Nainen,tajuatko itse oletko hyvännäköinen vai et?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein parasta on olla ei kaunis ja ei ruma. Siis huomiota herättämättömän näköinen. Ei joudu silmätikuksi eikä ahdistetuksi.

Työssäkin saa olla rauhassa. Vain työsuoritukset arvioidaan ilman pärstäkertoimia.

Totta. Itse olen semmoinen "perusnätti". Siis miellyttävän näköinen, mutta en huomiota herättävä kaunotar. Tämä on hyvä. Halutessaan jos oikein laittautuu niin voi saada enemmän huomiota, mutta harvemmin sellainen kiinnostaa. Saahan siitä itsetunnolle boostia, mutta toisaalta saa siitäkin, ja parempaa, kun tulee arvostetuksi muiden ansioiden perusteella. 

Ihmiset ovat vuosia kommentoineet negatiivisesti milloin mitäkin piirrettä, joten tiedän olevani ruma. Olisinpa kaunis. Joudun aina vierestä kateellisena kuuntelemaan kun muiden naisten kauneutta kehutaan. Täytyy vain yrittää hyväksyä oma rumuus. 

Ap, miksi kysyt?

Onko naisessa ainoa tärkeä asia ulkonäkö? Onko tämä taas sitä ns. tasoteoriaa eli naisen pitäisi vielä tajuta se oma "tasonsa", miehisen katseen kohteena - siksikö, ettei luulisi itsestään liikoja? 

Tämä on mielenkiintoista mutta hyvin pinnallista. 

"...ehkä peppu kuitenkin pystyhkö."

Pakko takertua tähän lauseeseen. Hyi helvettti. Pystyhkö! Ja tuo vauvakielinen peppu siihen vielä. Häpeämään nurkkaan tuollaisen kirjoittelun jälkeen, hyi ja hyi!

En pidä itseäni hyvännäköisenä. Enkä ole näkyvässä asemassa mitenkään, että se edes haittaisi.

Riittää, että on asiallinen.

T: Tuntematon 

Olen hyvänäköinen. Itsetunto on hyvä. Mutta. Vuosien varrella tämä "hyvännäköisyys" on aiheuttanut myös negaa. Pidetään tyhmänä. Ne kivat ja ujohkot miehet eivät uskalla lähestyä. Ahdistelua niiltä "rohkeilta" miehiltä. Parisuhteessa pidetty näyttelyesineenä. Oletuksena, että isken/saan kenet vaan. Vihjailevia katseita. Mustasukkaisuutta miehiltä ja naisilta. Aikanaan liikkuessani yöelämässä, aloin välttelemään keskusteluja vieraiden ihmisten kanssa. Mutta nuo ovat siis satunnaisia tapahtumia, sitäkin ärsyttävimpiä. 

Olen liian vanha noihin ulkonäköasioihin ja se on hyvä. Saan kulkea joka paikassa ihan rauhassa ilman, että kukaan kiinnittää muhun mitään huomiota ja se on mahtavaa. Nuorempana sai huomiota, mutta harvemmin siitä mitään positiivista koitui. 

Tiedän miltä näytän, en ole kaunis. Itsetunto on matala mutta ei johdu kun osaksi ulkonäöstä. 

No suurin osa naisista ei ole kauniita tai rumia vaan ihan taviksia. Ja niin olen itsekin. Minulla on joitain asioita joissa olen varmaan taviksien joukossa ihan viehättävä mutta ei minun takiani nyt missään ole liikenne pysähtynyt. Ja sitten on niitä vähemmän kauniita puolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisenä pojat kyllä kertoi usein ääneen mitä minussa on vikana. Välillä tuli esiin sellaistakin, mitä itse en ollut edes viaksi huomannut. Joo, minulla ei siis ole suuria luuloja omasta ulkonäöstäni.

Eivätpä ne keskenkasvuiset kakarat mistään mitään tienneet.

Kyllä ne varmaan oman makunsa tietävät.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miksi kysyt?

Onko naisessa ainoa tärkeä asia ulkonäkö? Onko tämä taas sitä ns. tasoteoriaa eli naisen pitäisi vielä tajuta se oma "tasonsa", miehisen katseen kohteena - siksikö, ettei luulisi itsestään liikoja? 

Tämä on mielenkiintoista mutta hyvin pinnallista. 

Kysymyksenasetteluhan on kaikkea muuta kuin pinnallinen ja itse asiassa hyvinkin mielenkiintoinen. Jos siis lukee sen rauhassa eikä triggeröidy jo etukäteen.

En ole kaunis. Minulla on hyvä itsetunto. Olen ihan ok näköinen, tavallinen. En haluaisi olla ruma, mutta en superkauniskaan. Kauniimpi voisin mielelläni olla, mutta ei kovin väliksi, en ole erityisen ulkonäkökeskeinen.