Sanoin, että eiköhän siitä yhden kärsi syödä; pizzoja ja hampurilaisia oli varattu aika paljon. :-) Noin puoliltaöin menin vessaan iltapesulle, ja istuessani pytyllä tunsin, kuinka lapsivettä lorahti yllättäen. Sanoin miehelle, että ¿nyt taisi mennä lapsivedet¿ ja kysyin, paljonko kello oli. Se oli 00.02, eli ihan laskettua aikaa, 7.12., jo elettiin! :-) Minua alkoi jännittää, ja menin makuuhuoneeseen side pikkuhousuissa odottelemaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Lapsivettä lorahteli pian lisää, ja kohta jouduin jo vaihtamaan siteen.



Ensimmäisen tunnin aikana, kello 00¿01, alkoivat myös supistukset; ne tulivat heti säännöllisinä, noin vartin välein. Supistukset tuntuivat kovilta kuukautiskivuilta, mikä tunne säilyi koko synnytyksen ajan ainoastaan voimistuen supistusten voimistumisen myötä. Selkäkipuja ei oikeastaan ollut, vaan kivut tuntuivat jomotuksina alavatsalla. Soitin sairaalaan kysyäkseni ohjeita, ja minua neuvottiin olemaan rauhassa kotona niin kauan kuin tuntuu että haluan. Supistukset alkoivat kuitenkin voimistua ja tihentyä nopeasti, ja vartin yli yhden mies soitti taksin ja lähdimme sairaalaan. Taksia odotellessa pakkasin kassiin itselleni vaihtovaatteita, eväät ja cd-levyt, jotka olimme valinneet hetkeä aiemmin tyyliin " ai, sattuu, ei sitä, no ehkä se, joo se ehdottomasti... au, ei..." =D. Supistusten kipua lievensi hyvin mikrossa lämmittämäni kauratyyny, jota pidin alavatsalla.



Taksimatka oli lyhyt ja perillä sairaalassa kävelimme vielä ensin väärältä ovelta pääovelle, josta pääsimme sitten sisään. Menimme hissillä toiseen kerrokseen, ja kätilö otti meidät vastaan synnytysosastolle. Kello oli noin 01.30. Pääsimme tutkimushuoneeseen, jossa kätilö pyysi minua käymään kyljelleni tutkimuspöydälle. Pöydälle päästyäni hän kiinnitti masuni päälle kaksi anturia, joista toinen mittasi vauvan sydänääniä ja toinen supistusten voimakkuutta. Siinä pöydällä sitten makailin noin kaksi tuntia, ja tuona aikana supistukset voimistuivat niin, että olo oli jo aika tukala. Sydänääniä mittaava anturi lakkasi mittaamasta vähän väliä, koska vauva pyöri masussa niin hurjasti. =) Lopulta, joskus kello 2.30, käyrät kuitenkin saatiin, kätilö tutki kohdunsuun ja sanoi, että kohdunkaula on hävinnyt ja suu on 1 sentin auki. Sain mennä suihkuun, ja yritin lämpimällä suihkulla lievittää supistusten kipua, mutta suihku ei enää kovin hyvin tehonnut. Peseydyin ja pukeuduin sairaalan vaatteisiin, minkä jälkeen pääsimme lähtemään synnytyssalia kohti. Saliin kätilö toi ilokaasua ja fysiopallon auttamaan minua kipujen kanssa. Mies pani levyjä soimaan, ja minä asetuin pallon päälle keinuttelemaan ja hengittelemään ilokaasua.



Kuuntelimme Beatlesia ja pallolla keinuttelu tehosi aika mukavasti avautumiskipuihin. Lisäksi luulen, että asento myös tehosti avautumista. Ehkä tunnin kuluttua en kuitenkaan enää jaksanut olla pallolla ja kivut voimistuivat, ja siirryin sängylle kyljelleni. Ilokaasua hengittelin aina supistusten tullessa, ja se auttoi vähän. Mies hieroi minua ja juttelimme jotain aina supistusten välissä. Kätilö kävi luonamme todella harvoin, ja vasta joskus 03¿04.00 aikoihin siirryimme vastaanottokätilön hoidosta salikätilön hoitoon, kun minä pyysin saada jotain vahvempaa kivunlievitystä. Salikätilö tutki kohdunsuun tilanteen, sanoi sen olevan 6 cm auki ja ryhtyi valmistelemaan epiduraalipuudutuksen laittoa. Samoihin aikoihin supistukset tulivat taas voimakkaammiksi ja muuttuivat siten, että samaan aikaan supistuksen kanssa tai oikeastaan vähän sen jälkeen minua alkoi aina vähitellen ¿kouristella¿ eli työnnättää. Epiduraali kuitenkin laitettiin joskus viiden-kuuden maissa. En huomannut kipujen lieventymistä mitenkään yhtäkkiä, mutta muistan kyllä, että minulla oli helpompi olla ennen kuin aloin ponnistella. Kuuden-seitsemän välissä vuoroon tuli jälleen uusi kätilö kätilöopiskelijan kanssa, ja he lopulta auttoivat meitä eniten eli olivat mukana ponnistusvaiheessa. Tämä kätilö teki heti myös sisätutkimuksen ja totesi, että kohdunsuu on täysin auki. Minua olikin työnnättänyt jo pitkään. Hän laittoi epiduraalin pikaisesti pois päältä, ettei se heikentäisi supistuksia, ja antoi minulle luvan alkaa ponnistella supistusten mukana. Tein työtä käskettyä, mutta huomasin itsekin, kuinka työnnätyksen tunne heikentyi. Kätilö kertoi jälkikäteen, että oli ollut virhe laittaa minulle enää epiduraalia siinä vaiheessa, kun olisin voinut pian jo alkaa ponnistella. Ehdin lopulta hyötyä epiduraalin tuomasta kivunlievityksestä ehkä vajaan tunnin ajan. Ponnistusta aloittaessani otin sitten kaiken irti niistä supistuksista, mitä tuli, ja ponnistin naama punaisena. Tuntui, että silmät pullahtavat irti, mutta jostain sitä voimaa aina tuli! Ponnistin silmät kiinni (etteivät ne pullahtaisi ) puoli-istuvassa asennossa, ja se tuntui ihan hyvältä asennolta. En olisi tuntenut oloani tukevaksi esimerkiksi konttausasennossa, koska jalat tärisivät adrenaliinijännityksestä. Ponnistellessani muistan, että taustalla soi Lou Reedin albumi Transformer, ja kätilöt vilkaisivat välillä meitä oudosti. ;-) Levy oli jäänyt soittimeen, ei ollut mitenkään tarkoituksellista... Tytön syntyessä taisi soida joku Satellite of love: " Satellite' s up, way up to Mars..." . Lieneekö oireellista, että ekoja leikkejä Helmin kanssa on ollut Raketti lentää kuuhun -leikki, jossa vauva nostetaan nopeasti kainaloista kannatellen korkealle ilmaan? =)



Kun vauvan pää alkoi näkyä, kätilö alkoi taitavasti ohjata minua ponnistelemaan juuri oikean verran oikeissa kohdissa. Tässä vaiheessa piti ennemmin pidättää kuin ponnistaa ¿ ja sitten yhtäkkiä ponnistaa oikein kovasti ¿ ja pää syntyi! Pään synnyttyä muu vartalo ¿luiskahti¿ ulos helposti, ja kello 7.40 pikkuleidimme oli maailmassa pienenä (noo... 4,04 kg ja 53 cm) ja punaisena! Vauva päästi hillityn rääkäisyn synnyttyään ja kätilöt vapauttivat hänet napanuorasta, joka oli kahdesti kierteellä kaulan ympärillä. :-P Välilihaani ei tullut repeämää eikä leikkausta tarvittu, pieniä repeämiä tuli pari sisemmälle emättimen suulle ja kätilöt ompelivat ne nopeasti synnyttyäsi.



Vauvan synnyttyä kätilö nosti hänet rinnalleni ja hän sai etsiä tissin suuhunsa. Vauva alkoikin pian reippaasti imeä kuin vanha tekijä! Tuo hetki oli ihana, ja muistan sen varmasti aina! Samalla kun me, mies, vauvamme ja minä, teimme tuttavuutta, kätilö paineli kohtuani, jotta istukka syntyisi. Pian se syntyikin, ja sen jälkeen kohdusta tuli verta varsin paljon. Tuota mies säikähtikin kovasti, ja kertoi myöhemmin meinanneensa pyörtyä siinä vaiheessa! Minäkin tunsin, että jotain lorahti, ja kysyin mieheltä, että ¿oliko se lapsivettä vai verta?¿, johon hän vain vastasi, että ¿lapsivettä¿¿ Verenvuoto kuitenkin loppui, kun sain oksitosiinihormonia tiputuksena. Kätilö kertoi verenvuodon johtuneen siitä, että myöhäinen epiduraali oli sotkenut kohdun hormonitoimintaa.



Pian tuore isä pääsi kätilöopiskelijan kanssa pesemään ja punnitsemaan vauvaa, ja sen jälkeen sain hänet takaisin syliin. Sitten meille tuotiin synttärikahvit voileipineen ja leivoksineen, ja saimme kölliä salissa rauhassa hetken vauvaamme ihastellen.



Kokonaisuudessaan olen synnytykseen hyvin tyytyväinen, se alkoi ajallaan ja kesti ainoastaan 7 h 40 minuuttia, josta viimeiset 40 min. ponnistusvaihetta. Ainoastaan avautumisvaiheen kivunlievityksestä olisin haluannut keskustella kätilön kanssa tarkemmin jo aiemmin, nyt minulle jäi tunne, että olimme aika kauan " omillamme" aamuyöllä. Samaan aikaan supitukset voimistuivat ja tihentyivät koko ajan, ja olin todella tiukasti kiinni ilokaasumaskissa :-). Minulle ilokaasusta jäi tunne, että vaikka sitä miten kiskoi, ei vaikutusta liiemmin huomannut... Lieneekö syynä harrastamani vuosien biletys, mutta mitään " hiprakkaa" ei siitä kaasusta mulle kyllä tullut eikä muutakaan tunnetta. Välillä epäilin, tuliko kaasua ylipäätään maskista vai vetelinkö vain ilmaa kumilutteron kautta. :-P Olin kyllä kirjannut esitietolomakkeeseen haluavani olla mahdollisimman pitkään ilman suurempia lääkkeellisiä kivunlievityksiä, mutta olevani kivun suhteen kuitenkin realisti eli tarvittaessa kaikki tänne heti. Epiduraalin tarve minulle tuli, kun supistukset tulivat niin kipeinä niin pian, mutta se, missä vaiheessa se olisi laitettu, olisi ollut kätilön työnsarkaa. No, eletty ja koettu, voinpa kehua synnyttäneeni " käytännössä luomusti" . :-) Välilihan leikkauksen suhteen olimme miehen kanssa tiukasti sitä mieltä, että ei; onneksi kätilömme oli samaa mieltä ja pääsin todella helpolla emättimen aukon paranemisen suhteen! Tässä välissä sopinee mainostaa Weledan Synnytykseen valmistautumisöljyä, jota käyttelin viimeisinä raskausviikkoina... Ainakaan mulle ei tullut välilihan repeämiä, en tosin tiedä vaikuttikö öljyäminen vai se, etteivät lihakseni mitenkään erityisen timmissä kunnossa ole (sielläkään) :-P =). Pystyin istumaan sängyllä jo samana päivänä ja vessatoimet sujuivat normaalisti alusta saakka. Turvotusta kyllä oli rutkasti parin ekan viikon ajan, mutta toisaalta syömäni kipulääkecoctail (2x500 mg parasetamolia + 400 mg ibuprofeenia pari-kolme kertaa vuorokaudessa) auttoi todella hyvin enkä kärsinyt jälkisäryistä käytännössä lainkaan.



Synnytys oli minusta mukavaa, suosittelen kaikille tämän palstan jäsenille! =D



Terkuin Ladie nyt 1,5 kuukauden vanhan jättivauvansa kanssa :-)

[color=FF00FF]Edelleen siis tälä yhtenä kappaleena.. tosin, yöllä tuli heitettyä sairaala keikka. Tosiaan eilen en tuntenut liikeitä koko päivänä liikkeellä ollessani. Saunan jälkeen aloitin sitten liikelaskennan jota muutaman tunnin jatkoin ja en tuntenut mitään. Tiitiä koitin herätellä koskettelemalla ja makealla ja taas oltiin kyljellään eikä siis liikkeen liikettä.. Noh, neljä tuntia jatkoin tätä ja sitten mies jo sanoi, että pitää soittaa sinne synnärille. Soitin sinne ja käskivät tulla näytille.. eipä siis auttanut muu kun lähtee käymään jyväskylässä ja siellä päästiin saman tien käyrille.. vauvan sydän käyrä oli ihan hyvä, pikku suppareitakin piirtyi tasaisin väliajoin siihen, mutta en ees ite niitä tuntenut.. eli noista ei taida kovin paljon hyötyä olla:(



Noh, päästiin sitten lääkärille samantien käyrän jälkeen. Ultralla sitten katottiin, lääkärikin aikas voimalla koitti saada tiitiä liikkeelle, mutta eipä tuo muuten innostunut liikkumaan, kun ihan pikkuisen vaan liikahti, enkä sitä edes tuntenut:(

Noh, liikkui kuitenkin sen verran, että mitään hätää ei ole. Virtaukset ym. oli just niinkuin pitikin ja lapsivettä oli normaalisti. Painoarviokin saatiin ja sen mukaan kaverilla olis painoo nyt 3800g eli tulispa TOSI pian ulos, tai ainakaan ei keräis enää yhtään painoo lisää!!!



Lääkäri oli kyllä tosi mukava ja sanoi, että juuri niin pitää tehdäkkin et lähtee näytille ja saipahan ainakin rauhassa nukkua ilman stressiä.

Muutaman liikkeen olen tänään tuntenut joten eiköhän siellä oo kaikki hyvin. Tosin taitaa kaverilla olla pikkusen ahdastakin jo tuolla masussa.. että vois jo pikkuhiljaa löytää tiensä sieltä ulos!



Että sellainen ilta/yö meillä... mutta pääasia että kaikki on hyvin:)



Ladie oli pitkästä aikaa käynyt meitä moikkaamassa, kivaa=) Voi kun oli kauniin nimen tyttö saanut=) Ja kaunis oli tyttökin!!

Kiitos kovasti tosta imetys kertomuksestasi.. itse just sen imetyksen kanssa oon paininu ja stressannu. Onneks oma äiti on ollu tukena siinä asiassa, kun sillä ei tuo imetys sujunut.. eli maitoo ei kertakaikkiaan riittänyt ja korvikkeilla oon minäkin vattani täyttänyt.. eikä siitä pahempia traumoja oo jääny;)



Vai keikkuu se poppiskin vielä yhessä kasassa.. taitaa räpsy ja tiiti olla yhtä sinnikkäitä tuolla masussa pysymään;)

Eikä oo muutkaan loppu pääläiset lähteny vielä jakaantumaan. Kohta pitäis alkaa jonkun jo jakutumaan, kun alkaa tosta iisan jakautumisesta olla jo aikaa.. ja niinkun piti sitten alkaa niitä pikku-enskoja syntyyä mutta ehei =D



Jeps jeps.. vois mennä pikku päikkärit ottamaan.. eilen tosiaan vasta joskus kolmen aikaan yöllä tultiin sieltä jyväskylästä kotiin:( Noh, onneks saa huilia tänään.



Mukavaa sunnuntai päivää kaikille!

terkuin siru ja tiiti rv 40+5 Jee enään MAKSIMISSAAN viikko ja sit saa tiiti tulla ulos vaikka väkisin=D



ps. Ladie, jos vaan jaksat niin kirjottele ihmeessä synnytys kertomusta.. niitä on aina niin kiva lukee=)[/color]

muokkasin tuon synnytyskertomuksen omaan käyttöömme tarkoitetusta, ja mukaan jäi tietenkin ainakin jokunen väärä sanamuoto siitä johtuen. Pahoittelen ja toivon, ettei haittaa kamalasti lukukokemusta. :-P



- L

POPPIS ja SIRU yhä yhtenä kappaleena, voi voi sentään :)



SJT, ootkohan se sinä seuraava joka lähtee hakemaan haikaran lähetystä ;) Melko lupaavalta ainakin kuulostaa!



SIRULLA ollut melkoinen yö. Teitte kyllä ihan oikein, että lähditte sairaalaan näytille. Onneksi kaikki oli kuitenkin kunnossa! Jospa se Tiiti siellä keräilee voimia synnytykseen ;)



LADIE, kiva kun kävit kertomassa kuulumisia :) Sievä ja iso tytöntyllerö teillä! Ja kiitokset ihanasta synnytyskertomuskesta! Ei haitannu lukuelämystä mitkään väärät sanamuodot :) Kuulosti ihanan rennolta tuo sun synnytys, kunpa itelläkin menisi kaikki sitten ilman suurempia ongelmia.



( . ) Ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Ässäiltiin eilen illalla ja tänä aamuna miehen kanssa ja nyt vielä siivoilin, pyykkäsin ja tiskasin ja ei mitään. Tasaiseen tahtiin tulee kivuttomia suppareita, toivotaan, että ne saisi edes jotain aikaiseksi tuolla. Välillä tulee muutama napakampi/kipeä suppari, mutta todellakin erittäin harvakseltaan. Että ei muuta kuin jatketaan odottelua. Voisipa lähteä vaikka lenkille myöhemmin, josko tällä kerralla paremmalla menestyksellä, kuin viime lenkillä :p



Han ja Rumpali 38+4

Pitipä tulla kiittelemään eilisistä treffeistä - oli tosi mukavaa! =) Kyllä tuo meidän Emmi on aika reissulikka. Kotimatkan hän sitten oikeastaan söikin melkein kokonaan, vain loppumatkan piti sitten kävellä ympäri junanvaunua ja ihmetellä ihmisiä. Kaikkea jännää pienele ihmiselle. Illalla lähdettiin vielä miehen kanssa käymään Hämeenlinnassa moikkamassa yhtä tuttua ja Emmi jäi mummun kanssa kotiin. Ja taas hän todisti olevansa ihan äitin tyttö: oli hereillä vielä kun kotiuduttiin puol yks eikä ollut syönyt kuin 20 ml koko illan aikana. Oli sitten " vähän" nälkä ja väsy. Ja voi sitä autuutta, kun pääsi äitin syliin syöpöttelemään tissistä ja nukahtamaan siihen. Hmmh! No, mutta sallittakoon se vielä hänen ikäiselleen. Ja nukkuipa sitten yhdellä syötöllä aamu yhdeksään.



Aurora, kyllä sä hyvin kerroit niistä AIO-popolinoista.;o) Pistin just tilaukseen muutamat, sillä Emmin nivustaipeet alkaa olla sen veran punaiset, että pieni tuuletus ilmakylpyjen lisäksi tekee varmaan hyvää. Koitamme siis tuota päiväkestoilua harjoitella.



Loistavaa Leenis, että jättivät sakottamatta sua! Nauroin vielä kotimatkallakin sitä näkyä silmissäni, kun oot potkinut sitä mittaria... =D



Siru, olipas teillä ikävä yö. Toivottavasti Tiiti ihan pian tahtoo katselemaan lunta ja muuta ihmeellistä!



Poppis, kyllä niitä mitä-ihmettä-tulikaan-tehtyä hetkiä tulee edelleen. Mutta niistä pääsee yli, kun vaavi hymyilee ja on vain niin syötävän suloinen itsensä.



Tsemppiä kaikille loppumetriläisille, kyllä ne vauvat oikeesti sieltä sitten aikanaan tulee! Toivottavasti ette joudu enää kauan odottelemaan - siis tehokkaita suppareita kaikille niitä tarvitseville!!!!



Emmi nukkuu vielä päikkäreitä, joten taidan itse mennä hetkeks lukemaan ja ottamaan pikkuiset tirsat itsekin. Hyviä vointeja kaikille!



-Amy ja Emmi, tiistaina 3kk

Viikonloppu vierähtänyt nopeasti ja nyt vasta pääsin/kerkesin lukemaan kuulumisia.



Kiva juttu, jotta treffit olivat onnistuneet. Meillä oli myös mukava ilta kummipojan kanssa. Kotiin tuomisiksi saatiin iso kassillinen vauvatavaraa. Täytyy niihin paremmin perehtyä ja aloittaa pyykkääminen vähän lähempänä vauvan syntymää.



Eilen kotiin päästyä tajusin, että vauva ei ole juuri liikkunut. Olin niin väsynyt että nukahdin asiaa enemmän murehtimatta. Aamulla kyllä jälleen yritin kuulostella mutta ei juuri mitään vastauksia vauvalta herunut. Iltapäivällä onneksi muutama muljahdus tuntunut, mutta täytyy yrittää nyt tarkemmin joka päivä seurailla liikkeitä...



Buuffa kyselit pahan olon karkottamiseen kun liikenteessä on. Minulla auttoi alkuaikoina pillimehut tosi hyvin. Niitä oli aina pari mukana laukussa. Join yleensä täysmehusta tehtyjä eli en ns. sokeriliemiä. Myös voileipäkeksit auttoivat aika kivasti.



Ammimammalle tosi rentouttavaa ja ihanaa matkaa etelän aurinkoon!



Sere, kertoilethan heti kun tiedätte miten oman kodin hankinta etenee! Mukavaa ja jännittävää aikaa. =)



Me käytiin miehen kanssa päivällä lenkillä ja minun hidasta taaperteluvauhtia edettiin. Pakkanen ja lumisade tuntuivat kyllä tosi virkistäviltä. Nyt tuo kulta tuolla huhuilee leffaseuraa, joten siirryn olkkarin suuntaan. Ja samalla koitan kuulostella oisko vauva hereillä....



Mukavaa oloa kaikille!



t. iida-linnea 26+4

Huh huh. Rankka vkonloppu takana. Mummo-parka on sairaalassa ollut viikon verran, ensin virtsatientulehduksen takia ja pitävät edelleen kun siellä sairaalassa kiertänyt vatsatautipöpö iski ja hän on kohta viikon oksentanut kaiken.. :( Kyllä on kurja olo mummolla. Täytyy vaan toivoa että hän saisi pian kunnon ravintoa ja pääsisi takaisin sinne vanhusten palvelutaloon, hänelle kun on nyt siellä huone.



Vihdoin ja viimein meillä on myös netti kotona, joten pääsen nyt iltaisinkin sitten vähän surffaamaan. :) Kamalasti on taas tullut teiltä tekstiä vkonlopun aikana ja harmittaa vietävästi kun en päässyt treffeille.. Huomenna aiotaan mennä katsomaan vaunuja, josko olisi vielä Brion Kombit (viimevuotiset) tarjouksessa. Jos on, niin otetaan kyllä mukaan. Ystävältä irtoaa hoitopöytä, sitteri, rintareppu, turvaistuin (2-istuimeksi) sekä monta kassillista vaatteita. :) Noista kaikista pulitetaan vähän yli satku, joten olen TOSI tyytyväinen diiliin. Kunhan nyt pääsisi sitten pian sisustamaan Tiitiäisen huonetta..



Sitten muutama kommentointi vaikka tuntuu että iäisyys meni kun luin vkonlopun pinon ja toivottavasti tästä ei tuu niin pitkää romaania ettette jaksa lukea..



Jushka oli tunnistavinaan Naksukan liikkeitä! :) Se on mahtava fiilis!!!



Onkos Makkaran pukamat yhtään helpottaneet??? Ihan karmivalle kuulostaa suoraan sanottuna.. Toivottavasti pääsisit niistä eroon ja PIAN!



Sere ¿ kovasti peukkuja että teidän talotarjous hyväksyttäisiin!!! :)



Ammimamma ¿ oon kyllä kade kun pääset valohoitoon lämpimään! Nautihan matkasta! Varmasti ihanaa! :)



Buuffa kyseli miten on kerrottu vanhemmille yms vauvasta. No, me kerrottiin jo aika hyvissä ajoin kun oli edessä mökkivkonloppu sekä serkun häät ja olisivat takuulla arvanneet kun en ois juonut mun lempparia, punkkua. Eli siskot + vanhemmat, niille kerrottiin alussa ja vannotettiin että muille ei saa möläyttää kuin vasta sen rv 12 ultran jälkeen.. :)



Naposteltavista oli ollut puhetta.. Mun herkkuja on ollut kirsikka- tai miniluumutomaatit, naposteluporkkanat ja jugurttiananakset.. nam nam. Alussa söin tosi paljon hedelmiä tai sit ihan hedelmäsalaattia ettei päässyt pahoinvointi yllättämään.



Pirpsulle lämpimät tervetulotoivotukset! Lisää väkeä tarvitaankin kun täällä alkaa pian poksahdella yksi jos toinenkin.. ;)



Poppikselle, Sirulle, Han:lle ja muille loppusuoraa meneville vaan niitä suppareita kovasti jotta pääsisitte jo nyyttiä noutamaan! :) Voin vain kuvitella miten malttamaton mä oon sit about 11 vkon päästä.



Sjt ¿ tekin sitten selvisitte muutosta! On se vaan ihanaa päästä uuteen kotiin.. Kunhan joku vielä tulis laittaan kaikki kamat paikalleen.. ;) hih!



Ladielle kiitokset synnytyskertomuksesta ja turinoinnista muutenkin! Teidän vauvallisten juttuja on tosi kiva lukea, niistä saa aina vähän vinkkejä tulevaa varten. :) Ihanaa vauva-aikaa teille..



Ok, nyt taidan mennä Tiitiäisen kanssa vaaka-asentoon sänkyyn, jos vaikka uni tulisi silmään. Aamulla kun on taas lähdettävä töihin. Plääh. Ei yhtään kiinnostais.



Kauniita unia!



Mammis + Tiitiäinen 29+2 (apuva kun nuo viikot loppuu kohta kesken!)