Onko muitakin, joiden mielestä on parempi opiskella hyväpalkkaiseen ammattiin kuin valittaa köyhyyttä ja työttömyyttä?

Niin mäkin ajattelin ja olinkin hyväpalkkaisessa työssä. Palkka alkoi kutosella. Sitten sain pari lasta ja työpaikalla oli YT:t. Sen jälkeen urakehitys loppui kuin seinään. Aikani roikuin määräaikaisuuksissa, kunnes pääsin töihin valtiolle vakivirkaan. Työ on mielenkiintoista ja yhtä vaativaa kuin aikaisemmatkin, mutta palkka on yli kaksi tonnia pienempi kuussa kuin edellisessä työssä kuuden vuoden takaa. Kuuden viikon vuosiloma on laiha lohtu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin on. Mutku sitten ne mutkuttelee. Mutku ei pääse opiskelemaan, mutku ei ole varaa opiskella, mutku ei äly riitä. Missä itsevarmuus, sisu ja päättäväisyys? Ei tuolla mentaliteetilla elämässä mitään saa.

Ja kyllä olen ollut myös akateeminen työtön. Opiskelin lisää varmasti työllistävälle alalle! Ja sen työkokemuksen avulla pääsin lopulta unelmaduuniin ja hyviin palkkoihin.

Opiskelin itseni kovalla työllä työllistävälle alalle. Mutta nyt tulee se mutta: minulla on hahmotushäiriötä ja muuta terveysongelmaa, ja noiden opintojenkin suorittaminen oli työn ja tuskan takana. Opiskelemaan pääseminen oli pieni ihme, kaikissa pääsykokeissa kaikilla aloilla jäin kauas, kauas kymmeninnille varasijoille.

Valitettavasti se että on paperit ei vaan riitä, pitäisi olla ihan oikeasti sitä älyä ja kykenemistä. Voin sanoa että on noloa olla töissä, istua koneen ääressä, ja miettiä että minulla ei ole muuten kettuakaan hajua mitä pitäisi tehdä, vaikka kyseessä on ihan perusjuttu.

Miten se opiskelu mitään auttaa, kun ei täällä saa koulutusta vastaavaa työtä millään, vaikka kuinka kehutaan että on työllistävä ala?

Vierailija kirjoitti:

Alallani on muka Suomessa työvoimapula. Silti ainoat kunnolla työllistyneet opiskelukaverini ovat työllistyneet ulkomaille. 

Osalla aloista ei ole oikeaa työvoimapulaa, vaan halpatyövoimapula ja palkanmaksajapula.